Minusta on vastuutonta tehdä lapsia, jos niille ei ole minkäänlaista hoitajaa

["Anneli"]

Kertokaa mulle, yhteiskuntaopin tunnilla hiukan poissaolleen oppilaan järkeen, nyt näin kymmenen vuoden jälkeen, että mistä yh-äitejä edes tulee?!
Eikö lapsi hankita kahden ihmisen rakkaudesta, todisteena ja merkkinä rakkaudesta, suvun ja perintötekijöiden jatkuvuudesta. Miten voi tällöin olla edes yh?
Jos pari eroaa, eikö tällöin kaiken järjen mukaan ainoa vaihtoehto ole yhteishuoltajuus; hoidetaan yhteisen rakkauden tuotoksen päätökset loppuun asti yhdessä?
Mistä tämä kansanosa yh-äidit on tullut. Ymmärrän naiset, joiden mies on kuollut, tällöin on yksinhuoltaja ja kaiken yhteiskunnan antaman tuen suon hänelle luonnollisesti. Mutta mitä nää muut on? Onko kaikki tehny lapsen kostoksi?! Ovatko yh-äidit tehneet lapsen saadakseen jotenkin näpäyttää puolisoa? Määrääkö sosiaalilautakunta aina lapsen äidille? Onko kaikki lapset hankittu niin ettei isästä ole edes tietoakaan, niin ei tarvi edes riidellä? Miksi yhdessä hankittu lapsi ei olisi molemmille se tärkein asia, mitä varten minun moraalini mukaan lisäännytään?!

 

[Beep]

Ai et jos ei ole ulkopuolisia hoitajia, on vaikka täysin paska suku ja vanhemmat kuolleet, niin pitäis jäädä vanhemmuuden kokemuksestakin sitten paitsi. Vittu hienoa logiikkaa taas.

Sovitaan että otetaan työttömiltä kaikki tuet pois, mitä ne ne nyt fyrkalla kun ne on muutenki sellasia paskoja luusereita.

 

[ohhoh]

Missä pumpulissa te oikeen olette kasvaneet, hyvänen aika sentään??

 

[TrueBlood]

[QUOTE="neppi";23395815]Ne jotka lapsia tekevät ymmärtävät varmaan myös että lapsen pääasialliset hoitajat ovat se äiti ja isä. Kenelläkään muulla ei ole velvollisuutta hoitaa muiden lapsia vaikka kuuluisivatkin tukiverkostoon tai viettäisivät muuten lasten kanssa aikaa.
Muuttuvat tilanteet kannattaa tässäkin ottaa huomioon ja miettiä riittävätkö vanhempien voimavarat "hoitaa" omia lapsiansa koko ajan jos niitä muita hoitajia ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Itse ajattelen niin että meillä vanhempina on se jatkuva pääasiallinen hoitovastuu ja se on vain extraa jos lapsella on tarvittaessa joku muu vastuullinen aikuinen hoitamassa.[/QUOTE]

Olen täysin samaa mieltä

 

["pöö"]

Määkin haluan sanoa painavan sanani tähän ketjuun. Meillä ei ole ollut turvaverkkoa. Omat vanhempani kuolleet ja anoppi iäkäs. Ei sisaruksia, isovanhempia. Serkkuja muutama mutta asutaan eri paikkakunnilla. No, tietoisesti olen rakentanut itselleni ja perheelleni turvaverkkoa ystävistä, ottanut kontaktia perhekerhoissa ja hiekkalaatikolla toisiin perheisiin, tutustunut ihmisiin, pyytänyt välillä nöyrästi apua ja tarjonnut vastaavasti omaa apuani. Välillä olen hiton katkera tuttaville, jotka voivat soittaa mummon hätiin tai pakata lapsen yökylään isovanhemille mutta pyrin positiivisesti ajattelemaan, että mulla on nyt nää kortit ja niiden mukaan pelataan. Pyrin edesauttamaan kummien ja lapseni suhdetta niin, että lapsellani olisi turvallisia aikuiskontakteja jos meille jotain sattuu. Se, että en pääse häihin mieheni kanssa kahdestaan tuleviin vuosiin niin se ei kyllä hetkauta suuntaan tai toiseen. Tottakai olisi kivaa, mutta niin olisi kiva voittaa lotossakin. Asiat järjestyvät, kun ne laittaa järjestymään

 

["aprikoosi"]

Musta on karmeeta kattoo tuttuni touhua.. Lapsi vähintään joka toinen vkloppu mummolassa.. Tätä jatkunut jo monta vuotta. Sydäntä särkisi ajatella omaa lasta noin usein pois kotoa. Itse en ollut yötä pois kotoa yksin ekan kerran kuin varmaan 10 vuotiaana, ja ihan ookoo musta on kasvanut?? Tartteeko lapsi muka sitä? Voihan se olla kylässä päiväsaikaankin??

