Minusta masentuneet naiset eivät saisi tehdä lapsia.

eikö tässä nyt ollut kyse siitä, että masentuneiden naisten (ekan kirjoituksen mukaan melko pahasti masentuneiden) ei kannattaisi alkaa tekemään lapsia.

Itselläni todettiin keskivaikea masennus ja olin jo paremmassa jamassa kun aloimme mieheni kanssa suunnitella perheenlisäystä.. Saimme ihanan tyttären, mutta näin myöhemmin olen miettinyt että olisi pitänyt miettiä vielä. juurikin tyttäreni takia.
En kyennyt tukemaan lapseni vauva-ajan tunteita, niinkuin olisi kuulunut, vaan saatoin jopa vain "hylätä" hänen tunteensa. Kun hän itki iltaisin, en jaksanutkaan vain helliä ja hyväksyä vaan saatoin huutaa takaisin ja olla vihainen (näinhän ei siis saisi olla)
joten jollakin tapaa tässä väitteessä on perää, vaikkakin tyttäreni kasvaa ja kehittyy normaalisti, niin pelkään että myöhemmin hänellä ilmenee jotakin tunne-elämän häiriötä...

 

Tietysti tiedän että masennusta on eriasteista. Se on pitkälti kiinni omasta asenteesta masentuuko. Äitini vaan rypi itsesäälissään eikä edes halunnut parantua masennuksesta.

Vaikea-asteinen masennus ei ole tahdonalainen tila, siitä ei parannuta asennetta muuttamalla! Toivon jo itsesi takia että ottaisit selvää asioista ennenkuin muodostat niistä mielipiteen.
Jos ymmärtäisit masennusta sairautena paremmin, voisi suhtautumisesi äitiisikin muuttua ja pääsisit katkeruudestasi. Et ole selvästikään käsitellyt lapsuuttasi riittävästi ja käsittelemättömät tunteet mm. viha ja katkeruus ajavat sinua tuonkaltaisiin mielipiteisiin. Ja kyllä asenteessasi suhteessa masennukseen on todellakin vikaa!

 

[QUOTE="Jonna";24435216]Vaikea-asteinen masennus ei ole tahdonalainen tila, siitä ei parannuta asennetta muuttamalla! Toivon jo itsesi takia että ottaisit selvää asioista ennenkuin muodostat niistä mielipiteen.
Jos ymmärtäisit masennusta sairautena paremmin, voisi suhtautumisesi äitiisikin muuttua ja pääsisit katkeruudestasi. Et ole selvästikään käsitellyt lapsuuttasi riittävästi ja käsittelemättömät tunteet mm. viha ja katkeruus ajavat sinua tuonkaltaisiin mielipiteisiin. Ja kyllä asenteessasi suhteessa masennukseen on todellakin vikaa![/QUOTE]

Olen käsitellyt asiat enkä ole katkera äidille. Hän on jo vanha yli 70v nainen joka on kärsinyt kohta 10v vaikeasta dementiasta ei hän enää meitä lapsia tunnista, en tunne häntä kohtaan katkeruutta. Kirjoitukseni tarkoitus oli herättää naiset näkemään sen asian että jos jo nuorempana ennen lapsia kärsii masennuksesta niin ainakin hoitaa masennuksen pois ennenkuin tekee lapsia tai sitten miettii kannattaako lapsia tehdä lainkaan.

 

Olen käsitellyt asiat enkä ole katkera äidille. Hän on jo vanha yli 70v nainen joka on kärsinyt kohta 10v vaikeasta dementiasta ei hän enää meitä lapsia tunnista, en tunne häntä kohtaan katkeruutta. Kirjoitukseni tarkoitus oli herättää naiset näkemään sen asian että jos jo nuorempana ennen lapsia kärsii masennuksesta niin ainakin hoitaa masennuksen pois ennenkuin tekee lapsia tai sitten miettii kannattaako lapsia tehdä lainkaan.

Masennusta ei silti aina "hoideta pois". Muutenkin on vähän outoa ajatella, että masentunut ihminen välttämättä kykenisi ajattelemaan selkeästi tulevaisuuttaan lapsen kanssa tai ilman. Eiköhän masentuneille tule lapsia nimenomaan sen takia, että niin monesta asiasta - mukaanlukien ehkäisystä - ei osata pitää huolta. Tuskinpa kovin moni masentuneena suunnittelee lapsen tekoa.

Jos mielenterveyshäiriöt ovat hoidossa ja elämässä menee ihan ok, niin olisi melkoista fasismia kieltää lapsien teko. Samalla voisi evätä lisääntymisen vammaisilta, diabeetikoilta, keliaakikoilta tai vaikkapa likinäköisiltä tai lattajalkaisilta.

Asenteesi on syyllistävä ja hyökkäävä - edelleenkin - vaikka koitat jo vähän kaunistella asioita sitten provosoivan otsikon.

Sinä voisit keskustella masennuksesta, sen hoidosta ja masentuneiden vanhempien (muistakaa nyt joskus että on se isäkin siellä olemassa, jos ei muuten niin isän lähtemisella tai menehtymisellä voi olla aika iso vaikutus siihen äidin mielenterveyteen) vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Tämän kaiken voisi tehdä ilman näitä "ei saa tehdä lapsia" "ei kannata tehdä lapsia" "kannattaa miettiä tekeekö lapsia ollenkaan" höpinöitä.

 

[QUOTE="vieras";24434983]Toivotko ap siis ettet olisi koskaan syntynyt?[/QUOTE]

Ap saisiko tähän vastauksen??

 

Herran Jumala mitä tekstiä.
Minä olen sairastanut vaikean masennuksen nyt tänä keväänä. Toivun siitä paraikaa ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Omat lapseni ovat 5v ja 6v. Uskallan väittää, etteivät he ole tästä kärsineet. Kun olin sairaalassa, he olivat isänsä kanssa. Lapset kävivät minua katsomassa, käytiin yhdessä ulkona kävelyllä ja kahvilla. Pääsin myös kotilomille kun nuorimmaisella oli synttärit ja myöhemmin jopa yöksikin. Lapsille kerrottiin, että äiti on sairaalassa lepäämässä.

En millään olisi voinut tietää sairastuvani joskus vaikeaan masennukseen, silloin 19 v kun ensimmäisen lapseni sain. Oman lapsuuteni olen viettänyt arvaamattoman, agressiivisen alkoholistiäidin kanssa ja todella olen kyennyt tarjoamaan lapsilleni parempaa. Meidän kodissa ei lasten ole tarvinnut kulkea likaisena tai rikkinäisissä vaatteissa, aina on ollut ruokaa, hellyyttä, rakkautta ja normaalit päivärytmit. Aina olen heidät ruokkinut, vienyt ulos, olen käynyt päiväkodin tapahtumissa, olen opiskellut ja käynyt töissä. Nyt olen vielä sairaslomalla.

Onneksi hain apua jo viime syksynä masennukseeni, joka ei valitettavasti pelkillä lääkkeillä parantunut. Nykyään minulla on lääkitys ja käyn kerran viikossa terapiassa. Ja voin oikein hyvin, saan nykyään nukuttua ja päivisin olen virkeä.

Ja vielä sille psykiatrian erikoistietäjälle haluaisin kommentoida (joka sanoi masennuksen olevan erittäin itsekeskeinen olotila). Mulla ei ollut erikoisen itsekäs olo siihen aikaan, kun en saanut nukuttua vuorokaudessa kuin korkeintaan 2h, en muistanut olleeni esimerkiksi tentissä (tajusin vasta silloin olleeni siellä, kun sain arvosanan), ahdisti, en jaksanut käydä kylässä tai tavata ystäviä, tuntui siltä, että mielummin kuolisin, kuin olisin siinä olotilassa.
Se on itsekkyydestä kaukana.

 

eikö tässä nyt ollut kyse siitä, että masentuneiden naisten (ekan kirjoituksen mukaan melko pahasti masentuneiden) ei kannattaisi alkaa tekemään lapsia.

Itselläni todettiin keskivaikea masennus ja olin jo paremmassa jamassa kun aloimme mieheni kanssa suunnitella perheenlisäystä.. Saimme ihanan tyttären, mutta näin myöhemmin olen miettinyt että olisi pitänyt miettiä vielä. juurikin tyttäreni takia.
En kyennyt tukemaan lapseni vauva-ajan tunteita, niinkuin olisi kuulunut, vaan saatoin jopa vain "hylätä" hänen tunteensa. Kun hän itki iltaisin, en jaksanutkaan vain helliä ja hyväksyä vaan saatoin huutaa takaisin ja olla vihainen (näinhän ei siis saisi olla)
joten jollakin tapaa tässä väitteessä on perää, vaikkakin tyttäreni kasvaa ja kehittyy normaalisti, niin pelkään että myöhemmin hänellä ilmenee jotakin tunne-elämän häiriötä...

Saitko apua vauva-aikana?

