Missä asennossa synnytit?

[viksi]

Missä asennossa olette ponnistaneet? Entä missä asennossa olette olleet avautumisvaiheessa?

Kinnostaa, koska itsellä takana vain kaksosynnytys, jossa olin pakotettu makaamaan sängyssä avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen. Varsinkin avautumisvaihe oli kamala kun en saanut liikkua, enkä saanut puudutetta kuin vasta 7 cm auki ollessani, tuolloin sain epiduraalin, joka onneksi toimi kuin taivas.

Nyt odotan yksöstä, enkä haluaisi missään tapauksessa uusia tuota selällään avautumista enkä ponnistamista.

Eli mikä asento sinulla oli? Neuvoiko kätilö hyvän asennon saamisessa? Mikä sairaala?

 

[cothis]

Mut köytettiin sänkyyn, etttä joo tiedän tunteen :kieh:

Onnea seuraavan synnytyksen "sängyttömyyteen" :wave:

 

[maniokki]

ihan vain selälläni sängyllä, mies nosti vähän päätyä kun en osannut sanoa haluanko sitä ylös vai en. kätilö ei neuvonut mitään, olin kylläki kyljelläni kun alkoi ponnistuttamaan ja mies ja kätilö käänsivät minut selälleen, mitä olen kyllä myöhemmin vähän ihmetellyt, miksen voinut ponnistella kyljelläni.

 

[jojo]

Mä olin puoli-istuvassa asennossa, ja halutessaan asentoa olisi saanut vaihtaa. Kätilö muistutti asiasta aina välillä. Polvillaan oloa kokeilin ponnistusvaiheen alussa, mutta en oikein tykännyt. Jyväskylässä synnytin

 

[laahkana]

Ihan selällään, yläpää hieman ylhäällä. Isäntä veti rystyset valkoisena toista jalkaa taaksepäin/sivulle koukkuun ja kätilö toista jalkaa. Yks kätilö veti ulos lasta. Siis ponnistusvaiheessa. Avautumisessa olin kyljelläni. Nukuin suppareiden välit (vaikka ne oli vaan parin minuutin luokkaa ja huusin suppareiden aikana. Puudutteita en saanut, eikö olekin hyvät unen lahjat

 

[puoli-istuva]

Puoli-istuvassa olin molemmilla kerroilla. Ihan omasta halusta. Mulla kävely ja liikkuminen ei todellakaan auttanut mihinkään kipuihin, pahensi vaan.

 

[mie]

mä jouduin olee selällään ja pitää itse jalkoja ylhäällä ( sellaisessa 45 asteen kulmassa...juu nou.. ) Olisin halunnut kokeilla muuta asentoa,mutta kätilönäni oli joku sadistikakkiainen eikä kuunnellut mua. Koin että olisin halunnut ottaa jaloilla tukea jostain tai saavani sitä kautta ponnistukseen voimaa.

 

[TeylaEmmagan]

Avautumisvaiheessa vaihtelin asentoja sängyllä ja välillä pompin ja pyörittelin lantiota jumppapallolla. Pallo oli kiva.

Ponnistusvaiheessa vauvan sydänäänet romahti, joten kätilö pyysi siirtymään sängylle (jotta hänellä olisi enemmän työskentelytilaa) jossa sitten ensin kokeilin kyljellään ja lopuksi selällään puolimakaavassa asennossa. Kyljellään en saanut tarpeeksi tehoa ponnistukseen.

 

[bud]

Avautumisvaiheessa liikuskelin ja aina supistuksen tultua noijailin johonkin ja heijailin itteeni sillai hölmönnäköisesti. Mutta se auttoi. Selällään, puoli-istuvassa asennossa ponnistin.

 

[vantaalainen]

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=245
luetko tuon artikkelin.

Itse synnytin Kätilöopistolla. Ekaks kyljellään, mutta ei onnistunut.
Sitten selällään, ei tuntunut kivalta, koska oli selkäkipuja.

Hyvää ja terveellistä synnytystä !

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Avautumisvaiheessa sain kuljeksia ja kuljeksinkin koko ajan. Synnytysasento oli liki perinteinen, oli niin kovat kivut ettei siinä paljon kikkailtu enää.

 

[Ooo]

Ponnistelin vähän aikaa seisoen, sitten laitettiin kyljelleen ponnistelemaan. Kun piti hakea lääkäri, niin eikun perinteiseen jalat ylös puolimakuuasentoon, imukuppisynnytys tuli.

 

[mä]

Ekassa avautumisvaiheen olin kiikkutuolissa ja sängyllä puoli-istuvassa ponnistin. Nyt tokassa olin avautumisvaiheen pystyssä kotona ja ponnistin jakkaralta. Jälkimmäinen oli tosin 10h nopeampi ku eka, ja sairaalaan tultaessa olin jo 10cm auki. Vähän aikaa nojailin pystyssä sänkyyn että tyttö laskeutui kunnolla ja alkoi ponnistuttaa.

