Missä menee pentutehtailun raja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kummastuttaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kummastuttaa

Vieras
Törmäsin johonkin lehtiartikkeliin, jossa kerrottiin pentutehtailusta, ja siitä, kuinka tunnistaa pentutehtailijan. Rupesin miettimään, että missä menee pentutehtailun "raja" arvon mammojen mielestä?

Onko pentutehtailua se, että omistaa vaikkapa kaksi narttua, joilla teettää kerran parissa vuodessa pennut, ja matkustaa niillä rahoilla ulkomaille? Koiria kuitenkin hoidettaisiin hyvin, ja niiden kanssa harrastettaisiin, pennuista pidettäisiin huoli jne.

Entäs jos omistaa yhden nartun, jolla teettää pennut kerran vuoteen, ja nartun sekä pentujen hoito olisi kuitenkin aina hyvää ja huolellista?

Entäs jos omistaa yhden koiran, jolla teettää pennut, ja koiran sekä pentujen hoito on puutteellista? Meneekö tässä jo raja?

Entäs ihan noraali perhe, joilla on naaras ja uros, ja he haluavat vähä ekstrarahaa, ja teettävät pennut, joista pyytävät 500e/kpl, pennut kasvavat kotioloissa lasten keskellä, ja saavat hyvän alun elämälleen.

Missä se pentutehtailun rajaa menee? Mitä SINÄ kutsuisit pentutehtailuksi? Onko jokainen ihminen, joka teettää koirallaan pennut, mutta ei ole virallinen kasvattaja pentutehtailija?
 
Koirilla on se hyvä puoli, että ne eivät kuulu uskonlahkoon. Lestadiolaiset ovat lapsitehtailijoita ja tekevät pennun joka vuosi ja kepulaiset vaativat perhetukien korottamista joka välissä. Ei kai tässä suurtakaan eroa ole. Kuulemma ne käyttävät myös useampaa narttua ja välillä aivan pentuja.
 
Mielestäni pentutehtailua on;

-Teettää koiralla pennut, mutta huolehtia emosta tai pennuista puutteellisesti ja myydä ne eteenpäin

-Teettää pennut emolla useimmin, mitä kennelliitto hyväksyy (sekarotuiset ja rotukoirat), muistaakseni tää oli joka toinen vuosi on ok pennuttaa, voin olla väärässäkin

- Omistaa useita koiria nimenomaan pentujen vuoksi, eli järjestelmällinen pentuTEHTAILU rekkaamattomalla koiralla
 
Ja sekarotuisten koirien pennutus on aina hieman kyseenalaista. Mielestäni se ok, jos ainakin osalle pennuista on jo koti tms, mutta "ihan muuten vaan" pentujen teettäminen sekarotuisella on erikoista.

Meillekin on tosin syntynyt sekarotuisia koiranpentuja, mutta ne oli ihan täysi yllätys ja vahinko. Hyvin hoidettiin ja myytiin eteenpäin, halvalla tosin.
 
Mut aika monikin sanoo että oho tulipas nyt vahinkovauvoja ja pistetään myyntiin vaikka tarkoituksellisesti luodaan omia ihania mixejä joita kaupataan euron kuvat silmissä kiiluen. Se on niin vaikeaa tietää onko se täysin vahinko vai ei. Sitä paitsi sekarotuisista pyydetään tolkuttomia hintoja. Mutta asiaan, mun ymmärtääkseni pennutus samalla nartulla tiuhaan on jo tehtailua. Eikös niissä tosiaa oo joku raja.
 
Raja menee myös siinä emon ja pentujen hyvän hoidon lisäksi, että oli ne pennut sitten rotukoiria tai sekarotuisia, ei tietentahtoen tuoteta maailmaan sairaita koiria. Useilla roduilla edellytetään pentujen vanhemmilta juuri siksi tiettyjä terveystutkimuksia. Ne voivat olla silmätutkimuksia, lonkkakuvauksia tms. Jos näistä huolehditaan rekisteröimättömilläkin koirilla ja katsotaan tarkkaan mihin koirat myydään, ei mun mielestä ole ehdoton edellytys että vain rekisteröidyt rotukoirat saisivat lisääntyä.
Rekisteröimättömien koirien "kasvatuksella" tuskin vaan pääsee rikastumaan, jos niitä hoitaa todella hyvin. Kun ei rekisteröityjenkään koirien kasvatuksella pääse, jos ne ovat kotikoirina ja perheenjäseninä ja kasvatus on pienimuotoista.
 
