Minun tarinani.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Synnyin ei-toivottuna kierukkalapsena perheeseen, jossa isä oli alkoholisti ja äiti muuten vaan lapanen ja tossukka. Lapsuus oli lasinen ja nuorena tuli hölmöiltyä urakalla. Huumeet oli jonkin aikaa kuvioissa, alkoholia meni monta kertaa viikossa ihan kaatokänniin asti ja ryyppyputket kesti pahimmillaan pari viikkoa.

Tapasin miehen, oltiin valmiita hyppäämään yhdessä junan alle. Kunnen huomasin olevani raskaana. Ei - ei nyt. Ei ikinä. En ollut koskaan kuvitellut että minusta vois tulla äiti. En koskaan! Hyvä kun omista perustarpeistani osasin huolehtia.

No, vauva päätettiin pitää. Tuo vauva on saanut tähän päivään mennessä kolme pikkusisarta ja hän täyttää huomenna 10v. Otin tietoisen haasteen, ja lupasin kasvaa raskausaikana ihmisenä, ja valmistautua äitiyteen. Vaikka eihän siihen osaa valmistautua niin kovasti yritin.

Miehen kanssa kimpassa edelleen, yhteiseloa takana 11 vuotta. Ylämäkiä ja alamäkiä, mutta en usko olevan sellaista asiaa joka väliimme tulisi.

Kolmekymppisenä lähdin lukemaan uuden ammatin (merkonomi ennestään, koulu läpäisty rimaa hipoen). Jo esikoista odottaessani haaveilin, että haluan joskus olla apuna ongelmaisille nuorille, auttaa heitä pääsemään jaloilleen ja saavan otetta elämään. Nyt teen sitä työtä, ja elämä on muutenkin niin hyvin kuin vaan olla voi. :)
 
Ihana lukea, että asiat kääntyy joskus myös onnelliseen suuntaan! Tapahtuuhan näitä varmasti, mutta useammin saa lukea vain niitä synkkiä tekstejä.
Onnea ammatista ja työstä, joista olet haaveillut! :flower: :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Ihana lukea, että asiat kääntyy joskus myös onnelliseen suuntaan! Tapahtuuhan näitä varmasti, mutta useammin saa lukea vain niitä synkkiä tekstejä.
Onnea ammatista ja työstä, joista olet haaveillut! :flower: :heart:

Mut vaan valtas yhtäkkiä niin onnellinen olo, kun tässä leivon esikoisen huomisia juhlia varten. Halusin sitten jakaa pintaraapaisun elämääni tännekin. Nyt kun katsoo aikaa taaksepäin, niin en voi kuin huokaista helpotuksesta että asiat meni kuten meni. Jaksan uskoa, että vauvamme pelasti meidät. :)
 
Ei ylisanat riitä nyt kun tuon luin. Voi kun sinunlaisia olisi enemmän. Taatusti omista kokemuksistasi on hyötyä uudessa työssäsi, kunhan muistat käyttää niitä. Nuoret huomaa ettet ole tyypillinen jeesustelija vaan tiedät mistä puhut. Hienoa. Onnea sinulle työssäsi ja omassa elämässäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Ihana lukea, että asiat kääntyy joskus myös onnelliseen suuntaan! Tapahtuuhan näitä varmasti, mutta useammin saa lukea vain niitä synkkiä tekstejä.
Onnea ammatista ja työstä, joista olet haaveillut! :flower: :heart:

Mut vaan valtas yhtäkkiä niin onnellinen olo, kun tässä leivon esikoisen huomisia juhlia varten. Halusin sitten jakaa pintaraapaisun elämääni tännekin. Nyt kun katsoo aikaa taaksepäin, niin en voi kuin huokaista helpotuksesta että asiat meni kuten meni. Jaksan uskoa, että vauvamme pelasti meidät. :)

En voi edes kuvitella tuota tunnetta. Olen vilpittömästi onnellinen puolestasi! =)
 
Mutta on tässä varjopuoliakin. Pieneltä paikkakunnalta kun ollaan, niin moni muistaa millaista elämämme oli nuorena ja kyseenalaistaa edelleen meidän vanhemmuuttamme. Se ei tietenkään haittaa, mutta en kuitenkaan haluaisi menneisyyden vaikuttavan esim. lasten kavereihin. (tähän päivään mennessä ei ainakaan ole vaikuttanut, muttei sitä koskaan tiedä...)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mutta on tässä varjopuoliakin. Pieneltä paikkakunnalta kun ollaan, niin moni muistaa millaista elämämme oli nuorena ja kyseenalaistaa edelleen meidän vanhemmuuttamme. Se ei tietenkään haittaa, mutta en kuitenkaan haluaisi menneisyyden vaikuttavan esim. lasten kavereihin. (tähän päivään mennessä ei ainakaan ole vaikuttanut, muttei sitä koskaan tiedä...)

Älä tuollaista murehdi. :heart: Ihmiset usein unohtaa ja varmasti ovat ymmärtäneet, kuinka hienosti olet laittanut elämäsi järjestykseen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mutta on tässä varjopuoliakin. Pieneltä paikkakunnalta kun ollaan, niin moni muistaa millaista elämämme oli nuorena ja kyseenalaistaa edelleen meidän vanhemmuuttamme. Se ei tietenkään haittaa, mutta en kuitenkaan haluaisi menneisyyden vaikuttavan esim. lasten kavereihin. (tähän päivään mennessä ei ainakaan ole vaikuttanut, muttei sitä koskaan tiedä...)

Älä tuollaista murehdi. :heart: Ihmiset usein unohtaa ja varmasti ovat ymmärtäneet, kuinka hienosti olet laittanut elämäsi järjestykseen. :)

Moni on tullut ihan päin naamaakin sanomaan jos ollaan vaikka baarissa nähty (käydään nykyään muutaman kerran vuodessa ulkona), että "vieläkin sulle näyttää kuppi maistuvan" jne. Mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sen tässä on oppinut matkan varrella.
 
Hui. Luulin lukiessani että tarinan lopussa on mörkö, mutta ei siellä ollukkaan ! Tuo oli oikea selviytymistarina ! Ihanaa että elämä hymyilee sen jälkeen kun se on ensin potkinut syyttä päähän. Onnea kovasti teille ja teidän lapsillenne !
 
Mikään ei ole niin mahtava tunne, kun kiitollisuus siitä, että on kaksi elämää, kun oikeasti on ihme, että ollaan yhä "yhdessä, elossa ja ehjänä" kuten meidän 4v sanoo lainaten Madagaskar-elokuvaa :flower:
Oikeasti selvitytymistarinoita on lukumääräisesti enemmän kun huonosti päättyviä, mutta vaan ne surkeat loput saa julkisuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mikään ei ole niin mahtava tunne, kun kiitollisuus siitä, että on kaksi elämää, kun oikeasti on ihme, että ollaan yhä "yhdessä, elossa ja ehjänä" kuten meidän 4v sanoo lainaten Madagaskar-elokuvaa :flower:
Oikeasti selvitytymistarinoita on lukumääräisesti enemmän kun huonosti päättyviä, mutta vaan ne surkeat loput saa julkisuutta.

:flower: :)
 

Yhteistyössä