Pieni kananen
Olen usein ajatellut, että olen onnekas, koska minulla on niin hyvä mies. Tulee paha mieli, kun lukee netistä, kuinka paljon on tarinoita, joissa haukutaan se oma puoliso, kuinka on ulkonäöllisesti vastenmielinen, v-mäisen luonteinen ym. toisen kunnioitus ja lämmin, uskollinen rakkaus tuntuu olevan nykyään aika harvinaista. Porno, uskottomuus, tyytymättömyys puolison ulkonäköön ja muut tällaiset pinnalliset asiat tuntuvat olevan yhä enemmän kirjoitusten aiheena ja ihmiset tuntuvat olevan parisuhteissaan melko onnettomia ja vaatimukset on kovat kumppanille.
Minä olen mieheeni tyytyväinen kaikin puolin. Olen itse 37 ja mieheni 51. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta. Arvostan mieheni luonnetta. Hän on mukava, kiltti, rehellinen, uskollinen, huumorintajuinen, älykäs (elämänkokemus, hyvä yleistietämys ja erikoistietämys muutamasta alasta) hän ei ole kirjaviisas, eikä pitkälle opiskellut, mutta on aina tehnyt paljon työtä ja työssään matkustellut ympäri maailmaa, nähnyt ja kokenut, monenlaisia ihmisiäkin. Mieheni on mieleltään nuorekas ja innostuu helposti kaikesta mitä ehdotan ja myös itse keksii kaikkea vaihtelua elämään.
Hän ei ole kovinkaan ennakkoluuloinen. Elämänkokemukseen ja ihmistuntemukseen pohjautuen hänen kanssaan on hienoa keskustella lähes kaikesta ja päivittäin keskustelemme kaikesta mahdollisesta; maailman ja yhteiskunnan asioista, omista elämistämme, politiikasta ym. Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja mieltymyksiä, kuten ruoka, erilaiset maut, ruoanlaitto ja maisteleminen, sekä keskustelut ruoasta ennen vanhaan ja nykyään, luonto ja metsäretket, veneily, kalastus, mökkireissut, kirjat, matkusteleminen, musiikki, kodin asiat, sisustaminen ym. Meillä on joka päivä mielenkiintoista puhuttavaa.
Mieheni on eläkkeellä ja minä olen kotona myös tällä hetkellä. Elämme rauhallista ja kodikasta elämää uudehkossa asunnossa. Mieheni on aina minun kanssa kotona ja minusta se on mukavaa. Joskus harvemmin hän käy kylässä tyttärillään tai kahdella mieskaverillaan tässä lähistöllä. Yleensä haluaa kulkea niin, että minä olen mukana. Olen joskus tiedustellut, että eikö häntä ala minun seura kyllästyttää, kun olemme yhdessä 24/7 mutta kuulemma ei No, hyvä sitten. Tulemme niin hyvin toimeen, että ei minuakaan kyllästytä. Joskus on kiva olla yksinään, mutta max. 2 tuntia ja alkaa olla jo ikävä miestä.
Mieheni toivottaa huomenta ja silittää minua joka aamu kun heräämme ja vaihdamme aamupusut. Keitämme kahvit ja katsomme uutiset, sekä netistä ajankohtaiset aiheet ja omat mielisivumme ja vaihdamme ajatuksia, sekä suunnittelemme päivän kulkua. Yleensä mies käy kaupassa ja laittaa ruoat, kun on mainio ruoanlaittaja. Hän myös huolehtii talousasiat ja auton asiat. Minä siivoan ja pidän huolta kodista, sekä sisustan sitä kauniiksi, järjestän tavarat paikoilleen ja suunnittelen paperille ruokaostokset listaksi, teen kaikki kotityöt. Mies halailee pitkin päivää ja meillä on huumoria aika paljon. Yleensäkin on rauhallisen hyvä tunnelma. Mies tuo kaupasta kukkia ja herkkuja, eikä nosta meteliä vaikka olen lihonut suhteemme aikana 25kg. Hän sanoo, että olen aina sama, rakas ihminen huolimatta siitä paljonko painan. Minuakaan ei haittaa, että hänelle on tullut vatsaa. Minun silmissä hän on yhä komea, miehekäs, karhumainen mies. Isokokoisella miehellä saa ollakin vähän vatsaa. Aina kun katson miestäni niin minulla tulee lämmin tunne häntä kohtaan.
Seksiä harrastamme silloin kun huvittaa. Emme joka päivä, kuten suhteen alussa. Harvemmin, mutta seksi on hyvää ja olemme tyytyväisiä. Seksi ei ole suhteemme kovinkaan tärkeä asia, kun meillä on niin paljon muuta mielenkiintoista. Usein iltaisin vain olemme lähekkäin ja silitämme toisiamme. Joka ilta mies sanoo rakastavansa minua.
Mies on kätevä lähes kaikissa asioissa ja luonteeltaan vastuuntuntoinen ja huolehtivainen. Hän auttaa monia ihmisiä mm. minun 70v äiti, naapurin pappaa, erästä kehitysvammaista poikaa ja omia tyttäriään. Hän on eläinrakas ja ruokkii lintuja ja oravia. Hän haluaisi kissan, koiran, kanoja ja vaikka mitä eläimiä, mutta minä olen allerginen melkein kaikille eläimille, joten emme ole voineet hankkia, eikä kaupungissa voisi kaikkia eläimiä edes pitää.