Mut aika monikin sanoo että oho tulipas nyt vahinkovauvoja ja pistetään myyntiin vaikka tarkoituksellisesti luodaan omia ihania mixejä joita kaupataan euron kuvat silmissä kiiluen. Se on niin vaikeaa tietää onko se täysin vahinko vai ei. Sitä paitsi sekarotuisista pyydetään tolkuttomia hintoja. Mutta asiaan, mun ymmärtääkseni pennutus samalla nartulla tiuhaan on jo tehtailua. Eikös niissä tosiaa oo joku raja.

Tää on kyllä totta. Kaikki ne tuntuu nykyään väittävän, että vahinkopentue. Usein ne kuitenkin tunnistaa korkeasta hinnasta (500€->) ja vähän oudon "hyvästä" rotumixistä. Meidän pentujen isästä ei ollut mitään varmaa tietoa, veikkaus kylläkin. Ei se miksi mikään match made in heaven ollut, vaikka kivoja koiria tulikin.
 
Mutta onko teidän mielestänne väärin, että teettää "euronkuvat silmissä" vaikka omalla kotikoirallaan jonkun kivannäköisen pentueen, joka on tarkkaan mietitty (esim. juuri nämä pikkukoiramiksit) mutta tekee tämän tyyliin kerran-pari? Mä vaan mietin, että mennäänkö tässä pentutehtailussakin nyt ojasta allikkoon, eli kaikki muut kuin viralliset kasvattajat ovat ihmisten mielissä niitä kamalia pentutehtailijoita? Vaikka toiminta ei oikeasti täyttäisikään mitään pentutehtailun kriteerejä.
 
Mutta onko teidän mielestänne väärin, että teettää "euronkuvat silmissä" vaikka omalla kotikoirallaan jonkun kivannäköisen pentueen, joka on tarkkaan mietitty (esim. juuri nämä pikkukoiramiksit) mutta tekee tämän tyyliin kerran-pari? Mä vaan mietin, että mennäänkö tässä pentutehtailussakin nyt ojasta allikkoon, eli kaikki muut kuin viralliset kasvattajat ovat ihmisten mielissä niitä kamalia pentutehtailijoita? Vaikka toiminta ei oikeasti täyttäisikään mitään pentutehtailun kriteerejä.

No tosi erikoista se on, sillä niiden pentujen hoitoon menee melko paljon rahaa JOS ne hoitaa oikeesti hyvin. Eli ovat eläinlääkärintarkastamia, madotettuja ja laadukkaalla ruualla ruokittuja. Ei siinä 500€ pentuhinnalla mitenkään rahoiksi pääse.
 
Itse asiassa mä en usko tuohon teoriaan, että jos sun koirasi pyöräyttää vaikka 6 suloista palleroa maailmaan, joista jokaisesta pyydät 500e = 3000e, että koko tuo summa menisi muka pentujen ja emon hoitoon. Mä otan siitä pois nyt aika ronskilla kädellä 1000e, jonka kyllä uskon riittävän ruokaan, eläinlääkärintarkistuksiin ja muihin kuluihin.
 
Ja selvennetään nyt vielä, että mä en ole teettämässä pentuja rahan vuoksi, enkä minkään muunkaan syyn vuoksi, sen verran mä haluan kuitenkin kotini pitää siistinä, etten jaksa minkäänlaisten palleroiden kusevan ja p*skovan pitkin olohuonetta XD Nimim. pentuaika liian hyvin tuoreessa muistissa
 
Mutta onko teidän mielestänne väärin, että teettää "euronkuvat silmissä" vaikka omalla kotikoirallaan jonkun kivannäköisen pentueen, joka on tarkkaan mietitty (esim. juuri nämä pikkukoiramiksit) mutta tekee tämän tyyliin kerran-pari? Mä vaan mietin, että mennäänkö tässä pentutehtailussakin nyt ojasta allikkoon, eli kaikki muut kuin viralliset kasvattajat ovat ihmisten mielissä niitä kamalia pentutehtailijoita? Vaikka toiminta ei oikeasti täyttäisikään mitään pentutehtailun kriteerejä.

Kyllä tämä on minusta tehtailua. Minun mielestä jalostukseen käytettävien koirien pitää olla tutkitusti terveitä ja rodunomaisia luonteeltaan + ominaisuuksiltaan ja niillä pitää olla jotain annettavaa rodulleen.
 
