Toggle sidebar

Minulla on nyt tommonen kysäri kun raskaus?Ei aina iloinen asia....

Vastaa
E

Eestlanna Savanna

Aktiivinen jäsen
01.11.2007
38 773
0
36
Eli kysyn teiltä kun olette äitiä,teillä on paljon kokemuksia ja jokaisella on oma kokemus.
Mä mietin jos joskus,JOSKUS tulevaisuudessa päätän tulla raskaksi,kuinka suuri prosenti sairastua ahdistukseen,jos kerran sairastuin kolme viikkoa ennen synnytystä ja mun ahdistunut psyyke vieläkin pelkää miten se vaikuttaa vauvaan,taas uus tutkimus sekoitanut päätä,niin onko parempi sitten olla enää tekemättä ikinä lapsia?Kun ainakin lapselle ainakin tarvitse tervee äiti eikö?Mua pelottaa hirveästi jos, jos päätän saada lisää lapsia niin sairastun tai jos se ei menee kokonaan ohi ikinä
 
Oikeasti lopeta nämä raskaus+ahdistus+vauvalle vahinkoa mietiskelyt. Ahdistut vain enemmän ja enemmän. Elämä kuljettaa ja tuo eteen mitä tuo. Ei kannata etukäteen alkaa miettimään ja ahdistumaan jo valmiiksi.
 
Mä luulen, että koska tiedostat asian niin riski sairastua on pienempi, nyt osaat myös tarttua asiaan heti tarvittaessa. Luulen myös, että sun kannattais jättää noiden tutkimusten lukeminen vähän vähemmälle :whistle: :hug:
 
En voi mitään että se viimeinen tutkimus istuu päässä :D
Mä rakastan lapsia ihan helvettisti,enkä halua ikinä mitään pahaa heille,todellisuuden tju täällä hetkellä on ihan nollalla.
Mutta oikeasti mä NIIIIN haluan vielä raskaaksi,ainakin fyysiseti olen hyvässä kunnossa,psyyke vaan häiritse elää elämää kunnolla.Me ostimme jopa iso autoa joka myyimme jo pis koska olimme varma kun odottin toka lasta että meille tuu iso perhee,musta tuu hyvää äiti.Ikinä ei saa kuvittella enemmän mitä voi olla,sen takia nyt tommonen fiilis että miks ei mennyt niin kuin lulimme
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta se asia on niin kiva käsitellä,kun se vaiva kans mua :/
Click to expand...

Aika monta kertaa tämä samaa aihetta on jo käsitelty. Aiemmin tuhansia kertoja sitä kuinka raskautesi aikainen ahdistus olisi vaikuttanut lapseesi aiemmassa raskaudessa ja nyt pitäisi taas käsitellä sitä kuinka se saattaisi vaikuttaa mahdolliseen tulevaan lapseesi. huoh
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta se asia on niin kiva käsitellä,kun se vaiva kans mua :/
Click to expand...

Aika monta kertaa tämä samaa aihetta on jo käsitelty. Aiemmin tuhansia kertoja sitä kuinka raskautesi aikainen ahdistus olisi vaikuttanut lapseesi aiemmassa raskaudessa ja nyt pitäisi taas käsitellä sitä kuinka se saattaisi vaikuttaa mahdolliseen tulevaan lapseesi. huoh
Click to expand...

Mä olen sellainen joka kaipa 24/7 keskustelua samasta aihesta B)
 
Mikä sinua ahdisti raskauden aikana? Mistä asiasta sait ahdistavia tuntemuksia?
Ei tarvitse kertoa julkisesti, mutta yritä kertoa ne itsellesi.

Sitten kirjoitat ne asiat paperille ylös ja sen jälkeen mietit itseksesi ja terapeuttisi kanssa, että olivatko ne asiat oikeasti kamalia ja miten saisit ne asiat pois mielestäsi seuraavan raskauden aikana?

Auttaisiko tämä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anne:
Mikä sinua ahdisti raskauden aikana? Mistä asiasta sait ahdistavia tuntemuksia?
Ei tarvitse kertoa julkisesti, mutta yritä kertoa ne itsellesi.

Sitten kirjoitat ne asiat paperille ylös ja sen jälkeen mietit itseksesi ja terapeuttisi kanssa, että olivatko ne asiat oikeasti kamalia ja miten saisit ne asiat pois mielestäsi seuraavan raskauden aikana?

Auttaisiko tämä?
Click to expand...

Nämäkin asiat on jo ruodittu palstalla useaan otteeseen. Ja myös terapeutin kanssa. Ei ole auttanut sekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anne:
Mikä sinua ahdisti raskauden aikana? Mistä asiasta sait ahdistavia tuntemuksia?
Ei tarvitse kertoa julkisesti, mutta yritä kertoa ne itsellesi.

Sitten kirjoitat ne asiat paperille ylös ja sen jälkeen mietit itseksesi ja terapeuttisi kanssa, että olivatko ne asiat oikeasti kamalia ja miten saisit ne asiat pois mielestäsi seuraavan raskauden aikana?