 

["aapee"]

Kyllä taas on niin päin persettä alotukseni käsitetty kuin vain olla voi.
Puolessa tapauksista ainakin.
Ja kyllä, olen edelleen sitä mieltä, et on vastuutonta tehdä lasta tähän maailmaan jos ei ole minkäänlaista turvaverkkoa sille rakentanut tai edes halua rakentaa. Sellanen äiti ei lastaan ajattele, tämä on fakta. Omaa nenää pitemmälle ei nähdä, nää on näitä minäminäminä-marttyyriäitejä.

 

[äitik]

[QUOTE="aapee";23407664]Kyllä taas on niin päin persettä alotukseni käsitetty kuin vain olla voi.
Puolessa tapauksista ainakin.
Ja kyllä, olen edelleen sitä mieltä, et on vastuutonta tehdä lasta tähän maailmaan jos ei ole minkäänlaista turvaverkkoa sille rakentanut tai edes halua rakentaa. Sellanen äiti ei lastaan ajattele, tämä on fakta. Omaa nenää pitemmälle ei nähdä, nää on näitä minäminäminä-marttyyriäitejä.[/QUOTE]

En jaksanut kahlata ketju, mutta ymmärrän mitä ajat takaa. Kyse ei ole siitä etteivätkö vanhemmat haluaisi/jaksaisi/voisi lasta jatkuvasti hoitaa vaan siitä että lapsella on elämässä muitakin turvallisia aikuisia kuin se äiti ja isä.

Itse sairastuin vakavasti ja jouduin olemaan teholla sairaalassa. Mies oli rinnallani paljon - hänen tuki oli todella tarpeen ja oli se hänellekin miellyttävämpää olla lähellä "jos pahin olis tapahtunut". Meillä kuitenkin pieniä lapsia niin kyllä se helpotti suunnattomasti oloa kun tiesi että lapset on turvallisesti hoidossa tutulla mummulla ja tädillä (vuorottelivat). Toki isä oli illat kotona ja välillä yritti töissäkin käydä. Mutta olishan tuo tilanne ollut kaikille kamalana traumaatiinen jos olisi ventovieras hoitaja palkata lapsilla, pikaisesti. Ja kamalaa mulle kun olisin joutunut kantaan hoidosta huolta ja kamalaa vielä miehellekin jos hän ei olisi saannut olla minunkin tukena.

Tätä varten niitä turvaverkkoja rakennetaan, ja niitä pitää olla "testattu" ennen kuin mahdollinen pakottava tarve on. Olis se kamala ollut tuo 1,5 vuotiaskin jättää ventovieraalle, tai vaikkapa vaan mummon hoiviin pitkiksi päiviks jos ei koskaan ennen olis niin tehty.

Ihmiset (lue äidit) vaan kuvittelee ettei heille koskaan voi mitään sattua. KYLLÄ VOI.

 

["Maman"]

On vastuutonta tehdä lapsia, jos ei ole itse valmis hoitamaan OMIA lapsiaan.

Peesi!

 

["aapee"]

En jaksanut kahlata ketju, mutta ymmärrän mitä ajat takaa. Kyse ei ole siitä etteivätkö vanhemmat haluaisi/jaksaisi/voisi lasta jatkuvasti hoitaa vaan siitä että lapsella on elämässä muitakin turvallisia aikuisia kuin se äiti ja isä.

Itse sairastuin vakavasti ja jouduin olemaan teholla sairaalassa. Mies oli rinnallani paljon - hänen tuki oli todella tarpeen ja oli se hänellekin miellyttävämpää olla lähellä "jos pahin olis tapahtunut". Meillä kuitenkin pieniä lapsia niin kyllä se helpotti suunnattomasti oloa kun tiesi että lapset on turvallisesti hoidossa tutulla mummulla ja tädillä (vuorottelivat). Toki isä oli illat kotona ja välillä yritti töissäkin käydä. Mutta olishan tuo tilanne ollut kaikille kamalana traumaatiinen jos olisi ventovieras hoitaja palkata lapsilla, pikaisesti. Ja kamalaa mulle kun olisin joutunut kantaan hoidosta huolta ja kamalaa vielä miehellekin jos hän ei olisi saannut olla minunkin tukena.

