Y
yksinäinen
Vieras
päivät olen yksin kotona (mies töissä, lapset koulussa, mä työtön)
tutut asuu kaukana tai ovat töissä, ei tuu enää tekstareitakaan kuin lapsilta (tuu hakemaan sillon ja sillon) vain kappahl muistaa mainosviestein lasten lisäks mua.
jäin pois yhdestä harrastuksesta pois, jossa olis nähny kerran viikossa muitakin kuin oman perheen jäseniä, mutta se pakkotahtisuus alko ahdistaa, mä tykkään tehdä omaan tahtiin, ilman niskaan huohotusta ja painostusta, siitä mitä ja miten pitäis tehdä.
kotona on kyllä hommaa, ja kun vapaata on teen käsitöitä, lueskelen, käyn lenkillä - yksin.
välillä on jo semmonen tunne että perhekin häpeää mua- ja miksei häpeis kun oon tämmöne outolintu
tutut asuu kaukana tai ovat töissä, ei tuu enää tekstareitakaan kuin lapsilta (tuu hakemaan sillon ja sillon) vain kappahl muistaa mainosviestein lasten lisäks mua.
jäin pois yhdestä harrastuksesta pois, jossa olis nähny kerran viikossa muitakin kuin oman perheen jäseniä, mutta se pakkotahtisuus alko ahdistaa, mä tykkään tehdä omaan tahtiin, ilman niskaan huohotusta ja painostusta, siitä mitä ja miten pitäis tehdä.
kotona on kyllä hommaa, ja kun vapaata on teen käsitöitä, lueskelen, käyn lenkillä - yksin.
välillä on jo semmonen tunne että perhekin häpeää mua- ja miksei häpeis kun oon tämmöne outolintu