Minun mielestäni on järjetöntä, että omaisuus ja rahat ovat puolison kanssa yhteisiä.

Meillä on yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili. Silloin kun olimme molemmat töissä, siirsimme molemmat säästötilille ison osan tuloista, käyttötilille sitten jonkin verran vähemmän ja omille tileillemme jätimme sitten muutaman satasen kumpikin. Yhteiseltä käyttötililtä ostettiin ruoat ja maksettiin vuokra ja käytiin ravintoloissa jne. Jos jompikumpi halusi ostaa jotain vain itselleen toiselle asiasta edes mainitsematta, niin silloin käytettiin niitä omia tilejä. Tällä tavalla säästettiin kahdessa vuodessa 40 000 euroa, joka oli sitten mukava pesämuna yhteiseen ensiasuntoon ja autoon.

Nyt olen hoitovapaalla ja tulot niin pienet, että itse en siirrä mitään säästötilille enkä kovin usein yhteiselle käyttötilillekään. En ole nyt kotona ollessani kauheasti tuhlannut itseeni rahaa. Mitään isoja heräteostoksia en halua nyt tehdä ilman miehen kanssa juttelua, sillä vaikka meillä käytännössä on yhteiset rahat, en halua tuhlailla sumeilematta miehen tienaamia rahoja.

 

[QUOTE="öhöm";27692996]miten se kuinka paljon rahaa on, liittyy tähän valintaan? Luulen, että on itseasiassa toisinpäin. vähemmästä määrästä sitä tarkempia ollaan, itsekin olin itsekkäämpi sillon mun ja sun rahoista. Ehkei sitten teillä, mutta yleisemmin niin mitä olen huomannut...[/QUOTE]

Naureskele vain. Meidän tapauksessa tarkoitin tällä lauseella sitä, että ei ole tarvetta yhteistilille, koska meille ei oikeastaan ole väliä kumpi kuukausittaiset laskut maksaa. Joskus saatan vaikka maksaa parikuukautta ja tasaillaan sitten kun keritään suurpiirteisesti. Jos esim. minun palkkani ei riittäisi yksin asumis-ja ruokakuluihin niin yhteistili voisi olla kätevä.

 

Minä en ole ikinä pitänyt tätä raha-asiaa mitenkään tasa-arvon mittana. Että olisin itsenäisempi tms. siksi, että on eri tilit. Ehkä tähän vaikuttaa se, että vanhemmillani oli maatila ja ainakin lapsuudessani raha-asiat oli tilan asioita, rajat työstä tuli yhdelle tilille, eikä vanhemmillani ollut erillisiä tilejä. Totuin siis siihen ajatukseen, että rahat on "yksi könttä", josta sitten maksellaan kaikki.

 

En jaksanut lukea koko ketjua. Aloituksessa huvitti vaan, kun otsikossa jo kerrotaan toisten tapa käyttää rahaa olevan "järjetön", mutta sitten taas korostetaan, ettei halua väittää, että muiden tapa olisi "väärä".

Mutta asiaan. Meillä yhteinen tili ja yhteiset rahat. Minä kotihoidontuella, mies ollut paljon lomautuksilla ja nyt työtön. Kaikki raha mikä tulee myös menee. Kumpikaan ei voi ostella oman mielen mukaan mitään ylimääräistä. Kyllästyttiin siihen, että pitää vuokranmaksupäivänä siirrellä tililtä toiselle rahaa, kun ei kummallakaan ole tarpeeksi isoa summaa omalla tilillä. Ei muuten olla riidelty rahasta IKINÄ ja ollaan oltu melkein yhdeksän vuotta yhdessä.

Huono puoli yhteisessä tilissä on se, ettei niin hyvin pysy selvillä, paljonko rahaa on tilillä. Mutta muuten ei valittamista. Ja aina voi muuttaa toimintatapaa, jos tämä alkaa syystä tai toisesta tuntua epäkäytännölliseltä.

 

Alotusviestistä jäi soimaan päähän, että kaikki on niin ihanan reilua, kun molemmilla omat rahat ja oma omaisuus. Tämä viesti taas käänsi päälaelleen koko tuon tarinasi reiluudesta.

