Minun ja parhaalla ystävälläni ei oikein ole enää mitään yhteistä...

En osaa enää olla oikein luonteva hänen seurassaan, juttumme ja kiinnostuksemme kohteet ovat nykyään niin erilaiset. Ystävyyttä takana 17 vuotta... Onko muille käynyt näin? VOikohan tilannetta vielä pelastaa?

 

onko jommalla kummalla lapsia?

 

Noh, mun ystävä oli mun ystävä ihan pienestä lähtien, samassa pihassa asuttiin 1v. alkaen. Oli kaasonakin häissä. Kun alkoi seurustelemaan, ei ole kuulunut enää mitään. Ei kiinnosta munkaan olla aina se, joka ottaa yhteyttä. Ei sit, jos ei kiinnosta.

 

onko jommalla kummalla lapsia?

Kummallakin on lapsia.

 

Mä oon huomannut yhden ystävän kanssa saman jutun, ei tosin olla tunnettu kuin 7 vuotta. Huomaan, että tosi monesti kun puhutaan esim. puhelimessa on vaikea keksiä sanottavaa ja puhun sitten yleensä lapsesta tai opiskeluista tai jotain, mutta mitään syvällisempää en osaa enää hänen kanssaan puhua. Ennen kerrottiin toisillemme ihan kaikki ja oltiin todella läheisiä.

 

Vielä vuosi sitten saatoimme istua toisen luona päivän ja vaan olla, jutella ja touhuta. Eikä hiljaisuus haitannut yhtään. Nyt kun näemme, keskustelu on todella vaivaantunutta eikä niitä jutunaiheita oikein enää tunnu löytyvän.

Harmittaa

 

On käynyt. Mitä tarkoitat tilanteen pelastamisella? Sitäkö, että teillä alkaisi taas olla yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Onhan se mahdollista, esim jos hankitte jonkun yhteisen harrastuksen.

 

Vielä vuosi sitten saatoimme istua toisen luona päivän ja vaan olla, jutella ja touhuta. Eikä hiljaisuus haitannut yhtään. Nyt kun näemme, keskustelu on todella vaivaantunutta eikä niitä jutunaiheita oikein enää tunnu löytyvän.

Harmittaa

Ihan rauhassa vaan...pitkät suhteet muuttavat aina vuosien myötä muotoaan.
Jos tuntuu huonolle niin pidä etäisyyttä.
Ei noin pitkä ystävyyssuhde mihinkään katoa jos ei mitään "radikaalia" ole tapahtunut.

 

On käynyt. Mitä tarkoitat tilanteen pelastamisella? Sitäkö, että teillä alkaisi taas olla yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Onhan se mahdollista, esim jos hankitte jonkun yhteisen harrastuksen.

Lähinnä kai sitä ajattelin, että mitä voin tehdä, että tuo oma vaivaantuneisuus yms. jäis vähemmälle. Vai onnistuukohan tämmöinen ollenkaan? Onkos se niin, että tietyt ihmissuhteet vain päättyvät joskus, vaikka kuinka vannoisi että yhdessä lopun ikää?

Minusta tulee vain aika yksinäinen täällä... Muut ystäväni asuvat sen verran kaukana, että näen heitä harvoin. Ja mulle näin vanhempana on vaikeampaa tutustua uusiin ihmisiin ns. tositarkoituksella.

 

Vielä vuosi sitten saatoimme istua toisen luona päivän ja vaan olla, jutella ja touhuta. Eikä hiljaisuus haitannut yhtään. Nyt kun näemme, keskustelu on todella vaivaantunutta eikä niitä jutunaiheita oikein enää tunnu löytyvän.

Harmittaa

Osaatkos yhtään sanoa miksi tilanne on tähän mennyt? Mitä on tapahtunut välillänne? Eikö ole enää aikaa yhtälailla istuksia toistenne luona vai mitä? Joku syykin kai siihen on olemassa että tilanne on ajautunut tuohon...

 

Vielä vuosi sitten saatoimme istua toisen luona päivän ja vaan olla, jutella ja touhuta. Eikä hiljaisuus haitannut yhtään. Nyt kun näemme, keskustelu on todella vaivaantunutta eikä niitä jutunaiheita oikein enää tunnu löytyvän.

