A
Alan olla väsynyt
Vieras
Meillä 2,5 v tyttö. Aina ollut todella aktiivinen, suorastaan pyörremyrsky. Heti kun oppi liikkumaan, olen saanut todellakin vahtia häntä, sillä hän keksii mitä kummallisimpia vaarallisia tempauksia. Keskittymiskyky on heikko, välillä tuntuu, ettei ollenkaan edes kuule mitä puhun. Yhteen asiaan jaksaa keskittyä todella lyhyen aikaa. En voi tehdä hänen kanssaan oikein mitään, esim. leipoa, askarrella tms, koska hän ei jaksa samaa asiaa montaa minuuttia.
Kotimme on aina kuin hurrikaanin jäljiltä, koska hän pyrkii jatkuvasti repimään tavaroita kaapeista ja hyllyistä ympäriinsä kielloista huolimatta. Jos jossain esineessä on tarra (tuoteinformaatiotarra esimerkiksi), hän kielloista huolimatta repii ne aina irti. Kaikki lelut ovat koko ajan suussa, vaikka itsekin hokee "Ei suuhun". Höpöttää koko ajan omiaan mistä ei saa mitään selvää. Pukeminen ulos lähtiessä tapahtuu aina raivoten tai itkien. Hoitotoimenpiteitä varten (vaatteiden vaihto, hampaiden pesu, vaipan vaihto) yrittää yleensä juosta karkuun, joskus heittäytyy lattialle niin että hänet on pakko kantaa väkisin.
Harrastuksissa (jumppa, muskari) hänet on todella vaikea saada tekemään sitä mitä pitäisi. Juoksentelisi vain omiaan ympäriinsä, kylläkin nauttii, mutta ei tee sitä mitä kuuluisi. Muita lapsia kohtaan on aina ystävällinen, äitiä ja isää ei.
Puhe on luultavasti hieman viivästynyt (sitä seurataan), motoriikka samoin. Meillä on neurologin aika tuosta puheesta ja motoriikasta muutaman kuukauden kuluttua. Miltä teistä kuulostaa, pitäisikö ottaa puheeksi tämä ylivilkkaus tai miksi tätä nyt kutsuisikaan siellä, vai kuulostaako ihan tavallisen vilkkaalta 2-vuotiaalta?
Kotimme on aina kuin hurrikaanin jäljiltä, koska hän pyrkii jatkuvasti repimään tavaroita kaapeista ja hyllyistä ympäriinsä kielloista huolimatta. Jos jossain esineessä on tarra (tuoteinformaatiotarra esimerkiksi), hän kielloista huolimatta repii ne aina irti. Kaikki lelut ovat koko ajan suussa, vaikka itsekin hokee "Ei suuhun". Höpöttää koko ajan omiaan mistä ei saa mitään selvää. Pukeminen ulos lähtiessä tapahtuu aina raivoten tai itkien. Hoitotoimenpiteitä varten (vaatteiden vaihto, hampaiden pesu, vaipan vaihto) yrittää yleensä juosta karkuun, joskus heittäytyy lattialle niin että hänet on pakko kantaa väkisin.
Harrastuksissa (jumppa, muskari) hänet on todella vaikea saada tekemään sitä mitä pitäisi. Juoksentelisi vain omiaan ympäriinsä, kylläkin nauttii, mutta ei tee sitä mitä kuuluisi. Muita lapsia kohtaan on aina ystävällinen, äitiä ja isää ei.
Puhe on luultavasti hieman viivästynyt (sitä seurataan), motoriikka samoin. Meillä on neurologin aika tuosta puheesta ja motoriikasta muutaman kuukauden kuluttua. Miltä teistä kuulostaa, pitäisikö ottaa puheeksi tämä ylivilkkaus tai miksi tätä nyt kutsuisikaan siellä, vai kuulostaako ihan tavallisen vilkkaalta 2-vuotiaalta?