Missä asioissa olet vanhanaikainen?

Mä oon hieman samaa mieltä :D Meidän perheessä mies on ja saa olla perheen pää. Ihan jo senkin takia, että mä teen päätöksiä usein tunteen perusteella ja mies järjen. Musta on ihanaa, kun saan olla se herkkä ja heikompi ja mies on aina mulle tuki ja turva. Mä tykkään, että tasa-arvon ei tarvii tarkoittaa sitä että naisten pitää osata ja pystyä kaikkeen samaan kuin mieskin ja päin vastoin.
Mulle sopisi oikein hyvin sellainen 50-lukulaisuus kotonakin. Mä olisin ihan tyytyväinen kotirouvana ja mies toisi leivän pöytään. Se leipä vaan on nykyään niin kallista että molempien työpanos kyllä tarvitaan.

Musta on ihanaa olla nainen, eikä se tarkoita sitä että olisi aivoton bimbo.ihanaa että mulla on mies, jota mä voin kunnioittaa ja rakastaa juuri tällaisena ja saada häneltä myös sitä kunnioitusta ja vastarakkautta.

Sama täällä :D
 
Koitin oikein miettiä mutten keksinyt mitään. Nekin asiat mitä tuli mieleen on enemmän mun omaa estyneisyyttä kuin vanhanaikaisuutta (esim. tuo tänään täällä pyörinyt saunamaailma-ketju, mua ei sais moiseen ikinä hyppimään alasti. En tykkää yleisistä saunoista edes naisten kesken).
Raha-asioista en tykkää kovin yksityiskohtaisesti keskustella ja mun mielestä on outoa jos joku kyselee suoraan palkkaa, lainojen määriä tms. Mutta liekö tämäkään vanhanaikaisuutta?
 
No kihloissa olo tarkoittaa lupausta avioliitosta.
Onkos uskollisuus vanhanaikaista ja ettei harrasta ryhmäseksiä, vaan että seksi on kahden ihmisen
välistä ?
 
Koitin oikein miettiä mutten keksinyt mitään. Nekin asiat mitä tuli mieleen on enemmän mun omaa estyneisyyttä kuin vanhanaikaisuutta (esim. tuo tänään täällä pyörinyt saunamaailma-ketju, mua ei sais moiseen ikinä hyppimään alasti. En tykkää yleisistä saunoista edes naisten kesken).
Raha-asioista en tykkää kovin yksityiskohtaisesti keskustella ja mun mielestä on outoa jos joku kyselee suoraan palkkaa, lainojen määriä tms. Mutta liekö tämäkään vanhanaikaisuutta?

Hyviä pointteja... Mikä tosiaan on vanhanaikaisuutta ja mikä omaa estyneisyyttä. Ja toisaalta, eivätkö vanhanaikaisuus - konservatismi - estyneisyys jotenkin ketjuunnu mielekkäästi.
(Ainakin minun mielessäni. :D)
 
Viimeksi muokattu:
Koitin oikein miettiä mutten keksinyt mitään. Nekin asiat mitä tuli mieleen on enemmän mun omaa estyneisyyttä kuin vanhanaikaisuutta (esim. tuo tänään täällä pyörinyt saunamaailma-ketju, mua ei sais moiseen ikinä hyppimään alasti. En tykkää yleisistä saunoista edes naisten kesken).
Raha-asioista en tykkää kovin yksityiskohtaisesti keskustella ja mun mielestä on outoa jos joku kyselee suoraan palkkaa, lainojen määriä tms. Mutta liekö tämäkään vanhanaikaisuutta?


Tuo raha-asia on jännä. Minäkin huomaan itsessäni tietyn "estyneisyyden" sillä kohdin vaikka periaatteessa pyrin avoimuuteen. Mutta jos tienaa enemmän kuin kysyjä, niin "rehentelee" ja jos tienaa vähemmän, niin "valittaa köyhyyttään"...?
 
Oikeastaan en tiedä.
En sinuttele vanhempia ihmisiä, mutta en tiedä onko se vanhanaikaista, vai ainoastaan tapakasvatuksen tulos ( mainittakoon, että tutut ikäihmiset ovat asia erikseen )
Itse halusin ensin naimisiin, sitten lapset. Mutta se kai ei myöskään ole vanhanaikaista, vaan jonkinlainen valinta vaan. Sitten mielestäni on miesten työt, mutta ei naisten töitä, vaan ne kuuluvat myös miehille.
Tämäkään ei ole vanhanaikainen, eikä kenties edes ainakin jyrkästi feministinen näkemys, pikemminkin vaan mukavuudenhaluisen ja laiskan ihmisen näkemys.

Mutta riippuu oikeastaan mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee, tai kenen.
Jos katsojana on pian 12 v tytär, on kaikki mitä teen tai sanon auttamattoman vanhanaikaista.
 
Tuo raha-asia on jännä. Minäkin huomaan itsessäni tietyn "estyneisyyden" sillä kohdin vaikka periaatteessa pyrin avoimuuteen. Mutta jos tienaa enemmän kuin kysyjä, niin "rehentelee" ja jos tienaa vähemmän, niin "valittaa köyhyyttään"...?

Tuota rahajuttua en ymmärrä ollenkaan., varsinkaan kun verotiedot on julkisia. Minulta saa kysyä palkkaa ja lainoja ja kerron kysymättäkin, jos tulee muun asian mukana tarpeelliseksi. Salailu tekee koko asiasta turhan merkityksellisen, ei minulla mitään piiloteltavaa ole. Jos joku tosi tiukasti pitää raha-asiansa ominaan, niin alan uskoa niissä olevan häikkää. Lapsuudenkodissa rahasta ei meille lapsille puhuttu, esim vanhempien palkat jäivät pimentoon. Toisaalta olen vielä täysi-ikäisenäkin nähnyt vanhempieni vuositulot Kelan opintotukilaskurissa. Julkisia kun ovat verotietojen kautta.

Omaa vanhanaikaisuutta on vaikea määritellä. Ihailen hyviä tapoja ja haluaisin noudattaa niitä, mutta vaikeaahan se yksin on, ei aina jaksa pelkästään antaa.
 
Luin ketjua ja koetin samalla miettiä edes yhtä asiaa, jossa ajattelisin vanhanaikaisesti. Mutta en kyllä keksinyt mitään.

Tuohon työnjakoon, "naisten ja miesten töihin" ja 50-lukulaisuuteen täytyy kommentoida sen verran, että Suomessahan 1950-luvulla ei ollut mitään kotirouvayhteiskuntaa. Aika monen suomalaisen perheen arki oli sekä naisen että miehen osalta aikamoista raatamista maataloustöissä ja todellakin piti osata ja pystyä ihan kaikkeen, naisten varsinkin. Perinteisesti suomalaisen naisen asema on myös vaihdellut alueellisesti, eikä mies välttämättä edes ole ollut mikään sellainen "perheenpää" kuten esimerkiksi jossain 50-luvun Amerikassa, josta se kotirouva-mielikuvakin varmaan kyseiseen aikakauteen tulee.
 
Käytöstavoissa, kohteliaisuussäännöissä, seksuaalimoraalissa, pukeutumisessa... seksi kuuluu minusta avioliittoon, enkä pukeutuisi koskaan paljastavasti. Pidän liian paljastavana itselleni myös esim. shortseja ja polven yläpuolelle jääviä hameita, joten olen ehkä epänormaalin vanhanaikainen tässä asiassa. Seksuaalisesti en myöskään osaisi olla se dominoivampi osapuoli.

Muuten en kyllä usko ollenkaan näihin "mies on perheen pää" ja "mies tuo leivän pöytään" -juttuihin. Kotiäitinä en osaisi olla, eikä minulle ole mikään ongelma että mies tienaa vähemmän kuin minä ja on nörtti ja omalla tavallaan nössö (minusta suloista). Tykkään hemmotella miestäni lahjoilla ja tehdä teknisiä hommia, nikkaroida, yms. mitä mies ei osaa.
 
Mua modernimpaa saa etsiä. Mutta auto ja arkkitehtuuri, sisustus - niiden pitää olla wanhaa. Kyllä mä sanoisin, että kirjat ovat kanssa yks juttu - mihkää padii niitä vaiha! -kele!