Tätä varten niitä turvaverkkoja rakennetaan, ja niitä pitää olla "testattu" ennen kuin mahdollinen pakottava tarve on. Olis se kamala ollut tuo 1,5 vuotiaskin jättää ventovieraalle, tai vaikkapa vaan mummon hoiviin pitkiksi päiviks jos ei koskaan ennen olis niin tehty.

Ihmiset (lue äidit) vaan kuvittelee ettei heille koskaan voi mitään sattua. KYLLÄ VOI.

:flower: Kiitos tästä, joku edes ymmärsi pointtini.

 

[no joopa joo]

[QUOTE="Maman";23407783]Peesi![/QUOTE]

Ja sinä et voi sairastua? vakavasti?

Entäs jos isovanhemmat haluavat olla lasten kanssa, eväätkö oikeuden itsekäästi "koska sinun kuuluu hoitaa lapset"? Voisiko isovanhemmat olla riesan sijaa rikkaus lapselle ja siinä samassa hoitoapu? Vai onko pakko vaan nostaa itsensä jalustalle ja sanoa: Minun lapsia ei kukaan muu saa hoitaa?

 

[leijona76]

[QUOTE="aapee";23395763]Jos läheiset on kaukana, niin olis korkea aika etsiä uudelta paikkakunnalta ihmisiä joiden kanssa voi olla tekemisissä tai jotka ovat valmiita hoitamaan lapsia tarpeentullen. Turvaverkon voi rakentaa missä vaan, jos tahtoa löytyy.[/QUOTE]

Ja sitten ne muuttavat pois kuten meille kävi. Ei siis oo ketään enää. Suvut asuvat kaukana.

 

["aapee"]

[QUOTE="pinni";23397463]Minkälaisissa tilanteissa teistä sitten tuo turvaverkko on ihan välttämätön? Mikä on sellainen tilanne, mistä ei ilman turvaverkkoa selviä?[/QUOTE]

Voihan sitä joutua vaikka sairaalaan, jopa molemmat vanhemmat samaan aikaan. Ei sitä koskaan tiedä mitä 5 minuutin päästäkin tapahtuu.
Mulla on elämässä näistä huonoista asioista niin paljon kokemusta, että oli ihan itsestään selvää että ajattelin heti jo odottaessa että keitä siihen turvaverkkoon kuuluu.

 

[äitik]

[QUOTE="aapee";23407858]:flower: Kiitos tästä, joku edes ymmärsi pointtini.[/QUOTE]

Osasta kommenteista näyttää paistavan kateus läpi, onhan se totta että kaikilla ei ole sitä turvaverkostoa ja sitä voi olla vaikeakin luoda jos asutaan etäällä tutuista/sukulaisista.

Toiset äidit taas kuulostavat siltä että heidän on pakko päteä vanhemmuudessa. On tekemällä tehtävä itsestään korvaamaton. Siinä menee monasti itsekeskeisyys yli lapsen todellisen edun. Tärkeämpää tehdä itsestänsä numero kuin että miettisi pahemman kautta. Mitäs jos se lapsi oikeasti tarvitsee hoitoa vaikkapa kuten meidän tapauksessa - sairauden vuoksi.

Miten lapsi voi luottaa vieraaseen aikuiseen jos hänelle ei ole näytetty että on olemassa muitain aikuisia kuin isä ja äiti, joihin tukea? On ihan eriasia kun lapsi on mummullassa isän aj äidin kanssa. Silloin vastuu on vanhemmille ja heihin lapsi turvaa. Mutta kun lapsi jätetään hoitoon isovanhemmille hän näkee että hän voi myös turvata heihin.

Mutta tehkööt toiset itsestään korvaamattomia - ei se minulta ole pois. Olen onnellinen että meillä lapsilla on rakatavat isovanhemmat ja että lapset todellakin nauttivat heidän seurasta. Ja bonuksen saadaan joskus miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.

 

["vieras"]

meillä on tilanne ettei saada lapsia hoitoon viikonlopuksi tai vaikka jos pitäis häihin lähteä. Mutta jos oikeasti olis hätä niin sitten kyllä on useampikin vaihtoehto. Jokaisella vaan oma elämä siinä tilanteessa et ei hirveästi jaksa toisia auttaa hyvä kun omastaan selviää. Kuten meilläkin.

