Minua vaan harmittaa...(älä lue jos et kestä valitusta) raskaus asiaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Minttu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Minttu"

Vieras
Olen nyt rv 39 ja olen tähän asti jaksanu melko hyvin ja pystyny toimimaan ihan normaalisti. Mitään isompia vaivoja ei ole ollu tai jos onki ni en ole niistä huudellu ympäriinsä. Ja vauvallaki ollu kokoajan kaikki ok.
No olen kokoajan saanu kuullakki sit,et sä se vaan pääset niin hirveen helpolla jne. En ole millään lailla korostanu sitä että olen päässy kohtuu helpolla tai sitten vaan olen ne vaivat vaan kestäny ilman valitusta. Ilmeisesti se on joitakin suuresti harmittanu.
No nyt olen ihan loppuun väsyny ja kipee. Olen perunu kaikki menot että saan rauhassa levätä. Mut ei sekään näytä ihmisille kelpaavan...Tykätään huonoa kun en lähdekkään jokapaikkaan ja ole ajamassa satoja kilommetrejä. En vaan jaksa. Kokoajan nakellaan,että eihän sulla mitään vaivaa ole ollu edes. Eihän sulla ole missään raskaudessa ollu mikään häikkää ni miten sä nyt niin väsyny yhtäkkiä olet.
Niin sitä ei näytä mikään kepaavan. Voiku pääsisin vihdoin jo synnyttään ja näistä kivuista eroon.
Mieli on niin herkkänä etten kestä mitään vastoinkäymistä enää.
 
tervetuloa äitiyteen! oli sulla sitte millanen raskaus tahansa, se on vääränlainen. ootappa ku kerrot jollekki että imetät/annat korviketta lapselle. käyttämistänne vaipoistakin kannattaa olla hiljaa, myös asiat kun vaunujen, tuttipullojen ja peppurasvojen merkistä kannattaa olla hiljaa. synnytystavasta hyss, väärä se on kuitenkin.

jotkut vaan ei osaa laittaa itseään toisen asemaan, tai ajatella vähän pidemmälle. mutta kohta sä oot ainaki raskaudessa loppusuoralla. koita jaksaa muista ihmisiä siihen asti. ja totuttele siihen, että sä et pian saa olla mitään mieltä enää mistään :)
 
Ei kannata niin kauheasti välittää. Tuskin sentään painostavat sinua lähtemään?

Mulla tuli viime raskaudessa totaalinen stop melkein kaiken liikkumisen suhteen rv 40-42. Olin vaan sellainen turvonnut lyllerö, että joka askel oli tuskaa ja liikkuminen hidasta. En tod. lähtenyt ajamaan autollakaan pitkiä matkoja, kun autossa istuminen olisi ollut tuskallista.

Jos tuo on nyt sinun ensimmäinen lapsi (tarkoitan siis että jos niitä lapsia on useampi, niin lepääminen voi olla vähän hankalaa), niin lepää nyt vaan ihmeessä! Ja kuuntele kehoasi.
 
Ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan lapsi. Mutta edellisestä vauvasta on jo sen verran aikaa että olen nämä alkuäitiyden syyllistämiset jo unohtanu.
Näinhän se menee,että mikään ei ole hyvä.
 
[QUOTE="Minttu";29263700]Lisään,että nämäkin ihmiset ovat kaikki olleet raskaana. mihin se heiltä on unohtunu minkälaista se loppuraskaus oli?![/QUOTE]

Ei se raskauden loppu kaikilla kamalaa ole. Minä kuulun tähän onnekkaaseen joukkoon. Menin ja tein kuten ennenkin.

Mutta en silti lähtis muille paasaamaan ja aukomaan, jos haluavat olla vaan. Jokainen itse tietää oman vointinsa parhaiten ja siinä ei muilla pitäisi olla naputtamista.

Tsemppiä sulle loppuun ja anna niiden rutinoiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos =)
 

Yhteistyössä