Minua syytetään kiusauksesta?

["aapee"]

Olen 34 - vuotias ja minulle tuli Facebookon kautta kirje tytöltä jonka kanssa kävin yläastetta. Olimme ala-asteella kavereita, mutta yläasteella en halunnut hänen kanssa enää olla, koska hän pyöri piireissä jossa oli huumeita. Nämä muut kaverit eivät käyneet meidän koulua joten hänellä ei ollut kavereita koulussa.

Nyt hän syyttää minua kiusaamisesta ja olen kuulemma tuhonnut hänen koko elämänsä, ajanut huumeiden käyttöön, alkoholismiin, työttömyyteen, on minun vikani ettei hän voinut koskaan opiskella missään jne. jne.
Hänellä kotiolot olivat kuulemma kamalat (ei sitten viitsi vanhempiaan syyttää elämästään) ja asiaa ei auttanut yhtään etten enää halunnut olla hänen kaveri.

Siis mitä helvettiä? En voi käsittää noita syytöksiä. En tiedä mitä vastata hänelle.

 

[-]

[QUOTE="aapee";28576793]Olen 34 - vuotias ja minulle tuli Facebookon kautta kirje tytöltä jonka kanssa kävin yläastetta. Olimme ala-asteella kavereita, mutta yläasteella en halunnut hänen kanssa enää olla, koska hän pyöri piireissä jossa oli huumeita. Nämä muut kaverit eivät käyneet meidän koulua joten hänellä ei ollut kavereita koulussa.

Nyt hän syyttää minua kiusaamisesta ja olen kuulemma tuhonnut hänen koko elämänsä, ajanut huumeiden käyttöön, alkoholismiin, työttömyyteen, on minun vikani ettei hän voinut koskaan opiskella missään jne. jne.
Hänellä kotiolot olivat kuulemma kamalat (ei sitten viitsi vanhempiaan syyttää elämästään) ja asiaa ei auttanut yhtään etten enää halunnut olla hänen kaveri.

Siis mitä helvettiä? En voi käsittää noita syytöksiä. En tiedä mitä vastata hänelle.[/QUOTE]

No mitä jos sä vastaisit ihan niinkuin ajattelet. Et vaan halunnut alkaa itse pyöriä kyseenalaisissa piireissä.
Toisaaltaan, ei kai ketään voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri. Joten ethän sä sitä kiusannut ole.
Tyyppi on varmaan vaan sekaisin ja haluaa syyttää jotakuta muuta omasta epäonnistumisestaan elämässään.

 

[nohhh]

Laita viesti, että ongelmistaan toisten syyttämisen sijaan kannattaa yrittää tehdä se, mitä voi tehdä parantaakseen tilannettaan. Pahoittelet vaikka muodon vuoksi, jos nainen kokee sinun olleen osallisena huonoon tilaansa, mutta että tuolloin koit paremmaksi olla olematta tekemisissä. Mutta et pysty hänen tilanteeseensa nyt vaikuttamaan ja toivotat parempaa jatkoa ja onnea elämään.

 

[kaalimaan vartija]

On täysin mahdollista että kaverisi on kokenut tulleensa sinun kiusaamaksi. Tietämättä ja tuntematta teitä sen paremmin en voi sanoa mitään. Olet voinut tehdä tietämättäsi jotain jonka hän on kokenut syrjinnäksi tai kiusaamiseksi. Olisko ihan kamalaa pyytää anteeksi ? Jos se auttaisi kaveriasi pääsemään asiassa eteenpäin. Tai voithan kysyä lisävalaistusta asiaan...? Että millä tavalla hän on tullut kiusatuksi ja miten sinä häntä kiusasit. Tai voit laittaa viestiä tyylillä, että "anteeksi jos kiusasin sinua. En tehnyt sitä tietoisesti ja pahuuttani. Olimme nuoria / pieniä ja sosiaalisissa taidoissa koemattomia ja osaamattomia. Olen pahoillani että satutin aja loukkaisn sinua. " tms..

 

["vieras"]

Vastaa sille, että pitää huolen omista asioistaan ja että on itse vastuussa elämästään, et sinä. Eikä varsinkaan yläkouluikäinen sinä.

 

["..."]

Miten otit häneen aikoinaan etäisyyttä kun alkoi liikkua vääränlaisessa seurassa? Eristitkö häntä jotenkin myös muista kavereistasi? Puhuitko hänestä pahaa selän takana? Jos niin silloin olet kyllä kiusannut.

Ikävää on tietenkin se, että kun hän alkoi liikkua vääränlaisessa porukassa sinä hylkäsit hänet, etkä saanut häntä pidettyä poissa niistä porukoista. Jokainen kuitenkin tekee päätöksensä itse.

Tuohon viestiin varmasti vastaisin niin, että "Olen pahoillani, että koet minun kiusanneen sinua. Tarkoitukseni ei ole koskaan ollut satuttaa sinua enkä sitä ole tietoisesti tehnyt. Toivottavasti saat elämäsi raiteilleen." Lyhyt ja ytimekäs, sillä turha siihen on mukaan lähteä saatikka provosoitua. Hakee joko riitaa tai sääliä.

 

["vieras"]

Jeps, minustakin voisit laittaa asiallisen viestin takaisin. Voit pahoitella ja toivottaa hyvää jatkoa jne. Ei varmaan kannata lähteä kaivelemaan turhaan tai ainakaan laittaa mitään kettuiluviestiä. Luultavasti tyypillä menee muutenkin aika huonosti, niin kiltti vastausviesti ei sulle paljon maksa...

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="vieras";28576866]Jeps, minustakin voisit laittaa asiallisen viestin takaisin. Voit pahoitella ja toivottaa hyvää jatkoa jne. Ei varmaan kannata lähteä kaivelemaan turhaan tai ainakaan laittaa mitään kettuiluviestiä. Luultavasti tyypillä menee muutenkin aika huonosti, niin kiltti vastausviesti ei sulle paljon maksa...[/QUOTE]

Juuri tätä ajoin takaa. Kuinka paljon on vaadittu että laittaa ystvällisen viestin ja pahoittelee tapåahtuneita asioita ? Varsinkin kun ei olla enää muutoin tekemisissä eikä asioita siis tarvitse enää sen enempää kaivella..? Sinä unohdat tämän nopeasti, mutta tuolle huono-onniselle ystävällsesi tämä voi olla tärkeä asia eteenpäin pääsemisessä.

 

["Vieras"]

Mieti tarkkaan kannattaako vastata. Näistäkin tapahtumista jo sen verran aikaa, että kannattaako niitä enää alkaa vatvomaan etenkään, jos et tunne tehneesi mitään väärin. Jokainen tekee omat valintansa elämässä, ja kantaa niistä vastuunsa.

 

[nuin]

Juuri tätä ajoin takaa. Kuinka paljon on vaadittu että laittaa ystvällisen viestin ja pahoittelee tapåahtuneita asioita ? Varsinkin kun ei olla enää muutoin tekemisissä eikä asioita siis tarvitse enää sen enempää kaivella..? Sinä unohdat tämän nopeasti, mutta tuolle huono-onniselle ystävällsesi tämä voi olla tärkeä asia eteenpäin pääsemisessä.

Kyllä on. Ellei ap nimittäin ole syyllistynyt kiusaamiseen. Jos sitten pahoittelee tapahtunutta, myöntää samalla olevansa syyllinen.

 

[__Maarit__]

[QUOTE="aapee";28576793]Nyt hän syyttää minua kiusaamisesta ja olen kuulemma tuhonnut hänen koko elämänsä, ajanut huumeiden käyttöön, alkoholismiin, työttömyyteen, on minun vikani ettei hän voinut koskaan opiskella missään jne. jne.
Hänellä kotiolot olivat kuulemma kamalat (ei sitten viitsi vanhempiaan syyttää elämästään) ja asiaa ei auttanut yhtään etten enää halunnut olla hänen kaveri.

Siis mitä helvettiä? En voi käsittää noita syytöksiä. En tiedä mitä vastata hänelle.[/QUOTE]

Kyseinen henkilö ei voi syyttää sinua omista valinnoistaan etkä ole niistä vastuussa. Hän on tehnyt valintansa ihan itse, mutta on niin paljon helpompaa syyttää muita, kuin myöntää tehneensä itse väärin.

Jättäisin vastaamatta viestiin.

 

["Kukka"]

Tilanteet, joissa joku lakkaa olemasta toisen kaveri, ovat kinkkisiä. Olen itse joutunut parhaan ystäväni hylkäämäksi yläasteella, kun kahdeksas luokka alkoi. Vielä seiskalla olimme yhdessä ja olin mukana myös ystäväni uusien kaverien porukassa. Kesän aikana ystäväni ei halunnut enää olla kanssani - asiasta ai puhuttu, yhetydenpito ja yhdessäolo vain lakkasi hänen päätöksestään.

En ole varma, ajatteleeko ex-ystäväni tehneensä joskus minulle väärin. Kaveruuden päättymisestä seurasi melko totaalinen puhumattomuus ystäväni taholta ja satunnaiset piikittelyt. Hän saattoi esim. kommentoida ivallisesti minusta metrin päässä seisoen, että "tuolla ne on aina jännät jutut" - ikään kuin olisin ollut vain joku omituinen olento. Tuo. Samoin hän naureskeli joskus kaveriensa kanssa satunnaisia uusia kavereitani - he olivat kaiketi jotenkin naurettavia korvikkeita.

