Minulla on mummoa ikävä!

[erjaoop]

Just tuli neiti (5 v.) viikon lomalta mummolasta. Oltiin siellä osa viikkoa miehenkin kanssa, aina vuorotellen. Nyt sitten neiti itkee miten on mummoa ikävä, haluaa muuttaa mummolaan, rakastaa vain mummoa, milloin taas näen mummon jne.

Ja tämä joka ikisen vierailun jälkeen. onko tää normaalia? Olen miettinyt, ollaanko me niin tylsiä ja ikäviä vanhempia, että oiekeesti haluisi lapsi mummolaansa muuttaa.

No, asia tietysi unohtuu noin parin päivän sisällä eikä sitten itkeä mummoa kuin kerran viikossa. Mummo on siis ihana ihminen: hauska, aina lempeä, rauhalllinen jne. Niitä piirteitä, joita itsestä välillä arjessa puuttuu...

Mut siis itkeekö muidenkin lapset mummonsa perään?

 

[Mep]

No jos mummo kerran on ihana, mitäs vikaa siinä on?!

Tottakai lapselle iskee haikeus, ainahan mummoloissa on hauskempaa kuin kotona ;-)
Kotona vanhemmat käy töissä, tekee kotitöitä, mummolassa saa yleensä täyden huomion....

Kyllä meidän poikakin (6v.) välillä illalla päästää pari kyyneltä kun mummi tulee mieleen. Tai raivoo kun lähdetään kotiin...

Ole onnellinen lapsen terveestä tunne-elämästä ja ihanasta mummosta!

 

[erjaoop]

Voih, kiitos. Kuulostaa kauniilta. Ihan kai sitä omaa epävarmuutta äitinä heijastelee... Oma äitini kun oli kylmä, niin olen miettinyt, olenkko perinyt häneltä kylmän suhtautumisen lapseen, joka sitten haluaa olla lämpimän mummonsa kanssa. Ehkä mä olen kuitenkin ihan hyvä äiti... Vaikeaa... Mutta joo, olen siis tosi iloinen, että lapsella on ihana mummo ja ihana suhde häneen. Itsellä kun ei ole koskaan ollut oikein sellasita aikuista elämssä (siis lapsena), johon olisi tuollainen suhde ollut...