Asunto on siis sinun, eli olet ostanut sen omilla rahoillasi ja odotat eron tullessa sen jäävän pelkästään sinulle. Ulkomaanmatkat kuitenkin kustantaa sun mies. Tottakai, olethan sä ostanut teidän "yhteisen" =yhteisen niin kauan kuin olette yhdessä, mutta eron sattuessa omasi: asunnon.

Tämähän on aivan helvetin epäreilua miestäsi kohtaan!
Asunnon saat omaksesi eron tullessa, koska itse olet sen ostanut ja maksanut. Mutta mitä saa miehesi eron sattuessa? Pidätkö kirjaa kaikista hänen kustantamista matkoista, jotta reiluuden nimissä voisit palauttaa omat osuutesi matkakustannuksista hänelle eron sattuessa, koska saathan sinäkin pitää asuntosi, mutta hän jää puille paljaille, koska siitä ilosta, että sai kanssasi muutaman hetken asustella omistamassasi asunnosta, hän joutui yksinään kantamaan kaikki teidän yhteiset ulkomaanmatkakustannukset.

 

Niin, jos olisi isompi palkka, niin olisihan se kiva, jos siitä jäisi ns. omaa rahaa. Mutta nyt on niin suunniteltu, että kun minun palkka (1200-1300 euroa) riittää suurin piirtein asumismenoihin ja autolainaan sekä päivähoitomaksuihin. Miehen palkka (1400) menee sitten muuhun ja säästöön YHTEISELLE remonttisäästötille. Kunhan tässä valmistun ja alan toivottavasti tienata enemmän, niin ehkä sitten haluan ne erilliset tilit. Voisin sitten omilla rahoillani harrastaa kaikkea kivaa, mies saisi sitten vahtia muksuja kotona, kun sillä ei tulot tuosta varmaan paljon nouse...

 

Oho..viestin oma osuus jäi pois:

Eli mies maksaa ulkomaanmatkat. Minä maksoin yli 300t tästä asunnosta, jossa mies asuu lähes ilmaiseksi. Meidän asumiskulut (siis yhtiövastike+vesi+sähkö) on noin 300e kuussa. Missähän mieheni olisi asunut näin "hulppeasti" muuten 150e kuukaudessa ja saanut samaan hintaan autotallipaikankin? Mä maksan myös meidän kotivakuutuksen.
Eli mun mielestä on reilua.

On aika kärkkäästi sanottu. En toki ajattele ihan näin mustavalkoisesti. Koti on meidän yhteinen ja kaikki on meidän yhteistä. En usko, että erotaan koskaan. Hän on elämäni mies. MUTTA siis halusin vain avata tuon asian, mikä sinun mielestäsi ei ole reilua mukamas..

Eli kyllä on reilua, että mies asuu näinkin hulppeasti 150e kuukaudessa ja on jo vuosia asunut.

 

Ja mieheni ei jää puille paljaille. Hänellä on iso palkka ja paljon omaisuutta, joten jos eroaisimme (mitä ei toivottavasti ikinä tapahdu) hänellä on varaa ostaa itselleen ilman lainaa oma asunto.

 

Mun mielestä AP:n tapauksessa ei ole mitään epäreilua. Mies asuu hyvässä asunnossa ja saa autotallipaikan 150:eurolla kuussa. Aivan helvetin reilu diili.
Minä asun kohtalaisen siistissä kolmiossa keskivertoalueella ja mulla on autokatospaikka. Erona, että maksan tästä 980e kuukaudessa.
Eli pari ulkomaanmatkaa olkoot "vuokra" tuosta kaikesta.
Eikä se kotivakuutustaan ilmainen ole.

