Toggle sidebar

Missä olet tavannut miehesi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Janina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
J

"Janina"

Vieras
Olen ollut sinkkuna jo monta vuotta, onnellisesti. Mä olen keskittynyt opintoihini, töihin ja ennen kaikkea lapseeni. Ollaan matkusteltu ympäri Suomea ja maailmaa, melkein voisi sanoa että elämäni parhaat vuodet tähän asti :)

Pikkuhiljaa alkoi kypsyä ajatus seurustelukumppanista, voisihan se olla mukavaa kun on toinen aikuinen jakamassa arkea ja olisi kainalo mihin käpertyä lapsen mentyä nukkumaan. Joten alkusyksyn olen ollut ns. haku päällä. Baareissa en jaksa juosta, ja viimeiset pari kertaa kun olen käynyt ja katsastanut miehet niin.. Ei kiitos. Enkä jaksa uskoa näihin kliseisiin "Alepassa kärrymme kolahtivat yhteen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä"-tarinoihin.

Eli mistä te olette löytäneet unelmienne prinssit? :D
 
Netistä. Tosin siellä on sontaakin joukossa ja paljon, joten jos päädyt tähän niin pidä varasi, koska kaikki mitä sanotaan ei ole ole sitä mitä sanotaan.
 
Parkkipaikalla :D

Nykyinen mieheni oli unohtanut autoon valot ja huusin perään sun autoon jäi valot päälle :D

Oli kaverisa luona käymässä naapuri talossa
Myöhemmin kun oli lähdössä, satuin olemaan ulkona niin kysy voinko lähtee joskus kahville hänen kanssaan.. :)
 
Yhteisten kavereiden kautta. Sitten tuli muutaman vuoden tauko, jolloin ei edes nähty toisiamme.
Pari vuotta sitten kuitenkin törmättiin kesäisenä päivänä rannalla ja siitä se sitten lähti.
 
Silloin tapasin miehen liikennevaloissa,
katsoin silmiin ja sotkeennuin jaloissa.
Tapasin hänet niin yllättäen,
että yhtään osannut aavistaa en,
miten me kasvettaisiin yhteen.
Kuinka elämä sitoisi meidät, kuin lyhteen.

Nyt tapasin miehen kirjastossa,
ihan tässä läheisessä, tossa,
Jossa tapaan käydä perjantaisin.
Jos hän pyytäisi, paljon antaisin.
En vaan pääse lyhteestä irti enää.
Enkä voi siis seurata omaa nenää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Poem:
Silloin tapasin miehen liikennevaloissa,
katsoin silmiin ja sotkeennuin jaloissa.
Tapasin hänet niin yllättäen,
että yhtään osannut aavistaa en,
miten me kasvettaisiin yhteen.
Kuinka elämä sitoisi meidät, kuin lyhteen.

Nyt tapasin miehen kirjastossa,
ihan tässä läheisessä, tossa,
Jossa tapaan käydä perjantaisin.
Jos hän pyytäisi, paljon antaisin.
En vaan pääse lyhteestä irti enää.
Enkä voi siis seurata omaa nenää.
Click to expand...

Pölyesteri alkanu taas runoilee. =)
 
Ensimmäinen muistikuva miehestäni on ajalta kun olin n.7v. Mentiin vanhempien kanssa kylään ja siellä oli iso poika (12v) joka käveli puujaloilla.

Paremmin tutustuttiin kaveriporukassa n. 7v. tuon tapauksen jälkeen... Yhdessä on oltu nyt jo yli18v
 
Alunperin netissä, mutta ei alettu samantien tapailemaan todellakaan, meistä tuli todella hyvät ystävät ja vuosi melkein kului ennenkuin huomattiin että yhteenhän me kuulutaan :)
 
Koko ikä tiietty. Peruskoulun yläasteella ihastuin, ukko oli lukiossa. Siitä sitte seurusteltiin vähän aikaa ja opiskelut ajo erilleen. Sitte taas tavattiin pari vuotta opiskelujen alettua. nyt oltu jo kauan yhessä ja toinen mukula tuloillaan :)
 
Mut "muilutettiin" saunailtaan...mikä sitten osoittautui paikanpäällä 30-v.synttärijuhlaksi, ja juhlasankarina siis mieheni....se kohtaaminen oli niin rits-räts-poks-bäm-bum, ettei tosikaan :D!
 
16 kesäsenä olin kaverini kanssa hänen isosiskon luona parinsadan kilometrin päässä kotoa. Oman silloisen poikaystäväni piti tulla sinne myös, mutta jätti tulematta. Lähdimme kaverini kanssa maalaiskylän "keskustaan" ja tutustuimme paikallisiin nuoriin. Tutustuin nykyiseen mieheeni sillon ja meillä olikin jonkunsorttista peliä se kesä. Sitten lähdin kotiin ja tämä lomaromanssi jäi sinne. 4 vuoden päästä häneltä tuli tekstiviesti, joka kuulemma meni väärään numeroon, mutta siitä se pikkuhiljaa lähti. Nyt asumme yhdessä ja meillä on pieni tytär.

En olis koskaan uskonu, että näinkin voi käydä :)
 
Baarissa. Mie olin kaverilleni sanonut baariin menessä, että tänä iltana en miehiä katsele, koska olin niin monesti joutunut pettymään ja olin jo ihan varma, että baarista ei kunnon miestä löydy. No, niin sitä vain tanssilattialla katseet kohtasi ja jonkin aikaa kierreltyä tämä mies tuli juttelemaan. Yllättävää oli se, että tämä mies oli kaverilleen kuskina eli selvinpäin. No, heti ei meistä paria kuitenkaan tullut, koska minulle oli tullut sitoutumiskammo edellisten suhteiden takia, mutta koska tämä mies ei niin vain luovuttanut, parin kuukauden kuluttua uskalsin alkaa seurustelmaan. No, nyt on takana kuusi ja puoli vuotta, josta yli kuusi vuotta ollaan oltu kihloissa, asuttu yhdessä ja yritetty lasta. Naimisiin menosta ollaa puhuttu, mutta päivää ei olla vielä päätetty.

Itse olen melkein aina seurustelukumppanit baaristä löytänyt ja pettymäänkin olen joutunut sitten monen monta kertaa. Joten en ikinä olisi uskonut, että sieltä voi löytyä ihminen, johon voi luottaa ja eikä joka viikonloppu ole viihteellä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa