Minulla on suhde mieheni ystävään..

Lisään vielä, että tuo "kahdesti" on se, mitä mies on itse mulle kertonut, todellisuudessa todennäköisesti enemmänkin.

 

Eniten sinua taitaa kutkuttaa ajatus että tuo mies on miehesi ystävä? Et paljon itseltäsi vaadi kun viitsit jatkaa tuollaisessa tilanteessa. Omapahan on päänsärkysi tulevaisuudessa.

 

miehen "ystävä" tuntee kyllä huonoa omaatuntoa siitä että on suhteessa kaverinsa naiseen, vaikka hän oli se joka teki ensimmäisellä kerralla aloitteen.

ja pakko myöntää kyllä mä nautin myös tästä salailusta ja siitäkin että olen juuri MIEHENI YSTÄVÄN kanssa suhteessa. vaikka kuinka sairaalta kuulostaakin.

 

Akat ovat TAAS tukkanuottasilla. Löysätkää vähä, hei!

 

toinen näkökulma:
arvasin että tälläisia vastaavia kokemuksia löytyy täältä muiltakin, eikös tässä joskus julkaistu joku tutkimuskin että pienten lasten vanhemmat ovat kaikista onnettomampia parisuhteissaan. näin muistelisin.

minulla vähän samankaltaisia suunnitelmia kuin sinulla en kuvittele mitään uutta alkua tämän miehen jonka kanssa olen suhteessa ja meillä on selvät sävelet tässä asiassa. (ainakin mielestäni)
olemme paljon jutelleet puhelimessa ja viestein. ja olen kertonut kuinka paha minulla on olla mieheni kanssa. ja hän on yrittänyt kovasti kannustaa meitä vielä yrittämään. hän ei taida tietää koko todellisuutta.

 

Täytyy toivoa että miehesi heittää sut pihalle ja pitää kämpät ja lapsen. siellä sitten yksin itket itsesi uneen kun ei ole enää ketään.

 

tuskinpa mieheni minua pihalle heittäisi. ja varsinkaan lastani veisi. tämä on meidän välinen asia, lapseen ei ole kohdistunut mitään vääryyttä kun olen kerran viikossa ollut muutaman tunnin poissa kotoa.
Eikai pettämisen perusteella voi määrätä lasta isälleen?

 

oi että nytkin, oma mies kavereidensa (ei tämä asianomaisen) kanssa reissun päällä.. Olisi niin ihana viettää aikaa tän toisen kanssa. kotiimme häntä kuitenkaan kutsu.

 

Elämä on pelii ;-)

 

jep jännitystä elämään.

 

ja huomio on aina kivaa

 

Mies saa varmasti jossain vaiheessa tietää; paha saa aina palkkansa ja valheella on lyhyet jäljet. Mutta hyvä niin -ei kukaan ansaitse tuollaista ihmistä rinnalleen ja lapsensa äidiksi.

 

Kyllä mä ansaitsen olla lapselleni äiti.

Hullua, vielä muutama kuukausi takaperin ja varsinki esimerkiksi vuosi takaperin olisin ollut aivan yhtä ehdoton. Elämä on arvaamatonta ja sanojaan joutuu syömään ja periaatteitaan rikkomaan.

Uskaltaisin väittää ettei mieheni saa tietää.

 

että vitut muista kunhan mulla on kiva olo. ja seuraamukset voi tuhoisat.

 

jep: vitut mun miehestä. tän päivän aikana tulin taas siihen tulokseen että tämä on sille aivan oikein. lapsellista, tiedän.

 

Mietipä sitten niin, että mitä miehes on siulle tehny, että ansaitsee tuollasen kohtelun? Kai oot joskus rakastanu sitä; miten voit tehdä rakkaimmalles tuollasta? Vai meneekö se vaan niin, että kun suhteessa menee huonosti, ni oma etu menee kaiken muun edelle?

 

Nimenomaa joskus rakastanut. ja oma etuni ei mene kaiken edelle. se menee vain mieheni edelle.

 

Kyllä ois sitten aika viisasta pistää lusikat jakoon ja kannat eri suuntiin. Mies ei varmaan päätä silitä, jos huomaa tulleensä kusetetuksi pahemman kerran ja pidemmän aikaa. Tollanen kaksoiselämähän on aivan hanurista -pelkäätkö miehes reaktiota vai miksi et ota eroa? Vai vaan siksi, kun sen miehen apu siinä arjen pyörittämisessä on niin tärkeetä?

 

Tuolla aiemmin jo kerroin että pelottaa jäädä yksinhuoltajaksi. rahallisesti ja ylipäänsä miten sitä pärjää yksinhuoltajana kun on arjesta vastuussa yksin. Lapsi on kovin paljon sairastellut, välillä vakavamminkin ja usein on jouduttu olemaan öitä ja vuorokausia sairaalassa hänen kanssaan. esimerkiksi tälläisissa tilanteissa, mietin kuinka pärjäisin ja jaksaisin yksin pienen kanssa.

 

en puolustele tällä mitenkään pettämistäni. vaan sitä miksi emme ole vielä eronneet.

 

Mut silti teitä yhtään tuntematta jotenkin säälin siun miestäs -miten kummassa sitä voi vaan ottaa ja pettää ihmistä, jonka kanssa on ollut yhdessä kauan ja on yhteinen lapsikin? Miten voi olla niin tunteeton toista kohtaan, vaikka (vai just siksi?) ei enää rakastaiskaan? Ihme juttu. Ja sitten se, että on vielä tän miehen kanssa ikäänkuin mukamas olis uskollinen vaikka ei seksiä suhteessa oiskaan. Ei auta ku ihmetellä kyllä... Eipä siinä, sano miehelles, että paistaa se päivä vielä risukasaankin... Näin aattelen siis, jos teiän suhde on muuten "normaali"; ei väkivaltaa, alkoholismia, tms. tosi pahoja ongelmia... Mistäs näitä kukaan täällä palstalla tietää eikä tarviikaan, mutta näissä tapauksissa asia on tietty vähän eri...

 

tiedän kyllä että teen väärin miestäni kohtaan ja ansaitsee kyllä jonkun paremman tai pitäisikö sanoa sopivamman puolison itselleen ja niin kuvittelen minäki ansaitsevani, kaikesta huolimatta. itsekin ihmettelen kuinka voin olla näin tunteeton häntä kohtaan. ja sitä kyllä olen todellakin sanan kaikessa merkityksessä.
sen verran häntä säälin etten halua hänen tietävän koskaan tästä suhteesta.
vaikeita asioita.
mutta edelleenkään, hän ei ole itsekään mikää pyhimys vaikkei mistään alkoholismista tai väkivallasta ole kyse.

 

No,onnea valitsemallesi tielle ja toivottavasti asiat järjestyvät tavalla tai toisella piakkoin...

 

Heikko on nainen, jos ei saa lapsiaan hoidettua ilman ukkoa!!