Muistan itse hyvin tarkasti lapsuudestani tai nuoruudestani, jos olen sanonut jollekin ikävästi. En tiedä, muistavatko kaikki ihmiset niin tarkkaan. On mahdollista, että ex-ystäväni ei ajattele koskaan tehneensä minulle väärin.

 

["vieras"]

Kyllä on. Ellei ap nimittäin ole syyllistynyt kiusaamiseen. Jos sitten pahoittelee tapahtunutta, myöntää samalla olevansa syyllinen.

Ja mitä pahaa siinä sitten olisi? Ap:lla on ilmeisesti ihan hyvä tasapainoinen elämä. Mitä se on AP:lta pois, mikäli lyhyellä viestillä pahoittelee tapahtunutta? Ei tässä ole kyse mistään oikeudenkäynnistä, vaan inhimillisestä / armollisesta toisen pahanolon tunnustamisesta ja toisen auttamisesta. Ei aina tarvitse olla oikeassa.

 

[Rockwood]

No mitä jos sä vastaisit ihan niinkuin ajattelet. Et vaan halunnut alkaa itse pyöriä kyseenalaisissa piireissä.
Toisaaltaan, ei kai ketään voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri. Joten ethän sä sitä kiusannut ole.
Tyyppi on varmaan vaan sekaisin ja haluaa syyttää jotakuta muuta omasta epäonnistumisestaan elämässään.

Jotkut ne ei sitten pysty ottamaan vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan, vaan se aina jonkun muun syy?

 

["vieras"]

[QUOTE="Kukka";28577046]Tilanteet, joissa joku lakkaa olemasta toisen kaveri, ovat kinkkisiä. Olen itse joutunut parhaan ystäväni hylkäämäksi yläasteella, kun kahdeksas luokka alkoi. Vielä seiskalla olimme yhdessä ja olin mukana myös ystäväni uusien kaverien porukassa. Kesän aikana ystäväni ei halunnut enää olla kanssani - asiasta ai puhuttu, yhetydenpito ja yhdessäolo vain lakkasi hänen päätöksestään.

En ole varma, ajatteleeko ex-ystäväni tehneensä joskus minulle väärin. Kaveruuden päättymisestä seurasi melko totaalinen puhumattomuus ystäväni taholta ja satunnaiset piikittelyt. Hän saattoi esim. kommentoida ivallisesti minusta metrin päässä seisoen, että "tuolla ne on aina jännät jutut" - ikään kuin olisin ollut vain joku omituinen olento. Tuo. Samoin hän naureskeli joskus kaveriensa kanssa satunnaisia uusia kavereitani - he olivat kaiketi jotenkin naurettavia korvikkeita.

Muistan itse hyvin tarkasti lapsuudestani tai nuoruudestani, jos olen sanonut jollekin ikävästi. En tiedä, muistavatko kaikki ihmiset niin tarkkaan. On mahdollista, että ex-ystäväni ei ajattele koskaan tehneensä minulle väärin.[/QUOTE]

Näinhän se paljolti menee. Jokainen kokee asian omalla subjektiivisella tavallaan, tällöin riitaa voi tulla, välit mennä poikki, tai kiusaamista tapahtua, vaikka kummatkin kokevat toimivansa oikein / oikeutetusti.

 

[näinajattelen]

[QUOTE="vieras";28577068]Ja mitä pahaa siinä sitten olisi? Ap:lla on ilmeisesti ihan hyvä tasapainoinen elämä. Mitä se on AP:lta pois, mikäli lyhyellä viestillä pahoittelee tapahtunutta? Ei tässä ole kyse mistään oikeudenkäynnistä, vaan inhimillisestä / armollisesta toisen pahanolon tunnustamisesta ja toisen auttamisesta. Ei aina tarvitse olla oikeassa.[/QUOTE]

Ei tuollaisen ihmisen elämää auta mitenkään muiden syyttely omista ongelmista, saati sitten se, että joku muu edes muodollisesti ottaisi osavastuun asiasta ja pyytäisi anteeksi.

 

["vieras"]

Mä en myöskään oikein ymmärrä näitä "pahoittele asiaa"-kehoituksia. Jos itse kokisin vahvasti olevani syytön johonkin asiaan, en kyllä varmasti suostuisi sitä pyytämään anteeksi. Vastaisin toki ystävällisisesti ja kertoisin oman kantani asiaan, sen, että en ikimaailmassa ole kokenut häntä kiusaavani. Ja ikävää toki, jos hän asian niin koki.

Mutta mulla ei olekaan tapana hyssytellä asioita vaan nostaa kissa pöydälle, olen kohtelias mutta rehellisyys on minulle tärkeää.