 

[Coffee Break]

Mä taidan olla tälläinen pätevä, itsekäs ja korvaamaton äiti Mutta ei kai sekään ole loppupeleissä keneltäkään mitään pois?

 

[Alaston lohikäärme]

[QUOTE="aapee";23407915]Mulla on elämässä näistä huonoista asioista niin paljon kokemusta, että oli ihan itsestään selvää että ajattelin heti jo odottaessa että keitä siihen turvaverkkoon kuuluu.[/QUOTE]

Voi kuule, kyllä mäkin ajattelin, jo paljon ennen kuin olin edes raskaana, mutta kun sitä tosiaan ei voi tietää, että mitä tapahtuu tulevaisuudessa.
Olen hoitanut sukulsten ja kavereiden muksuja ja pitänyt tyhmänäni ihan itsestään selvyytenä, että hekin vastavuoroisesti sitten hoitaisivat mun lapsia.
Näin ei nyt vaan ole käynyt :|

Ja eilen aloitin sen ketjun, jossa kerroin noista tuttavapiirissä (lähipiiri+ sukulaiset) tapahtuneista kuolemantapauksista. Meiltä on tosiaan 2007 vuoden jälkeen kuollut 15 "lähi-ihmistä".
Ja sitä ennen jo molempien vanhemmat ja isovanhemmat.

 

["VIERAS"]

[QUOTE="VIERAS";23398032]Mun mielestä aapeen kommentit ovat kummastuttavan naiiveja noinkin vanhan suusta!
Ensinnäkin. Miten te olette VARMISTANEET 100% että hoitajia on takuulla lapsen syntymän jälkeen? Oletteko kysyneet jo ennen ehkäisyn pois jättämistä että hoitaahan ulkopuoliset teidän lapsia? Jos olette näin kehdanneet tehdä niin teillä ei käy mielessä se että on ihmisiä jotka puhuu toista ja tekee toista?
Juu, kyllä meilläkin on mummo ja 2 pappaa ja asuttiin sukulaisten lähellä. MUTTA täytyy sanoa että tuli aika suurena yllätyksenä että ensimmäiseen 5 vuoteen kummatkaan ei suostuneet ottamaan lapsia ollenkaan hoitoon. Ja sekin tuli yllätyksenä että muutettiin. Ja sekin että toinen ukista meni kuolemaan. Kylläpä oltiin vastuuttomia kun ei tiedetty. Hyvän miehen kanssa tein lapsen mutta vasta lapsen syntymän jälkeen näin ihan käytännössä että mies on hyvä isä ja on lastensa kanssa. Mikään kun ei KOSKAAN OLE 100% varmaa.
Meillä on ollut erittäin rankkoja tilanteita kun minun terveys on pettänyt totaalisesti. Mies on ottanut töistä vapaata johon jokaisella on oikeus ja äärimmäisessä tilanteessa eli PAKKOtilanteessa sossu hankki lapsille päivähoitopaikat ja lapset meni sinne kun sairastuin vakavasti. Omiin häihin palkkasimme maksullisen hoitajan. Nyt voi ap ja muut marmattajat mennä itseensä ja kertoa että ihanko totta meidän elämä on ollut niiiiin kamalaa ja vastuutonta että lapset olisi pitänyt jättää tekemättä? Ihanko tosi teillä on varaa sanoa noin tuntemattomalle?[/QUOTE]

Ap:n kommentteja odotan!

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="aprikoosi";23404836]Musta on karmeeta kattoo tuttuni touhua.. Lapsi vähintään joka toinen vkloppu mummolassa.. Tätä jatkunut jo monta vuotta. Sydäntä särkisi ajatella omaa lasta noin usein pois kotoa. Itse en ollut yötä pois kotoa yksin ekan kerran kuin varmaan 10 vuotiaana, ja ihan ookoo musta on kasvanut?? Tartteeko lapsi muka sitä? Voihan se olla kylässä päiväsaikaankin??[/QUOTE]

Karmeeta katsoa että lapsi joka toinen viikonloppu mummolassa?!
:-O

 

[Välimerellä]

Meillä ei ole ketään. Asutaan ulkomailla eikä ole sukulaisia lähellä. Ehkä voisin tosi hätätilanteessa pyytää jotain tuttua, mutta hääjuhlat eivät ole hätätilanne... Ja täällä kaikki tutut töissä 7 kk joka ainoa päivä joten ei kenellään ole aikaa hoitaa muiden lapsia.