Missä olet epäonnistunut elämässäsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kerrotko pahimmat elämäsi epäonnistumisesi ja mistä ne mielestäsi johtuivat? Mihin olet nykyisin itsessäsi eniten epätyytyväinen? Miten ajattelit korjata asian?
 
Olen epäonnistunut kaikessa tähänastisessa elämässäni alkaen hedelmöityksestä kun isän siitiösolu hedelmöitti äidin munasolun minkä takia minulla on geenivirhe joka aiheutti srn, että olen epämuodostunut friikki.
 
Kerrotko pahimmat elämäsi epäonnistumisesi ja mistä ne mielestäsi johtuivat? Mihin olet nykyisin itsessäsi eniten epätyytyväinen? Miten ajattelit korjata asian?

No en ehtinut vastaamaan kun tuli tilanne päälle. Mutta kyllähän se mun suurin virhe oli eka mies. Onneksi ei tullut tehtyä lapsia sen surkimuksen kanssa. Nykyään kittaa kaljaa jossain kaupungin vuokrakasarmissa.

Toinen suuri virhe oli sitten se, että en jaksanut panostaa pääsykokeisiin aikoinaan. En mennyt opiskelemaan mitä halusin ja sitten ajauduin aika väärälle alalle.

Syyt noihin oli siinä, että mulla varmaan päässä vähän vikaa. Tunsin vetoa vääränlaisia miehiä kohtaan. Lisäksi en ollut varmaan tarpeeksi fiksu yliopistoon.

Nykyisin olen epätyytyväinen työhöni. Olen ollut sitä aina, mutta parempaakaan ei oo tarjolla. EI oo asia korjattavissa. Samantapaista pas_aa olen työkseni tehnyt muuallakin, nykuinen paikka kumminkin siedettävä.
 
Olisiko kuitenkin ollut mukavampi kysyä missä olet onnistunut elämässäsi? Mitä noita mokia muistelemaan...

Olisi. Mutta tässä nyt näin. Ja samalla voi pohtia onko mitään oppinut. Minä itteasiassa olen, koska kuitenkin kolmannella kerralla osuin miesten suhteen kohdalleen. Eka oli siis täys surkimus, toka oli jo ihan ok - mut eivaan toiminut, kolmas sitten nappiin.

Lisäksi työt on pakkopullaa, mutta kuitenkin asian kanssa sinut. Ja muutakin elämää on. Ja nykyään kannattaa olla vakipaikastakin ihan iloinen.
 
Paljon on mokailtu, mutta mitäpä niitä murehtimaan. Pahin epäonnistuminen oli aikanaan eräs vahinko. Mutta vahingosta tuli mun elämäni valo.... että onni onnettomuudessa.
 
Olisi. Mutta tässä nyt näin. Ja samalla voi pohtia onko mitään oppinut. Minä itteasiassa olen, koska kuitenkin kolmannella kerralla osuin miesten suhteen kohdalleen. Eka oli siis täys surkimus, toka oli jo ihan ok - mut eivaan toiminut, kolmas sitten nappiin.

Lisäksi työt on pakkopullaa, mutta kuitenkin asian kanssa sinut. Ja muutakin elämää on. Ja nykyään kannattaa olla vakipaikastakin ihan iloinen.
Näinhän se on, että elämä opetta ja pienistäkin asioista voi olla iloinen :)
 
Ei riitä tämän palstan servereillä tila, jos alan epäonnistumisiani luettelemaan. 90-luvun jälkeen en ole missään onnistunut. Siitä asti on ollut elämä pelkkää tuskaa ja epäonnistumista.
 

Yhteistyössä