Harmittaa

Osaatkos yhtään sanoa miksi tilanne on tähän mennyt? Mitä on tapahtunut välillänne? Eikö ole enää aikaa yhtälailla istuksia toistenne luona vai mitä? Joku syykin kai siihen on olemassa että tilanne on ajautunut tuohon...

En osaa sen kummemmin sanoa. Talvi meni kyllä vähän harvemmin tapaillessa, kumpikin oli töissä ja ystäväni vielä vuorotyössä, joten aikataulutus oli vaikeaa. Lieneekö tuossa sitten osasyy? Ja ystäväni löysi uusia tuttavuuksia työnsä kautta, joiden kanssa vietti myös paljon vapaa-aikaa. Mutta ei vastaavat tilanteet ennenkään ole suhteeseemme mitenkään isommin vaikuttaneet.

 

Itse huomaan helposti kyllästyväni ihmisiin. Siksi on ihanaa aina löytää uusia ystäviä ja laittaa vanhat kiertoon. Vanhojen kamujen kanssa sitä jää jauhamaan aina samaa, mutta uudet ystävät ovat kuin raikas tuuli. Toisaalta ympäri käydään ja yhteen tullaan ja vanha ystävyys voi herätä taas eloon.

 

Ja ehkä ystävälläsi on meneillään vaikeampi jakso elämässä jonka takia hän on ollut etäisempi ja jotenkin erilainen? Eikä halua kertoa sulle asiasta. Toinen vaihtis on että uudet ystävät ovat tuoneet ystäväsi elämään uutta ja vienyt tilaa sinulta ja ehkä myös osaltaan muuttanut ystävääsi. Joskus vaan käy niin että ihmiset muuttuu ja siksi vanha ystävyys yhtäkkiä tuntuukin oudolta.

 

Mulle käyny kanssa näin. Ennen pystyttiin puhumaan mistä vaan, nyt ei meinaa tapaamisest onnistua millään. Hän usein ehdottelee, että nähdään tai mennään kahville jne ja sovitaan usein joku päivä alustavasti. Sitten kun olisi aika vahvistaa niin hänelle tulee aina muuta menoa. En oikein enää jaksa tällaista, niinpä mun puolelta yhteydenotot ovat jääneet vähemmälle.

 

Onhan teillä yhteinen menneisyys. Kyl meil ystävien kans välillä ei pidetä pitkään aikaan yhteyttä ja sitten taas pidetään ja ollaan kuin ei koskaan eros oltais oltukaan Ja kaikki elää ihan erilaista elämää mitä esim. minä.

 

PARAS kaveri on aina PARAS kaveri, muuten ette koskaan sellaisia edes ole olleet!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Onhan teillä yhteinen menneisyys. Kyl meil ystävien kans välillä ei pidetä pitkään aikaan yhteyttä ja sitten taas pidetään ja ollaan kuin ei koskaan eros oltais oltukaan Ja kaikki elää ihan erilaista elämää mitä esim. minä.

Niin ja lisään, että itse ainakin näin vanhempaan en edes kaipaa jatkuvaa joka viikkoista yhteydenpitoa.

 

On käynyt. Menin naimisiin (huono) ja tein lapset (älytöntä). Sinkkuelämää porukka hajosi. En jaksanut riekkua bilettämässä kun oli yöheräilijä talossa. Tätä asiaa oli ihan mahdoton käsittää.

 

Älä ota sitä niin vakavasti..aika aikaansa kutakin. Voihan olla, et myöhemmin löydätte toisenne uudestaan?

 

Lähinnä kai sitä ajattelin, että mitä voin tehdä, että tuo oma vaivaantuneisuus yms. jäis vähemmälle. Vai onnistuukohan tämmöinen ollenkaan? Onkos se niin, että tietyt ihmissuhteet vain päättyvät joskus, vaikka kuinka vannoisi että yhdessä lopun ikää?

Minusta tulee vain aika yksinäinen täällä... Muut ystäväni asuvat sen verran kaukana, että näen heitä harvoin. Ja mulle näin vanhempana on vaikeampaa tutustua uusiin ihmisiin ns. tositarkoituksella.

Jos vaivautumisesi syy on yhteisten puheenaiheiden ja kiinnostuksenkohteiden puute, niin asiaa ei auta muu kuin löytää niitä uudestaan. Ja kyllä, jotkut ihmisuhteet päättyvät. Jopa silloin, kun on saatu papin aamen sille vannomiselle. Ihmiset muuttuvat.