Auttaisiko tämä?
Click to expand...

Ehkä auta en tie.Oikeasti nytkin mietin että miks oli niin tyhmä silloin tai no kerron koko stoori.
Mulla oli syntymäpäivää olin 35viikolla raskaana,kävimme ostoksilla kun ajattelin laita jotain hyvää ruokaa ja ostaa tulevalle vauvalle vaateita,kun se olisi mun paras syntäri lahja,niin mies kysyi että haluanko mä vielä jotain,no mä idiotti sanoi että 9kuukusi lehte :kieh: sielä oli artikeli stressistä ja raskaudesta ja kun mulla oli stresseja,mutta sellaisia jotka kesti vain 3tuntia tai muutama kerta yöllä en pystynyt nukkua,mietiskellyt asunnoista ja ihan kaikista ja stressaasin,niin mä tyhmä silloin en tiennyt että vain pitkäaikaisesta stressistä voi olla haita lapselle ja sielä ei ollut kirjoitettu edes vaan se että miten pahasti se vaikuttaa ja mä sain silloin ensimäinen ahdistuneisuuskohtaus ja joutuin noita kierteseen enkä voinut päästä yli stressaasin myös että stressaan ja en osaa lopetta,se oli kamala,synnytys käynistettiin kun myös mun hemoglobiini oli jotain ale 60muistakseni ja olin kuin vihanes,sen takia käynistettiin ja mä pyysin kans kun ajattelin ettei vauva voi hyvin kun ahdistaa,mä synnytin viikolla 38,2,enkä ollut onnellinen ollenkaan alkoi masennus,ahdisti kaikki kovasti,itkin 24/7 pyysin miestä että pliis käydään lääkärillä kun haluan puhua huolista,olin ihan loppu silloin,no mies läheti mua suljetuun missä olin 3päivää,sen jälkeen sain ISO trauma tai jopa mulle se oli suuper iso trauma,aloitin pelkää mt-sairauksia triplasti enemmän,enkä aloitanut lääkeitä kun halusin imettää lasta,mutta maito loppui,syytin miestä kaikista olin niin onneton ja kerran ajattelin mennä ryppämään pahaa olo pois,niin samana iltana esikoinen pyysi tehdä hänelle hieronta ja mä löysin hänen pakarassa kasvain,olin ihan shokissa,ensimäinen jatus oli VOI EI,se on varma syöpä.Me menttiin päivystykseen,lääkäri sanoi en halua pelottella mutta ehkä se on syöpä,mä en pystynyt laita edes suuta auki,menimme lasten klinikalle heti......en jaksa enempää kertoa mutta ONNEKSI se oli vain vaaraton schwannoma loppujen loppuksi,mutta silloin myös kuoli isä,isoisä,mafia uhkaili meille,siksolle,olin ihan rikki,enkä ole oma itseä vieläkään,vaikka kuinka yritän olla onnellinen
 
Ei kannata raskautua niin kauan kun on jatkuvia ahdistavia olotiloja. Lapsi voi vahingoittua kohdussa. Sinä voit stressillä vahingoittaa syntymätöntä lasta. Myös varhaislapsuus voi lapsella kärsiä. Etkä kestä enää yhtäkään vastoinkäymistä. Vauva pahentaa tilannetta. Hoida ensin itsesi kuntoon. Et pysty hoitamaan ja odottamaan uutta lasta sairaana. Kukaan lääkäri ei suosittele sinulle nyt raskautta. Usko että se on vain haitaksi. Katso sitten uudestaan tilannetta kunhan paranet
 
Alkuperäinen kirjoittaja voipa:
Ei kannata raskautua niin kauan kun on jatkuvia ahdistavia olotiloja. Lapsi voi vahingoittua kohdussa. Sinä voit stressillä vahingoittaa syntymätöntä lasta. Myös varhaislapsuus voi lapsella kärsiä. Etkä kestä enää yhtäkään vastoinkäymistä. Vauva pahentaa tilannetta. Hoida ensin itsesi kuntoon. Et pysty hoitamaan ja odottamaan uutta lasta sairaana. Kukaan lääkäri ei suosittele sinulle nyt raskautta. Usko että se on vain haitaksi. Katso sitten uudestaan tilannetta kunhan paranet
Click to expand...

Niin tiedän,mutta jos se joskus menee ohi,eikö se voi palaa takaisin raskausaikana :( kun toisessa raskaudessa olin niin herkkä jo,toivottavasti en ole vahingoitanut jo silloin lasta joka nyt on
 
Minä luin kirjoituksesi muutamaan kertaan ja saanko sanoa en millään pahalla, mutta ihan näin palstaäitinä toiselle palstaäidille.
Se, että kyselet tällä palstalla tai muillakaan miten tuo kirjoittamasi perusteella oleva olematon stressi raskautesi aikana, jonkalaista varmaankin jokainen äiti täällä on kokenut vaikuttaa lapseen ja saatuasi vastauksen, et edes anna aivojesi käsitellä sitä vaan kysyt hetken kuluttua uudelleen samaa asiaa ja mietit taas omalla tavallasi asioita.