Mulla ei onneksi ole ollut tuollaisia ongelmia. Joillakin on ja se on valitettavaa.

 

[QUOTE="vieras";24435527]Ap saisiko tähän vastauksen??[/QUOTE]

Tavallaan toivon, sen verran rankka se lapsuus oli.

 

Minä sairastan masennusta, mulla on lapsi, talolaina, käyn töissä ja harrastan perheeni kanss amonenlaista. Olen lastentapahtumissa, koulunjuhlissa ja myös kunnallispolitiikassa mukana. En ymmärrä kerta kaikkiaan miksei joku soisi minulle esim toista lasta. Sairaus rasittaa mutta saan hoitoa siihen ja pystyn elämään suht normaalia elämää. Olen kiitollinen ettei minulla ole vaikka liikuntakykyä estävää sairautta, joka estäisi liikunnan harrastamisen. Ikävää jos aloittajalla ei ole ollut sellainen lapsuus jonka olisi toivonut, ja hänen äidillään elämän parasaika tainnut mennä ohi sairauden ilmeisesti ollen melko vakava. Ei pitäisi silti yleistää...

 

Kysyin siksi, koska totuushan on se, että suurin osa masentuneista on lieveästi tai keskivaikeasti masentuneita, ja heistä 90% elää kohtalaisen normaalia elämää, käy työssä, on perheellisiä, harrastaa jne..
Väitän että jokaisella ihmisellä on ainakin yksi tuttava joka sairastaa jonkin asteista masennusta, ja joista ette edes tiedä.
Ja masennusta hoidetaan suurimmaksi osaksi lääkityksellä ja terapialla, ihan pienin perustein et tässä maassa osastolle pääse vaikka itse haluaisit!

Näin juuri. Moni jolle se osasto olisi juuri oikea paikka ei sinne valitettavasti pääse. Avohoidon puoli ei myöskään tässä maassa oikein toimi, niin päästäänkin ojasta allikkoon.

 

Lapsen aivot ovat herkkiä hoivan laadulle, uskovat Montrealin yliopiston tutkijat Pnasissa julkaistun tutkimuksensa perusteella.

Sonia Lupien ryhmineen kuvansi toiminnallisella magneettikuvauksella kymmenvuotiaita lapsia, joiden äidit olivat kärsineet masennusoireista koko näiden elämän ajan. Ilmeni, että lasten "tunnetietokone", mantelitumake, oli suurentunut.

Samansuuntaisia havaintoja on tehty orpokodeissa kasvaneiden lasten aivoista, mikä vihjaa, että lapsen yksilöllinen huomioiminen voi selittää tulosta.

"Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että masentuneet äidit ovat vähemmän herkkiä lastensa tarpeille", huomauttaa tutkijaryhmään lukeutuva Sophie Parent yliopistonsa tiedotteessa.

Mantelitumake määrittää kohtaamiemme asioiden ja tapahtumien tunnemerkityksiä ja säätelee tapaa, jolla niihin reagoimme. Mantelitumake kehittyy nopeimmin heti syntymän jälkeen.

“Suurempi mantelitumake saattaa lisätä henkiinjäämismahdollisuuksia", Lupien arvioi. Sen antama suojamekanismi toiminee stressihormonien kautta. Tutkijat huomasivat, että masentuneiden äitien lasten glukokortikoidipitoisuudet kohosivat merkittävästi, kun nämä joutuivat uusiin tilanteisin. Niin ikään aikuisilla, joilla on ollut samanlainen kasvuympäristö kuin nyt tutkituilla lapsilla, on stressitesteissä havaittu muita suurempi glukokortikoidivaste.


Äidin masennus näkyy lapsen aivoissa - Tiede.fi

 

Kun äitisi synnytti sinut olit suoraan 2v. ? Sarkasmia... Mutta asiaan, olisi äitisi siis pitänyt tietää useita vuosia ennenkuin sairastui se asia että tulee sairastumaan 2v. synnytyksen jälkeen ja jättää sinut tekemättä, jolloin et olisi myöskään täällä vaatimassa että masentuneet äidit ei saa tehdä lapsia?

Logiikka, kertokaa minulle sitten kun se löytyy.

Ap varmasti tarkoitti, että niiden jotka jo alunalkaenkin ovat masentuneita, ei kannata alkaa tekemään lapsia.

Itse ainakin ymmärsin heti, mitä alottaja tarkottaa.

Tein kyllä lapsen, vaikka vuosikausia podin masennusta ja olin eläkkeellä. Että mulle se on myöhästä jo perua asiaa.