Hei, kiitos - nyt keksin pari juttua, missä itsekin olen vanhanaikainen. Tosiaan kirjat, minäkin haluan ne perinteisinä kovakantisina paperisivuisina opuksina enkä ole yhtään innostunut e-kirjoista. Ja tykkään muuten lukea myös sanomalehdet mieluiten lehtinä - vaikka voisin kyllä melko ongelmitta siirtyä lehtien osalta nettilehtiin (lähinnä vaan tykkään lukea sohvannurkassa teekupin äärellä, ja helpompaahan se perinteisten lehtien kanssa on). Ja tosiaan arkkitehtuuri! Siinä tykkään enemmän vanhasta.
 
Arvostan moniakin vanhoja asioita, mutta en ole varsinaisesti vanhanaikainen juuri missään. Sellainen uskomus minulla kuitenkin on, että ihmisten olisi tarkoitus pitää huolta toisistaan, eikä pyrkiä vain voittoon toisten kustannuksella. Sellainen yhteishenki, joka tuntuu olevan katoava voimavara.

Jos tasa-arvoa ja "live and let live" -asennetta voisi sanoa vanhanaikaisiksi niin ne myös. Riippuu vähän mihin aikaa peilataan ;).
 
Käytöstavoissa olen aika vanhanaikainen, pitää teititellä, osata sanoa kiitos, käyttäytyä ihmisiksi juhlissa, missään nimessä ei saa roskata tai tuhota luontoa...

Minä olen kotirouva ja mies tuo leivän pöytään. Sopii meille :) Minun ei tarvitse ansiotyötä tehdä, jos hoidan kodin ja lapsen.
 
Intiimi- tai raha-asioista ei puhuta julkisesti. Kunnioitan käytöstapoja. En pidä vapaasta kasvatuksesta enkä perhepedistä.
Miesten tulee käydä armeija. Lasten tulee käydä ylioppilaaksi ja jatkaa lukujaan.

Lisään:pidin itsestään selvänä, että kihlaus on lupaus avioliittoon, ja sitä, että kihlattuni pyytää kättäni isältäni. Asiasta emme olleet keskustelleet, mutta näin tapahtui. Kihlattuni pyysi isältäni, kertomatta minulle, audienssin ja pyysi kättäni.
En ikinä olisi voinut mennä avoliittoon, saati synnyttää äpärää.
 
Lisään:pidin itsestään selvänä, että kihlaus on lupaus avioliittoon, ja sitä, että kihlattuni pyytää kättäni isältäni. Asiasta emme olleet keskustelleet, mutta näin tapahtui. Kihlattuni pyysi isältäni, kertomatta minulle, audienssin ja pyysi kättäni.
En ikinä olisi voinut mennä avoliittoon, saati synnyttää äpärää.

Minä en, kuitenkaan, moralisoi toisten ratkaisuja, en koskaan. Jokainen toimikoon sydämensä äänen mukaan.
 
Käytöstavoissa, kohteliaisuussäännöissä, seksuaalimoraalissa, pukeutumisessa... seksi kuuluu minusta avioliittoon, enkä pukeutuisi koskaan paljastavasti. Pidän liian paljastavana itselleni myös esim. shortseja ja polven yläpuolelle jääviä hameita, joten olen ehkä epänormaalin vanhanaikainen tässä asiassa. Seksuaalisesti en myöskään osaisi olla se dominoivampi osapuoli.

Muuten en kyllä usko ollenkaan näihin "mies on perheen pää" ja "mies tuo leivän pöytään" -juttuihin. Kotiäitinä en osaisi olla, eikä minulle ole mikään ongelma että mies tienaa vähemmän kuin minä ja on nörtti ja omalla tavallaan nössö (minusta suloista). Tykkään hemmotella miestäni lahjoilla ja tehdä teknisiä hommia, nikkaroida, yms. mitä mies ei osaa.

Siis olitko/tuletko olemaan neitsyt avioituessasi:O Lähinnä kuulostat hiton estoiselta.
 

Yhteistyössä