minulla on niin tylsä elämä, enkä tiedä mitä tekisin asialle.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

...

Vieras
Minulla on 1 ½ vuotias tyttö. Päivät meillä menee niin, syödään, vaihetaan vaippoja, kiukutellaan, naureskellaan välillä, kielletään, siivotaan, tehdään ruokaa, käydään lenkillä jos on hyvä ilma. Joskus käydään kaupassa. Joskus joku käy meillä kylässä. Sitten hän lähtee. Joskus minä käyn tytön kanssa jossain. Sitten vaan käyn siellä ja tulen kotiin. Jippii? Illalla katotaan telkkaria, että aika menisi nopeemin ja tytön saisi nukkumaan. Joskus tytön nukahdettua katotaan elokuva. mutta en edes muista millä saan päiväni kulumaan ja mitä ihmettä teen muuta, kuin noita edellä mainittuja asioita?
joskus 1-3 kertaa kuussa käydään mummolassa yökyläileen. Joskus miehen kanssa pidetään aikaa kahdestaan. Mutta sekään ei tunnu erikoiselta. Se aika sitten menee ja kohta taas on arki ja sama jatkuu.
En tiedä mitä tehdä...
 
Keksi arkeenne jotain piristävää ohjelmaa, jotain sellaista mitä ette koskaan normaalisti tee. Ja sitten viikonlopuille jotain kivaa, esim. pieni viikonloppureissu toiseen kaupunkiin, kylpylään tms. On sitten jotain hauskaa odotettavaa.
 
No on ihan normaalia arkea, mutta siis tätäkö mun elämä vaan on? päivästä toiseen. Siis tietenkin minusta on ihanaa olla lapseni kanssa, mutta en ymmärrä miten jotkut pystyy olemaan onnellisia ollessaan joka päivä kotona, eikä tehdä mitään muuta.
 
Jos olisin nuorempana tehnyt lapsen niin arki olisi tuntunut tylsälle. Vanhempana iski vasta vauvakuume ja nyt 33 v en kuole tylsyyteen tavis-arjessa.

Voisiko sulla olla ikä se rasite? Jos olet tehnyt "liian varhain" verrattuna siihen mitä sun sisimpäsi olisi ollut vielä valmis ottamaan.
 
Tosin.. Jos en pääsisi harrastamaan niin arkikaan ei olisi näin kivaa.
Mun harrastus> luonnossa liikkuminen perheen kanssa ja piiiitkät jopa 25km kävelylenkit. Ilman niitä elämä ei olisi näin kivaa. Ei ikinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mun muru:
Jos olisin nuorempana tehnyt lapsen niin arki olisi tuntunut tylsälle. Vanhempana iski vasta vauvakuume ja nyt 33 v en kuole tylsyyteen tavis-arjessa.

Voisiko sulla olla ikä se rasite? Jos olet tehnyt "liian varhain" verrattuna siihen mitä sun sisimpäsi olisi ollut vielä valmis ottamaan.

jännä, miten arvasitkaan. Kyllä monesti mietinkin tuota, että jos olisin oottanu vähän aikaa, niin tää ei ois tällästä. Mutta silti en vaihtais pois, mutta silti joskus jään miettimään, ku kattoo mitä muut mun ikäset tekee..
 
Samaa arkea meillä, mut mun elämä ei tunnu tylsältä. Tänään oli vähän aikaa tylsää, niin mentiin kaupungille ja sitten läheiseen leipomoon kahville. Huomenna pitää hoidella virasto-asioista, tiistaina tulee isäni saunaan, keskiviikkona menen raivaamaan ja on saunapäivä, torstaina kyläillään appivanhemmilla, jne. Joka päivässä on kuitenkin jotain ekstraa. Huomenna saatan käydä kaupassa ja värjätä pään. Joku päivä tulevalla viikolla leivon muffinseja. Kun ehdin katson nauhalta TrueBloodin... Elämä ei tunnu tylsältä, kun odottaa niitä arkeenkin kuuluvia asioita.
 
ärsyttää tollaset ihmiset jotka valittaa vaikka joilla on jo kaikkea, mistä luulis olevan tyytyväinen. On ihmisiä niin kuin minä joilla ei juuri ole mitään. Esim. minä joka joutuu lääkkeitä syömään pysyäkseen hengissä tai ainakin ilman suuria kipuja. Kaverit ovat passiivisia. Saisin vaikka maailman tappiin asti olla soittelematta ja kukaan ei tulisi ehdottamaan vaikka leffaan lähtöä. Kaikki parisuhteessa olevat kaverit eivät pidä yhteyttä ja jos heille jotain ehdottaa niin kuukauden päästä ois tunti aikaa kun puoliso on tyyliin aerobicissa. Puolisoa ei ole, eikä myöskään töitä. Lapsiakaan ei oo kun en voi sairauteni takia saamaan. Eli sulla on loppupeleissä elämä ihan hyvin, joten lopeta valittaminen ja keskity. :)
 
auta sellasiia joilla vähemmän kuin sulla. sulla ilmeisesti hyvät vanhemat . eli otat hoitoon niiden lapsia joilla ei tukiverkkoja. tai teet vaapaaehtoistytöä. haet politiikaan. menet töihin.
 
Opiskele jotain? Vaikka etänä, jos ei paikkakunnallasi ole mahdollista. Jos se toisi hieman sellaista älyllistä haastetta ja onnistumisen iloa elämään. Ja saattaa jossain vaiheessa elämää koitua hyödyksikin. =)
 
Minusta just tuossa elämänvaiheessa oli mukavinta se tasainen arki. Nautin suunnattomasti niistä vuosista silloin. Mutta me olemme jokainen erilaisia. Mun on vaikea mennä antamaan mitään vinkkejä tylsään elämään kun mun mielestä sulla on kaikki ok.
 

Yhteistyössä