  • Tykkää
Reactions: Mrs Bean
Pentutehtailu ei ehkä välttämättä ole vielä "teetetään parit pennut omalla seropilla". Ennemminkin sellaista, että teetetään nartulla joka juoksusta pennut ja vaikka väärennetään papereitakin niin, että tiineenä onkin ollut toinen narttu jne.
 
Mulle raja menee siinä, miten koiria hoidetaan. Se kun kuitenkin vaikuttaa siihen, millainen luonne koiralla on aikuisena.

Villinä koirat tekevät pentueen joka vuosi, joten en oikeen ymmärrä noita kennelliiton suosituksia rajoittaa koirien luonnollista tarvetta lisääntyä. Uskoisin, että kyseessä on ainoastaan halu pitää bisnes pienen piirin sisällä ja hinnat pöyristyttävän korkeina. Jos parin huntin terveitä sekarotuisia koiria olisi runsaasti saatavilla, niin todennäköisesti parin tonnin rotukoirille ei olisi ostajia.
 
Mäkin ehkä itse pitäisin rajana koirien hoitoa. Mun mielestä tehtailua ei ole se, että teettää parilla koirallaan pentuja silloin tällöin, jos koirista huolehditaan ja niistä pidetään asianmukainen huoli. Rahaa saa pyytää sekarotuisistakin niin paljon kuin niistä ollaan valmiita maksamaan, tyhmä ei ole se joka pyytää. Jos joku maksaa seropista mielellään 500e, niin mikäs siinä, jos pentu on asianmukaisesti hoidettu, ruokittu, madotettu ja sen kanssa on vietetty aikaa, niin että se on tottunut ihmisten käsittelyyn.

Tehtailua siis on se, että koiria pidetään vain rahan vuoksi, ne kärsivät kurjissa oloissa, pentueen hoito laiminlyödään, eikä sairauksia hoideta aikuisilta eik pennuilta. Koira on pelkkä rahantekoväline, ei perheenjäsen.
 
Vaikka pitää nyt mainita sekin, että usealle kavattajillekin on varmasti aikamoinen homma pitää kymmentä jalostuskoiraa perheenjäseninä. Yleensä vain muutama on sisällä, loput pärjäävät ulkohäkeissä odottaen lisääntymisvuoroaan. Näin siis suurimmilla kasvattajilla, parin koiran omistajilla tuskin tulee ajankäytön kanssa ongelmia. En kyll käsitä, miten kukaan jaksaa touhuta kymmenen koiran kanssa niin paljon kuin tarve vaatisi? Kyllä joku 4 koiraa on aika maksimi, minkä yksi ihminen jaksaa hoitaa, varsinkin jos kyse on melko aktiivisesta rodusta. JOten voisin sanoa, että jotkut kasvattajatkin ovat pentutehtailijoita.
 
Kyllä tämä on minusta tehtailua. Minun mielestä jalostukseen käytettävien koirien pitää olla tutkitusti terveitä ja rodunomaisia luonteeltaan + ominaisuuksiltaan ja niillä pitää olla jotain annettavaa rodulleen.

Tätä mieltä myös. Ei pentuja teetetä vain siksi että saisi jonkun kivan pentueen ja sen myötä jotain rahallistakin hyötyä vaan jollain lailla pitäis olla tietoa ja tutkimista rotuominaisuuksista ja terveydestä ja nimenomaan jollain lailla edistää rodun kehitystä (tai pysymistä hyvänä).
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
Tätä mieltä myös. Ei pentuja teetetä vain siksi että saisi jonkun kivan pentueen ja sen myötä jotain rahallistakin hyötyä vaan jollain lailla pitäis olla tietoa ja tutkimista rotuominaisuuksista ja terveydestä ja nimenomaan jollain lailla edistää rodun kehitystä (tai pysymistä hyvänä).

Mutta jos haluaa sekarotuisia? Tiedän ihmisiä, jotka eivät muuta koiraa huolisikaan kuin sekarotuisen. Kyllä sekarotuisia teetetään kysyntään, kukapa niitä tekisi, jos kukaan ei niitä ostaisi. Ja jokainen rotu muuten on lähtenyt sekarotuisten teettämisellä, ei olisi ainoatakaan rotua, jos ihminen ei olisi tukkinut näppejään luonnon edelle.
 