 

Asun mieheni omakotitalossa. Hän on ostanut ja maksanut talon ennen minua, joten en tietenkään ole lainaan voinut edes osallistua, koska kaikki oli maksettu, kun minä tulin kuvioihin. Mies ei halunnut myydä minulle puoliskoa, enkä olisi ehkä halunnut ostaakaan. Näin on hyvä ja selkeä ratkaisu. 12v olen täällä jo asunut
Maksamme asumiskulut puoliksi ja koska mies on hankkinut meille omakotitalon ja maksanut sen, koen suorastaan velvollisuudekseni maksaa jotain ekstraa. Eli minäkin olen maksanut meillä ulkomaanreissuja ja ostanut miehelle mm. moottorikelkan.

 

[QUOTE="Manna";27697724]Ja mieheni ei jää puille paljaille. Hänellä on iso palkka ja paljon omaisuutta, joten jos eroaisimme (mitä ei toivottavasti ikinä tapahdu) hänellä on varaa ostaa itselleen ilman lainaa oma asunto.[/QUOTE]

Sinun on siis ehkä vaikea siis hahmottaa, että jos ei ole muuta omaisuutta kuin asunto (sekin suurimmaksi osaksi pankin) ja bruttotulot alle 3000 euroa kuussa, niin ei ole hirveästi mitään, mitä jakaa tai pitää omanaan...

 

Meillä on yhteinen tili ja kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä. Minulla on omaisuutta mutta niistä hyötyy mieskin niin pitkään kuin yhdessä rakkaudesta olemme. Meillä on avioehto.
Meillä on välillä ollut mies työttömänä, minä hoitovapaalla, mies tienaamassa, minä tienaamassa jne. Nyt olemme molemmat vakituisesti töissä. Koskaan ei olla rahasta riidelty.
Isot ostot sovitaan yhdessä, mutta voidaan kyllä ostaa mitä halutaan kun kumpikaan ei ole mitään himotuhlareita. Tosin joskus mies keljuilee minulle minun saappaiden hankinnasta, kun niitä pitää saada aina lisää. Mut luulen että näin olisi onpa rahamme yhteiset tahi ei.
Kyllä perheemme on yhteinen yritys ja niin pitkään kuin perheemme koossa on, on kaikki yhteistä.

 

Meillä on käytännössä rahat ja omaisuus yhteistä vaikka onkin omat tilit ja tämä toimii todella hyvin näin tällä hetkellä.

Mies maksaa asunnon lyhennyksen, minä vastikkeen, sähköt + vakuutuksen. Ruoat menee suhteellisen tasapuolisesti kuten myös autojen käyttökulut.
Kumpikin maksaa itse oman autonsa lyhennykset atm.
Jos toiselle tulee enemmän menoja yhteen kuuhun, niin toinen tasailee.

Sitä en sitten tiedä miten asiat muuttuu (vai muuttuuko) kun haetaan isompaa asuntolainaa joka on molempien nimissä. Todennäköisesti tällöin tulee yksi yhteinen tili, jonne siirretään lyhennykset sekä rahat vakuutuksia, sähkölaskuja ym varten.


Perinnöt, lomarahat +töistä ansaitut bonukset ym käytetään itse miten parhaimmaksi nähdään - ei siis automaattisesti tule molemmille käytöön.


edit.

lisätään vielä, että exän kanssa oli kirjaimellisesti omat rahat.
Exä katto kauppalistaa läpi, ja jos olin ostanut esim juustoa, niin hän ei maksanut siitä puolia.
Jos olin ostanut pesuainetta, hän vähensi ne kauppakuluista, koska hän ei käyttänyt ko shampoota.

 

Meillä on yhteiset tilit ja yhteinen omaisuus. Ollaan naimisissa, eikä avioehtoa ole. Isohkoja perintöjä tullaan varmaan molemmat saamaan aikanaan. Meillä tämä toimii ja on toiminut hienosti jo vuodesta 2000 lähtien. Tuolloin emme vielä olleet naimisissa, eikä lapsiakaan ollut, mutta molemmille oli ihan selvää, että yhteistaloudessa eletään.

Tuollaisia tavisostoksia, kuten kenkiä tai vaatteita ei tarvi erikseen toiselle mainita. Jos jotain isompaa on jompi kumpi ostamassa, niin silloin yleensä kerrotaan ja jutellaan asiasta, mutta niin tehtäisiin varmaan vaikka olisi erilliset rahatkin.