Minusta on oikeasti järkyttävää, että etävanhempi voi tehdä ihan mitä haluaa

[vieras]

Voi olla kuukausia tapaamatta lapsiaan tai olla missään tekemisissä niiden kanssa ja sitten ilmaantua yhtä äkkiä kuvioihin ja toisen on sitten ilosta hihkuen annettava lapset etävanhemman matkaan, ihan kuin ei mitään. Eihän ne ikinä mitään opi, jos ne saa tehdä mitä huvittaa ja miten huvittaa, kun ei siitä kuitenkaan mitään ongelmia tule.

Sitten esitetään vähän aikaa täydellistä ja ah niin ihanaa vanhempaa ja sitten taas kadotaan.

Itse olen yh, mutta meillä ero on niin tuore, että vielä ei ole tuollaista tapahtunut, mutta pelkään että vielä niin tulee käymään, exän tuntien, ellei se sitten jotenkin skarppaa.

Sitä en varsinkaan ymmärrä, että jos lapsi vierastaa etävanhempaa, eikä halua tämän matkaan, niin minä en ymmärrä miksi se pitäisi silti väkisin sen matkaan laittaa, sehän on periaatteessa jonkinasteista väkivaltaa pakottaa lapsi sellaiseen mihin se ei halua.

 

[Lähivanhemmatkin]

Lapset ei halua moniakaan asioita, mutta on vain tehtävä.
Jos lapsi todella oireilee ja pelkää pitkään menemistä jne., on ihan ymmärrettävää ettei pakoteta.

Jokainen on valinnut lapsilleen sen toisen vanhemman. Sen kanssa on sitten elettävä, tulipa ikäviä tai iloisia yllätyksiä.

Minusta on järkyttävää kuinka myös lähivanhempi voi tehdä mitä haluaa (kaikenasteinen väkivalta, piittaamattomuus, vanhemmasta/suvusta eristäminen, päihteet jne.)

 

[vieras]

Totta turiset. Kierointa on, että lähivanhempi voidaan pakottaa oikeuden päätöksellä luovuttamaan lapset, jos etällä on tapaamisoikeus. Toisaalta kukaan ei voi pakottaa etää tapaamaan lapsiaan jos ei huvita.

Eli periaatteessa sopimukset sitoo vain toista osapuolta ja lapset palloilee siinä välissä.

 

[Kiitti mut riitti]

Mä olen aivan täysin samaa mieltä.
Itselläsni sattuu olemaan jokseenkin häiriintynyt pissipää exänä, joka pelaa lastensa kautta edelleen jotain typeriä pelejä. Tyypistä ei kuulu kuukausiin yhtään mitään, ei vastaa puheluihin eikä meileihin ja sitten yks kaks yllättäen se saa päähänsä että tulee hakemaan lapset. Luojan kiitos se on yleensä perunut tulonsa siinä vaiheessa kun oon niihin suostunut..
Tätä paskaa on jatkunut jo kuusi vuotta, ja äijä saa jatkaa touhujaan koska "isällä on oikeus lapsiinsa" ym soopaa. Viimeisin tempaus oli se, kun exän kanssa oltiin sovittu kesälomatapaamisesta ja olin lasten kanssa lentokentällä odottamassa että se apina saapuu. Ei saapunut koskaan, lapset lähti kyyneleet silmissä takasin kotiin. Ei oo sen jälkeen siitäkään mitään kuulunut. Kai se viettää hiljaiseloa siihen saakka, kunnes taas ilmoittaa itsestään jonkun haasteen voimalla.

Mulla ei riitä enää sympatiaa eikä myötätuntoa sitä ihmistä kohtaan. Tähän saakka oon koittanut venyä ja joustaa ja tulla vastaan ja tukea isän ja lasten suhdetta mutta nyt mulle riittää. Se ei todellakaan mun lasteni mielenterveyden hinnalla enää tuota jatka. Tästä lähtien mä kieltäydyn joka ikisestä tapaamisesta mitä se ehdottaa, en anna enää edes soittaa lapsille (kun ne puhelut on aina samaa paskaa: iskä tulee hakemaan kohta jne. )

 

[Näin se vaan on]

On hyvin tavanomaista että lähivanhempaa syytetään siitä jos etävanhempi käyttäytyy mielivaltaisesti. Lähivanhempihan on usein se paljon parjattu yksinhuoltajanainen. Käsketään katsomaan peiliin tai muistelemaan että itse on kyseisen miehen aikoinaan valinnut. Etän toimintaa ei ole tapana kritisoida vaikka tuo toiminta satuttaisi kaikkia ja olisi täysin ennakoimatonta. Yleensä keskustelut käännetäänkin koskemaan lähivanhempien omaa käytöstä ja sitä marginaalia jotka esimerkiksi vierottavat etää lapsistaan. En tiedä onko kohtelu samanlaista silloin kun kyseessä on yksinhuoltajaisä ja etä-äidin oikukas ja arvaamaton toiminta? Voisi kuvitella että silloin syyllistettäisiin nainen myös.