minut on unohdettu :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksinäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksinäinen

Vieras
päivät olen yksin kotona (mies töissä, lapset koulussa, mä työtön)
tutut asuu kaukana tai ovat töissä, ei tuu enää tekstareitakaan kuin lapsilta (tuu hakemaan sillon ja sillon) vain kappahl muistaa mainosviestein lasten lisäks mua.
jäin pois yhdestä harrastuksesta pois, jossa olis nähny kerran viikossa muitakin kuin oman perheen jäseniä, mutta se pakkotahtisuus alko ahdistaa, mä tykkään tehdä omaan tahtiin, ilman niskaan huohotusta ja painostusta, siitä mitä ja miten pitäis tehdä.
kotona on kyllä hommaa, ja kun vapaata on teen käsitöitä, lueskelen, käyn lenkillä - yksin.
välillä on jo semmonen tunne että perhekin häpeää mua- ja miksei häpeis kun oon tämmöne outolintu:(
 
:flower: tsemppiä vaan sinulle! et ole yksin! mullekin tulee jatkuvasti kappahlin viestit :)
se on ihan itsestäs kiinni oletko yksinäinen vai ei, hanki uusi harrastus, miksi ei joku käsityö juttu-niissähän yleensä tehdään omaan tahtiin juttuja. soita sun ystäville, tutuille, sukulaisille tai mene ulos ja yritä löytää uusia tuttavuuksia. älä jä kotiin istesäälin kanssa, ajattele positiiviseti, ei kenenkään tarvitse olle yksin, aina voi itse valita mita tekee ja tehdä omat valinnat!!
 
siis apua.. mulla ei miestä eikä lapsia ole, ite oon kyllä opiskelija, yksinäiseks tätä nykyä eron jälkeen tunnen itteni. mutta.. toi kappahlin tekstiviesti! just eilen olin ihan täpinöissäni että jumankekka, mulle joku laitto tekstarin! ei tällästä tapahdu! kuka mua muisti?

noh, kappahlhan se siellä.. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mikä tuli näin taas todistettua...ei mua kaivata missään:(

Nyt sä ryvet itsesäälissä, johtuuko syksystä vai mistä tuo sun alakulo? Oletko kokeillut vapaaehtoistöitä? Saisit tuntea itsesi hyödylliseksi ja tuottaisit toisille iloa, jos et kotona siihen tunne pystyväsi.
 
Ei sua ole unohdettu, mutta kuinka aktiivisesti itse olet pitänyt yhteyttä sukulaisiin jne?

Suosittelen myös uuden harrastuksen hankkimista :)



(ja ps, muakin raivostuttaa ne KappAhlin viestit kun ne tulee aina silloin, kun toivoisi jonkun kaverin viestittelevän :D )
 
Heips vaan täältä kotoa. Olen työtön mutta lapset niin pieniä että nyt kotona. Kaikista pahinta on yksinäisyys. Joukkoon kuuluminen yhessä tekeminen ja ne oikeat ystävät joiden kanssa puhua vapautuneesti ovat elämällä niin kovin tärkeät. Ymmärrän yskäsi ja toivottavasti löydät oman juttusi.

Itse nautin kovasti vapaaehtoistyöstä kun ei ollut lapsia kotona ja olin työtön. Kokeile punastas ristiä, netti sivuilta löytyy lisää tietoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ira:
Ootko sä ite yhteydessä ihmisiin? Siis lähetteletkö tekstareita, kutsutko käymään, kahville, shoppailemaan?

ai laitanko viestejä?!
kysy vaan kuin monta kertaa oon laittanu, mutta kun aina tulee vastaus, että on jotakin tärkeempää just nyt, niin eipä se enää paljon huvita pyydellä mihinkään kun ei sovi kellekään.

eli se siitä.
 

Yhteistyössä