Musta on tärkeetä, että lapsilla on kehittävää puuhaa eikä ne vaan "ole". Normaalit koti-piha-kauppa-kuviot ei oo koskaan sopinu meille, vaan mä tykkään harrastaa lasten kanssa muskarista taide. ja liikuntakerhoihin. Ja näin ihan pienistä pitäen, siitä asti kun ovat kävelemään oppineet. TYkkään, että lapset oppii leikin kautta. En siis missään nimessä halua, että lapset pakotetaan oppimaan juttuja heti pienestä asti. LEikin kautta oppiminen sen sijaan on musta hyvä juttu ja pyrin tukemaan sitä arjen ratkaisuin, eli pyrin tajoamaan lapsille virikkeellistä ja merkityksellistä touhua tyhjän olemisen sijaan. Vaikka sitä tyhjääkin olemista arkeen siis sisältyy. Musta äiti-lapsiryhmät on mahtavia yhdessä harrastamisen näkökulmasta ja meille kaikille tulee niistä hyvä fiilis. On muitakin harrastavia äitejä, mutta jotenkin tuntuu, että valtavirta katsoo äitiyttä ja lasten kanssa olemista toisenlaisesta näkökulmasta kuin mitä mun oma näkökulma tähän hommaan on. Tässä mä uin kai vastavirtaan. Mä haltioidun niistä kaikista ihanista onnistumisen tunteista joista pääsen lasteni kanssa harrastusten kautta jakamaan. Toki arkeen kuuluu aina onnistumisen tunteita ja samanlaista iloa, mutta itse en ainakaan osaa olla niin luova äiti, että osaisin tehdä juttuja yhtä monipuolisesti kuin mitä kerhojen kautta tulee tehtyä.
