[QUOTE="vieras";28749136]Jotenkin sun vakuutteluista saa sellaisen kuvan, että olet itse todella epävarma suhteestanne. Että ikäeronne on sulle kuitenkin ongelma.[/QUOTE]
Mullehan se oli aluksi ihan ehdoton este. Kun siis tajusin, ettei mies ole kolmekymppinen, kuten luulin. Alussa oli siis jo selvä molemminpuolinen kiinnostus.
Mua ehkä jännittää tämä, koska en ole ikinä edes ajatellut, että rakastuisin itseäni 20 v nuorempaan. Se on tuntunut mahdottomalta. Koska en olisi uskonut, että mitään yhteistä voi olla.
Nyt kun ollaan oltu tässä suhteessa 5 kk, kaikki vaikuttaa hyvältä. Tänään mies oli häissä (joihin meni tietyn kaveriporukan kanssa ilman aveceita), ja viestitteli mulle aika usein kaikkea ihanaa tyyliin meidän häihin haluaa tietyn laulun tanssiksemme, kuinka tuo mulle tuliaisena 190 cm rakkautta jne. Hän on ehkä romanttisinkin miesystävä, mitä mulla on ollut. Tai ei mulle kukaan aiemmin ole tuollaista viestitellyt.
Ei siis edes silloin, kun entinen mieheni mua kosiskeli, se ollut tuollaista. Mieheni oli aika järrikkä verrattuna tähän, vaikka oli taas verrattuna omanikäsiinsä puhelias ja tunteitaan näyttävä mies.
Nuoruuden poikaystävät taas silloin kun heilastelin omanikäisten kaksikymppisten (tai alle) kanssa eivät olleet noin itsevarmoja, ja tunteita pelättiin näyttää.
Ehkä mä odotan, koska se taivas putoaa niskaan, ja tämä kaikki loppuu tai alan pikkuhiljaa uskomaan, että tämä on totta ja tällaista voi olla. Vaikka tämä on monien mielestä väärinkin.