Tunsit hetkittäistä stressiä raskauden aikana. Kuka äiti nyt ei stressaisi kuka mistäkin asiasta.
Ei kenenkään raskausaika ole kukkakedolla seppele päässä juoksentelua, vaan kaikki tuntevat huolta onko lapsi kunnossa tai miten työasiat menevät äitiysloman aikana tai miten saan opiskelut valmiiksi tai miten saan rahat riittämään tai miten selviän aviomieheni tai läheisen sairaudesta puhumattakaan leskeksi raskauden aikana jääneistä.
Ja kaikki nämä naiset ovat ihan täyspäisen terveen lapsen synnyttäneet.

Mitä jos etsit itsellesi ihan yksityisen terapeutin josta pidät. Aloitat kunnon terapian (viikottaisen) . Unohda julkiset joiden luona saat käydä kerran kuussa tai harvemmin. Ammatti ihmisen kanssa saat selvitettyä asiasi kuntoon ja pääset taas elämänsyrjään kiinni.
Täällä asian pohtiminen on ehkä sinulle jotain antavaa, mutta huolistasi et sillä pois pääse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anne:
Minä luin kirjoituksesi muutamaan kertaan ja saanko sanoa en millään pahalla, mutta ihan näin palstaäitinä toiselle palstaäidille.
Se, että kyselet tällä palstalla tai muillakaan miten tuo kirjoittamasi perusteella oleva olematon stressi raskautesi aikana, jonkalaista varmaankin jokainen äiti täällä on kokenut vaikuttaa lapseen ja saatuasi vastauksen, et edes anna aivojesi käsitellä sitä vaan kysyt hetken kuluttua uudelleen samaa asiaa ja mietit taas omalla tavallasi asioita.

Tunsit hetkittäistä stressiä raskauden aikana. Kuka äiti nyt ei stressaisi kuka mistäkin asiasta.
Ei kenenkään raskausaika ole kukkakedolla seppele päässä juoksentelua, vaan kaikki tuntevat huolta onko lapsi kunnossa tai miten työasiat menevät äitiysloman aikana tai miten saan opiskelut valmiiksi tai miten saan rahat riittämään tai miten selviän aviomieheni tai läheisen sairaudesta puhumattakaan leskeksi raskauden aikana jääneistä.
Ja kaikki nämä naiset ovat ihan täyspäisen terveen lapsen synnyttäneet.

Mitä jos etsit itsellesi ihan yksityisen terapeutin josta pidät. Aloitat kunnon terapian (viikottaisen) . Unohda julkiset joiden luona saat käydä kerran kuussa tai harvemmin. Ammatti ihmisen kanssa saat selvitettyä asiasi kuntoon ja pääset taas elämänsyrjään kiinni.
Täällä asian pohtiminen on ehkä sinulle jotain antavaa, mutta huolistasi et sillä pois pääse.
Click to expand...

Mä oikeasti puhun miehen kanssa,mietin itsekin että kuinka paljon se voi vielä jatkua,ehkä on parasta EI tuhlata rahaa vaan päästä terapeutille,kun pää menee leveämmäksi kun mietin ja mietin ja samana aikana unelmoin vauvasta vaikka tiedän että se on mulle vielä liian kaukana
 
Alkuperäinen kirjoittaja piipero:
millaista siellä suljetulla oli ne 3 päivää? oliko sulla vauva mukana?mites joku lääkitys kotikonstein?apua vaikka neuvolasta
Click to expand...

Kauheita,olin niin stressaantunut lulin että saan sydärin,oikeasti mä tulin sinne maanantaina illalla ja aamulla keskiviikona päästettiin pois ja annettiin citalopram resepti,oli kauhea olo kakkijen sen jälkeen :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja piipero:
millaista siellä suljetulla oli ne 3 päivää? oliko sulla vauva mukana?mites joku lääkitys kotikonstein?apua vaikka neuvolasta
Click to expand...

Kauheita,olin niin stressaantunut lulin että saan sydärin,oikeasti mä tulin sinne maanantaina illalla ja aamulla keskiviikona päästettiin pois ja annettiin citalopram resepti,oli kauhea olo kakkijen sen jälkeen :ashamed:
Click to expand...

lisään vielä että sielä oli paljon nuoria ihmisiä ja paljon äitejä,jotkut olivat psyykosissa synn,jälkeen ja jotkut todella masentuneena
 
Sinuna ottaisin yhteyttä ihan psykologiin/psykiatriin ja lähtisin puimaan noita asioita ammattilaisen kanssa. Täällä tuskin kukaan on pätevä vastailemaan asian tiimoilta. Toki niitä omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan voi kertoa, mutta loppukädessä me kaikki ollaan yksilöitä.

Ota yhteys kuntasi/kaupunkisi mielenterveystoimistoon.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa