Minua jännittää ja ahdistaa mennä kylään, koska lapseni on ujo...

[västäräkki väsy]

ala-asteikäisiä. kyllä näitä välillä ihmetellään... sitten kaikenlaista probleemaa esim uusissa tilanteissa, lääkärillä jne ja iltselle tulee olo, että olenko paska äiti kun lapset on pelokkaita. tulee sellainen olo, että pitää alkaa puolustelemaan. joskus pitääkin kun kaikki ammatti-ihmisetkään ei osaa suhtautua.

mutta suurin ongelma taitaa olla tällä hetkellä se kun isomman lapsen on vaikea saada kavereita. nuoremmalla ei sen suhteen ongelmia...

useimmiten kuitenkin syytän itseäni, koska koen, että olen herkkis itsekin enkä ole osannut auttaa lapsiani riittävästi, kun itsellänikin opeteltavaa. kaikki perheneuvolat sun muut käyty läpi, ehkä alkais riittää se tieto et lapset vaan on herkkiä ja harkitsevampia, ja löytää sieltä sitä vahvuutta.

 

[Phoebsi]

Minun pojallani kestää hetki lämmentä, eikä ole kuin yksi kyläpaikka jossa hän hädintuskin ehtii ottaa kenkiä jalastaan kun on niin kiire leikkimään. Muualla hän katselee rauhassa, ei ole kovinkaan puhelias eikä kysele mitään. Vastaa, jos vastaa kun kysytään (kehotan kyllä aina vastaamaan, ainakin kyllä, ei tai kiitos).

En ota asiasta stressiä, sillä tarkoituksenani on vahvistaa lapsen itsetuntoa muualla, vieraissa hänellä on ihan lupa katsella ensin rauhassa. Jos näyttää siltä että jossain uudessa paikassa ollaan ymmärtämättömiä ja nihkeitä tällaisen lapsen kanssa, emme sinne toista kertaa mene.

 

["aloittaja"]

No niin,visiitti tehty ja meni aikalailla kuten ajattelinkin. Lapsi ei puhunut mitään oma-alotteisesti,vastasi hiljaa yhdellä sanalla. Ei halunnut mennä pienempien leikkiin mukaan. Minä ymmärsin kerrankin hillitä itseni enkä kyläilyn jälk sanonut muuta kun että oliko kivaa

 

["..."]

Rehellisesti minä ainakin miettisin, että millä se lapsi on peloteltu ja uhkailtu olemaan hiljaa. Tämä mielleyhtymä tosin johtuu ihan puhtaasti omasta lapsuudestani.

 

["harmaa"]

Minä olin lapsena toisaalta aika rasavili, mutta myös ujo outojen ihmisten seurassa. Kaikkein pahinta oli jos minua painostettiin tai jos minulta tivattiin. Menin vain ihan lukkoon. Jos minulle tulee ujoja lapsia käymään, annan heidän olla. Juttelen, mutta jos he eivät vastaa, ei se haittaa, en painosta. Ymmärrän, että monet lapset ovat ujoja ja tiedän, että se painostaminen on nyt vihoviimeinen asia, mitä pitäisi tehdä. Eli ei haittaisi yhtään, en paheksuisi tai ajattelisi mitään pahaa.

 

[leijona-76]

On siis ikää hänellä jo 6v mutta on hyvin ujo, aina ollut. Olen itsekin jonkin verran ujo ja ilmeisesti minulla on mitä huonoin itsetunto kun edes mietin moisia.

Tutuissa kyläpaikoissa lapsi lämpiää kunhan aikaa kuluu niin yleensä ainakin jollakin tasolla lämpeää... mutta nytkin olen menossa tapaamaan omia kavereitani, heitä on 4 kpl ja heidän lapsensa yhteensä 8 kpl... eri ikäisiä, kaikki kuitenkin vähän pienempiä kuin minun lapseni. Kaikkia näitä lapseni on joskus nähnyt, mutta ei mitenkään säännöllisesti.

Tiedän jo etukäteen mitenkä tuo 1-1,5 tunnin vierailu tulee menemään.

Menemme sisälle kylään, lastani tervehditään, hän ei todennäköisesti sano mitään. Istuu vieressäni koko vierailun ajan. Lähtiessä kun pyydä niin sanoo hissukseen heipat. Jos joku kysyy häneltä jotakin, vastaa hiljaa yhdellä kahdella sanalla.

Minua ahdistaa jo etukäteen aina nämä vierailut. Pelkään kai muitten reaktioita.

Mitenkä te reagoisitte jos saisitten kylään meidän kaltaiset tyypit?

Minun on kai syytä alkaa työstämään omaa itsetuntoani...

On meillä tilaa ujoillekin. Rauhassa vaan. Ei munkaan lapseni ole suupaltti ja yhtään vieraammissa tilanteissa menee aivan mykäksi. Kaikille tutuillekaan ei puhu. En mäkään ole hirveän rohkea ja lämpenen aika hitaasti, riippuu paljolti siitä millasia muut on.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="...";29241704]Rehellisesti minä ainakin miettisin, että millä se lapsi on peloteltu ja uhkailtu olemaan hiljaa. Tämä mielleyhtymä tosin johtuu ihan puhtaasti omasta lapsuudestani.[/QUOTE]

just...no meidän lasta ei ainakaan ole peloteltu olemaan hiljaa. Se on ainakin saletti

 

[kfjösdk]

[QUOTE="...";29241704]Rehellisesti minä ainakin miettisin, että millä se lapsi on peloteltu ja uhkailtu olemaan hiljaa. Tämä mielleyhtymä tosin johtuu ihan puhtaasti omasta lapsuudestani.[/QUOTE]

Ujous on tutkitusti luonteenpiirre. Tietysti voi olla arkoja, jotka on kotona peloteltu aroiksi, mutta suurelle osalle hitaasti syttyminen on vain luonteessa. Meillä ainakin toinen lapsista on papupata ja toinen ujo, samalla tavalla kasvatettuja kumpikin.