Vaikka pitää nyt mainita sekin, että usealle kavattajillekin on varmasti aikamoinen homma pitää kymmentä jalostuskoiraa perheenjäseninä. Yleensä vain muutama on sisällä, loput pärjäävät ulkohäkeissä odottaen lisääntymisvuoroaan. Näin siis suurimmilla kasvattajilla, parin koiran omistajilla tuskin tulee ajankäytön kanssa ongelmia. En kyll käsitä, miten kukaan jaksaa touhuta kymmenen koiran kanssa niin paljon kuin tarve vaatisi? Kyllä joku 4 koiraa on aika maksimi, minkä yksi ihminen jaksaa hoitaa, varsinkin jos kyse on melko aktiivisesta rodusta. JOten voisin sanoa, että jotkut kasvattajatkin ovat pentutehtailijoita.

Sekin riippuu monesta asiasta. Kasvattajillakaan kaikki koirat eivät välttämättä ole jalostuskelpoisia tai kaikki pennut eivät kerta kaikkiaan löydä sopivaa kotia luovutusikäisinä ja aikuisia koiria on hankalampi myydä/sijoittaa muualle.
Mutta jos niitä koiria on haalinut itselleen yli kymmenen, niin tottakai niitä pitää asianmukaisesti hoitaa.
 
Sekin riippuu monesta asiasta. Kasvattajillakaan kaikki koirat eivät välttämättä ole jalostuskelpoisia tai kaikki pennut eivät kerta kaikkiaan löydä sopivaa kotia luovutusikäisinä ja aikuisia koiria on hankalampi myydä/sijoittaa muualle.
Mutta jos niitä koiria on haalinut itselleen yli kymmenen, niin tottakai niitä pitää asianmukaisesti hoitaa.

En kyllä käsitä miten kukaan jaksaa hoitaa kymmenen tai yli koiraa niin, että jokainen saa tarvitsemansa lenkit, huomion ja koulutuksen. Jossain kohti on pakko mennä siitä mistä aita on matalin, valitettavasti. Ehkä kaikkein paras ratkaisu olisi ostaa koira pieneltä kasvattajalta, jolla on tyyliin kolme jalostuskoiraa kerralla. Sen koiramäärän kanssakin voi jo olla raskasta, mutta ne kuitenkin normaali ihminen jaksaa hoitaa melko helposti. Jo viisi koiraa on sellainen raja, että normaali työssäkäyvä ihminen ei sellaisen määrän kanssa pärjää, jos ei jätä jotain pois (esim joka päiväistä lenkkeilyä, koulutusta, kasvatusta tms.)
 
En kyllä käsitä miten kukaan jaksaa hoitaa kymmenen tai yli koiraa niin, että jokainen saa tarvitsemansa lenkit, huomion ja koulutuksen. Jossain kohti on pakko mennä siitä mistä aita on matalin, valitettavasti. Ehkä kaikkein paras ratkaisu olisi ostaa koira pieneltä kasvattajalta, jolla on tyyliin kolme jalostuskoiraa kerralla. Sen koiramäärän kanssakin voi jo olla raskasta, mutta ne kuitenkin normaali ihminen jaksaa hoitaa melko helposti. Jo viisi koiraa on sellainen raja, että normaali työssäkäyvä ihminen ei sellaisen määrän kanssa pärjää, jos ei jätä jotain pois (esim joka päiväistä lenkkeilyä, koulutusta, kasvatusta tms.)
Toki optimitilanne toki on se, että kasvattajalla olisi vain pari koiraa. Jos tarvii enemmän jalostuskoiria, niin niitähän voi pentuna sijoittaa tietty.

Monilla harrastajilla pelkästään on useampi koira. Itsellä niitä on kaksi, enkä enempää aio haalia, vaikka hirveästi polttelis hankkia vielä yksi.
 
En kyllä käsitä miten kukaan jaksaa hoitaa kymmenen tai yli koiraa niin, että jokainen saa tarvitsemansa lenkit, huomion ja koulutuksen. Jossain kohti on pakko mennä siitä mistä aita on matalin, valitettavasti. Ehkä kaikkein paras ratkaisu olisi ostaa koira pieneltä kasvattajalta, jolla on tyyliin kolme jalostuskoiraa kerralla. Sen koiramäärän kanssakin voi jo olla raskasta, mutta ne kuitenkin normaali ihminen jaksaa hoitaa melko helposti. Jo viisi koiraa on sellainen raja, että normaali työssäkäyvä ihminen ei sellaisen määrän kanssa pärjää, jos ei jätä jotain pois (esim joka päiväistä lenkkeilyä, koulutusta, kasvatusta tms.)

Aika harvassa on varmaan nämä kasvattajat, joilla on kymmenenkin koiraa kotona. Kyllähän useimmat kasvattajant antavat jalostusnarttuja sijoitukseen.
 

Yhteistyössä