 

[l]

Puoli-istuvassa, ja omasta halusta minäkin. Kokeilin myös kylkiasentoa, joka oli ihan kauhea. En halunnut istua, seistä enkä kontata. Ja sutjakkaasti sujui ponnistukset.

 

[Seikkailija Dora]

1. puolistuvassa
2. puolistuvassa
3. ammessa "seistessä" - mies piti kiinni musta kainaloitten alta.
4. puolistuvassa

 

[tuua]

mä jouduin olee selällään ja pitää itse jalkoja ylhäällä ( sellaisessa 45 asteen kulmassa...juu nou.. ) Olisin halunnut kokeilla muuta asentoa,mutta kätilönäni oli joku sadistikakkiainen eikä kuunnellut mua. Koin että olisin halunnut ottaa jaloilla tukea jostain tai saavani sitä kautta ponnistukseen voimaa.

Minä olen tehnyt kaikki selällään/puoli-istuvassa asennossa, ja kyllä jossakin on ollut kätilö auttamassa pitämään jalkoja "auki", ja käskenyt ottamaan tukea jaloilla hänestä.

 

[moi]

Mulla on ap sama kokemus kuin sulla. Pitkällään maaten jalat telineissä oli jotain aivan kamalaa! Tuntui kuin ylämäkeen olisi niitä lapsia pykännyt. Oisin niin halunnut päästä edes kontalleni siihen pöydälle, mutta ei.

 

[Kippuravarvas]

Mä en oikein pystynyt liikkumaan kun kunnolla supisti, paras oli olla ihan paikallaan ja maata.
Ponnistin esikoisen melkein makuullaan, ensin olin kai kyljelläni. Ja kuopuksen ponnistin niin että nojasin kyynerpäihin..kai

 

[Möppöläinen]

Ekan synnytyksessä avautumisvaiheessa kävin kävelyllä, kärvistelin tuolissa, suihkussa ja ammeessa. Käväisin vuoteessa, jolloin sain epiduraalin. Sen jälkeen istuskelin vuoteen laidalla ja söin tyytyväisenä lounaan ja luin lehtiä. Epiduraalin vaikutuksen loppuessa tärisin seisaaltani nojaten sänkyyn. Ponnistusvaihe jakkaralle istuen ja nojaten mieheen.

Tokan synnytyksessä suurin osa avautumisvaiheessa meni kotona aluksi siivoten ja järjestellen paikkoja ja sitten sohvalla ähkiessä ja puhkuessa. Autossa matkalla sairaalaan ähkin ja puhkuin lisää. Salissa tepastelin edes takaisin nojaillen välillä vuoteeseen. Ponnistusvaihe jakkaralla istuen ja mieheen nojaten.

Molemmilla kerroilla kätilöt ohjasivat ja neuvoivat hyvin koko synnytyksen ajan. Kätilöt muutenkin olivat aivan ihania. LUS:ssa synnytin molemmilla kerroilla.

 

[puoli-istuva]

Musta jokaisen kannattaa kokeilla ihan itse, mikä sopii parhaiten. Kätilöilläkin on taipumusta yleistää ja ohjata sen mukaan, mikä yleensä toimii. Mulla kyljellään makaaminen oli yhtä tuskaa, mutta silti vaan esikoisen käynnistyksessä kerta toisensa jälkeen jouduin käyrillä makoilemaan, kyljellään. Selällään olisi ollut parempi. Samoin supistusten lievitys kävelyllä ei toiminut mulla, se vain pahensi asiaa. Olisin halunnut vain maata selällään ja ehkä potkia ilmaa, mutta sängylle ei tahdottu päästää...

 

[Tillinkäinen]

Avautumisvaiheessa kiikuin keinutuolissa, istuin suihkussa ja viimisen tunnin olin kyljelläni maaten kun vauvan hapetusta tarkkailtiin. Ponnistin jakkaralla.
Tsemppiä!

 

[vicy]

1. Avautumisvaihe ensin ammeessa, sitten keinutuolissa, sitten sängyssä ja kyljellään ponnistin
2. Ensin ammeessa ja sitten seisaallaan (kieltäydyin menemästä sänkyyn ennen puudutusta vaikka kätilö yritti mua sinne saada) ponnistin puoli-istuvassa
3. Seisaallaan, puudutuksen jälkeen sängyssä ponnistus puoli-istuvassa


muoks. sitä ihmettelen että kun montakertaa olen täältä lukenut että "piti mennä käyrille sänkyyn". Mulla on ollu aina koko synnytyksen ajan se supistuksia mittaava vyö päällä (myös silloin kun seison) ja teletappi-pinni vauvan päässä ja molemmat on piirtäny käyrää kokoajan...