Minun tarinani....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nyyhky"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Nyyhky"

Vieras
Olin naimisissa kymmenen vuotta. Tutustuin, ihastuin ja ehkä rakastuinkin työkaveriini. Olkoon hän vaikka Masa nimeltään.

Meidän suhde läheni ja jäimme miehelleni kiinni. Ero tuli. Masa on tahollaan naimisissa ja vaimo ei tiedä meistä, epäilee kyllä.

Masa on narsisti. Ja tämä on oma päätelmä. Todella mustasukkainen. En saisi edes päivällä käydä kaupungilla kahvilla, ettei vaan kukaan mies tule jututtamaan. Töissäkään en saisi muiden kanssa (miesten) jutella, en facebookissa jutella jne. Esimerkkejä on vaikka kuinka ja paljon.. Häntä "pitää" kehua ja tykkäämistä vakuutella. Hän nimittelee ja haukkuu minua suuttuesssaan. Ja suuttumiseen riittää syyksi se, että olen vaikka sattunut samaan aikaan kahville meidän yhteisen työkaverin kanssa.

Nyt olen alkanut miettimään, että rakastanako häntä oikeasti vai onko meillä molemmilla joku läheisriippuvuus. Tai mulla?

Ja tätä on siis kestänyt yli kaksi vuotta jo. Toisaalta haluaisin hänestä eroon ja toisaalta en ;(
 
[QUOTE="Nyyhky";28555070]Kukaan ei halua sanoa mitään :( ?[/QUOTE]

Mitä tuohon nyt sanoisi. Mä jättäisin tuollaisen idiootin ihan heti, mutta sä et kuitenkaan jätä niin että...ihan sama.
Sä oot kiini paskassa varatussa miehessä. Naurettavaa. :D
 
[QUOTE="Nyyhky";28555087]Puhut vähän, mutta asiaa. Tiedän nuo molemmat asiat itsekin. Vielä kun oisi voimia riuhtasta itseni irti. Ja ikävöidä jonkun aikaa...[/QUOTE]

Kun kaikki tämänlaisessa tilanteessa olevat näkisivät itsensä ulkoapäin niin ehkä se marttyyrinä oleminen ja paskoissa tunteissa vellominen vähenisi.
 
Etkö todellakaan itse tajua minkälaisessa suhteessa elät?

Mä en katselisi tuollaista miestä hetkeäkään. Kyllä se oma vapaus on aina miestä tärkeämpää. Ja tässä tapauksessa NAIMISISSA olevaa miestä.
 

Yhteistyössä