Me muutettiin Itä-Helsinkiin kuutisen vuotta sitten. Suhtauduin hyvin suurella ennakkoluulolla tähän alueeseen, mutta olen kyllä saanut huomata, että aivan turhaan. Koko tänä aikana ei ole ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa, taloyhtiö, jossa asumme on aivan ihana ja naapurit mukavia. Viereiset taloyhtiöt ovat kaupungin kämppiä, eikä niistäkään ole mitään harmia ollut. Kontula on lähin ostari, siellä nyt välillä seilaa jos minkälaista tyyppiä, muttei niistäkään ole mitään harmia ollut. Metro on aivan huippu, sillä pääsee nopeasti keskustaan ja bussejakin kulkee mukavasti.
Oikeastaan parhaiten tajusin, kuinka hyvin täällä viihdyn, kun tuli ajankohtaiseksi aivan oikeasti harkita muuttoa aivan toiseen kaupunkiin. Vatsaa alkoi vääntää ja tuli hyvin voimakas fiilis "En mä voi täältä minnekään lähteä, täällä on Koti!". Joten minnekään ei muuteta.
Päiväkodissa on toki mukulalla hyvin monen kansallisuuden kavereita, mutta mun mielestä se on vaan hyvä. Oppivatpahan lapset sietämään toisiaan paremmin ja ymmärtämään, ettei se oma kulttuuri ole mitenkään muita parempi. Siellä ne leikkivät toistensa kanssa sulassa sovussa, somalit, kiinalaiset, eestiläiset, venäläiset, turkkilaiset ja suomalaiset kakarat.