 

["vieras"]

En ainakaan pahoittelisi. Jonkun nuoren henkiset ja sosiaaliset ongelmat eivät missään nimessä ole toisten nuorten vastuulla. Onhan se ihan fiksua erottaa itsensä huonosta seurasta ja suojella itseään. Kirjottaisin itse varmaan niin, että pahoittelisin vaan sitä mitä hänelle on käynyt ja sitten laittaisin lyhyesti omasta näkökulmasta jotakin edellisen kaltaista. Vähän realiteettia peliin. Se on niin kummallista, kun useimmat ymmärtävät yleensä lapsia, mutta sitten ne vanhat lapsuuden kaverit saattavat kantaa jotakin hirviötaakkaa lopun elämänsä. Tässä tapauksessa mitään kiusaamista ei ole edes ollut.

 

[....]

Kyllä on. Ellei ap nimittäin ole syyllistynyt kiusaamiseen. Jos sitten pahoittelee tapahtunutta, myöntää samalla olevansa syyllinen.

Aina voi pahoitella sitä, että toinen on kokenut asian niin vaikkei itse olekaan tiedostanut kiusaavansa eikä se ole ollut tarkoitus. Tunteet ovat subjektiivisia ja aina voi pyytää pahoitella sitä, että toisella on ollut sellainen kokemus, vaikka kuinka ei olisikaan itse tarkoittanut sellaista

 

[Poisvaan]

Kannattaa jättää vastaamatta ja poistaa muija kaverilistalta. Tuskin kaipaat häntä elämääsi.

 

[no voi....]

Tee parempaa kisausta?!
Teitkö kinkusta vai mistä?

 

[aaapee]

En oikein edes muista enää kamalasti yläastetta, en edes muista olleeni hänen kanssa samalla luokalla :-O
Sain itse nopeasti uusia kavereita ja ei todellakaan kiinnostanut liikkua missään huumepiireissä tai edes olla kaverina kenenkään käyttäjän kanssa. En usko ketään kiusaneeni, kun enhän edes muista hänen olleen samalla luokalla. Hän ei tainnut käydä koulussa kamalan usein. Kumma juttu kaiken kaikkiaan.

 

[Data]

En oikein edes muista enää kamalasti yläastetta, en edes muista olleeni hänen kanssa samalla luokalla :-O
Sain itse nopeasti uusia kavereita ja ei todellakaan kiinnostanut liikkua missään huumepiireissä tai edes olla kaverina kenenkään käyttäjän kanssa. En usko ketään kiusaneeni, kun enhän edes muista hänen olleen samalla luokalla. Hän ei tainnut käydä koulussa kamalan usein. Kumma juttu kaiken kaikkiaan.

Vastaat noin. Kerrot totuuden turhia kiertelemättä taikka pahoittelematta.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="vieras";28577095]Mä en myöskään oikein ymmärrä näitä "pahoittele asiaa"-kehoituksia. Jos itse kokisin vahvasti olevani syytön johonkin asiaan, en kyllä varmasti suostuisi sitä pyytämään anteeksi. Vastaisin toki ystävällisisesti ja kertoisin oman kantani asiaan, sen, että en ikimaailmassa ole kokenut häntä kiusaavani. Ja ikävää toki, jos hän asian niin koki.

Mutta mulla ei olekaan tapana hyssytellä asioita vaan nostaa kissa pöydälle, olen kohtelias mutta rehellisyys on minulle tärkeää.[/QUOTE]

Pahoitteluhan ei ole sama asia, kuin anteeksi pyytäminen tai syyllisyyden myöntäminen.

 

[tota tota]

Älä vastaa mitään ja laitat eston päälle ettei voi enää ainakaan sitä kautta suhun ottaa yhteyttä. On eri asia tosiaan tarkoituksella kiusata, vaikka jättämällä joku järjestelmällisesti porukasta ulos kuin se, että ystävyyssuhde katkeaa kun mielenkiinnonkohteet vaihtuu/on täysin erilaiset.

On mulla ainakin aikuisenakin katkennut ystävyyssuhde, eikä siihen liity minkäänlaista kiusaamista puolin tai toisin. Jos et ole kiusannut niin et ole, asian puiminen näin viestiettelemällä/syyttelemällä ei varmasti paranna kenenkään olotilaa. Vaikka pahoittelisit sitä, että hän on sen noin kokenut niin voi hyvin olla että saat vaat lisää törkyä niskaasi sieltä. Minuakin on syytetty kiusaamisesta vaikka en ollut mitään sellaista tehnyt, enkä todellakaan pyydellyt anteeksi yhtään mitään. päinvastoin, tämä joka turhaan syytteli joutui pyytämään sitä toimintaa anteeksi minulta ja myöntämään, että kaikki oli ihan keksittyä. Mikään ole sen hirveämpää kuin olla syyttömänä syytettynä jostain ja vielä tuolla tavalla, että 'olet pilannut koko elämäni!'