Kun sairastuin vakavasti mies ei jättänyt minua. Hän pysyi rinnallani, hoiti koko kodin ja kaikki asiat, että minä sain levätä ja keskittyä paranemiseen. Hän kävi (syöpä)hoidoissa joka kerran mukana ja jaksoi valaa uskoa ja voimaa minuun, kun pelkäsin kuolevani. Rumana, väsyneenä ja hiuksettomanakin hän sanoi, että hänelle olen se sama, ihana nainen, johon hän rakastui. Hän keksi vaikka mitä millä sai mieltäni piristettyä...
Minä olen mieheeni tyytyväinen kaikin puolin. Olen itse 37 ja mieheni 51. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta. Arvostan mieheni luonnetta. Hän on mukava, kiltti, rehellinen, uskollinen, huumorintajuinen, älykäs (elämänkokemus, hyvä yleistietämys ja erikoistietämys muutamasta alasta) hän ei ole kirjaviisas, eikä pitkälle opiskellut, mutta on aina tehnyt paljon työtä ja työssään matkustellut ympäri maailmaa, nähnyt ja kokenut, monenlaisia ihmisiäkin. Mieheni on mieleltään nuorekas ja innostuu helposti kaikesta mitä ehdotan ja myös itse keksii kaikkea vaihtelua elämään.
Hän ei ole kovinkaan ennakkoluuloinen. Elämänkokemukseen ja ihmistuntemukseen pohjautuen hänen kanssaan on hienoa keskustella lähes kaikesta ja päivittäin keskustelemme kaikesta mahdollisesta; maailman ja yhteiskunnan asioista, omista elämistämme, politiikasta ym. Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja mieltymyksiä, kuten ruoka, erilaiset maut, ruoanlaitto ja maisteleminen, sekä keskustelut ruoasta ennen vanhaan ja nykyään, luonto ja metsäretket, veneily, kalastus, mökkireissut, kirjat, matkusteleminen, musiikki, kodin asiat, sisustaminen ym. Meillä on joka päivä mielenkiintoista puhuttavaa.
Mieheni on eläkkeellä ja minä olen kotona myös tällä hetkellä. Elämme rauhallista ja kodikasta elämää uudehkossa asunnossa. Mieheni on aina minun kanssa kotona ja minusta se on mukavaa. Joskus harvemmin hän käy kylässä tyttärillään tai kahdella mieskaverillaan tässä lähistöllä. Yleensä haluaa kulkea niin, että minä olen mukana. Olen joskus tiedustellut, että eikö häntä ala minun seura kyllästyttää, kun olemme yhdessä 24/7 mutta kuulemma ei No, hyvä sitten. Tulemme niin hyvin toimeen, että ei minuakaan kyllästytä. Joskus on kiva olla yksinään, mutta max. 2 tuntia ja alkaa olla jo ikävä miestä.
Mieheni toivottaa huomenta ja silittää minua joka aamu kun heräämme ja vaihdamme aamupusut. Keitämme kahvit ja katsomme uutiset, sekä netistä ajankohtaiset aiheet ja omat mielisivumme ja vaihdamme ajatuksia, sekä suunnittelemme päivän kulkua. Yleensä mies käy kaupassa ja laittaa ruoat, kun on mainio ruoanlaittaja. Hän myös huolehtii talousasiat ja auton asiat. Minä siivoan ja pidän huolta kodista, sekä sisustan sitä kauniiksi, järjestän tavarat paikoilleen ja suunnittelen paperille ruokaostokset listaksi, teen kaikki kotityöt. Mies halailee pitkin päivää ja meillä on huumoria aika paljon. Yleensäkin on rauhallisen hyvä tunnelma. Mies tuo kaupasta kukkia ja herkkuja, eikä nosta meteliä vaikka olen lihonut suhteemme aikana 25kg. Hän sanoo, että olen aina sama, rakas ihminen huolimatta siitä paljonko painan. Minuakaan ei haittaa, että hänelle on tullut vatsaa. Minun silmissä hän on yhä komea, miehekäs, karhumainen mies. Isokokoisella miehellä saa ollakin vähän vatsaa. Aina kun katson miestäni niin minulla tulee lämmin tunne häntä kohtaan.
Seksiä harrastamme silloin kun huvittaa. Emme joka päivä, kuten suhteen alussa. Harvemmin, mutta seksi on hyvää ja olemme tyytyväisiä. Seksi ei ole suhteemme kovinkaan tärkeä asia, kun meillä on niin paljon muuta mielenkiintoista. Usein iltaisin vain olemme lähekkäin ja silitämme toisiamme. Joka ilta mies sanoo rakastavansa minua.
Mies on kätevä lähes kaikissa asioissa ja luonteeltaan vastuuntuntoinen ja huolehtivainen. Hän auttaa monia ihmisiä mm. minun 70v äiti, naapurin pappaa, erästä kehitysvammaista poikaa ja omia tyttäriään. Hän on eläinrakas ja ruokkii lintuja ja oravia. Hän haluaisi kissan, koiran, kanoja ja vaikka mitä eläimiä, mutta minä olen allerginen melkein kaikille eläimille, joten emme ole voineet hankkia, eikä kaupungissa voisi kaikkia eläimiä edes pitää.
Kun sairastuin vakavasti mies ei jättänyt minua. Hän pysyi rinnallani, hoiti koko kodin ja kaikki asiat, että minä sain levätä ja keskittyä paranemiseen. Hän kävi (syöpä)hoidoissa joka kerran mukana ja jaksoi valaa uskoa ja voimaa minuun, kun pelkäsin kuolevani. Rumana, väsyneenä ja hiuksettomanakin hän sanoi, että hänelle olen se sama, ihana nainen, johon hän rakastui. Hän keksi vaikka mitä millä sai mieltäni piristettyä...