Minne ottaa yhteyttä? (masennusasiaa)

On jo pidemmän aikaa ollut tämmöistä matalapainetta omassa mielessä. Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on pahentunut eikä sitä ole varsinkaan helpottanut rahaongelmat ja työongelmat. Saan repimällä repiä itseni ylös sängystä ja jos mahdollista, niin yritän olla menemättä töihin. Muutenkin asioihin tarttuminen on hankalaa, jopa niinkin pienet asiat kuin roskien vieminen ja postin hakeminen on tuskaa. Itku tulee herkästi pienistäkin asioista ja tuntuu, että mies ja lapset on vain tiellä... Huudan herkästi ja olen todellä ärsyyntynyt. Haluaisin olla vain omissa oloissani: syödä ja nukkua. Monesti olen autolla ajaessani miettinyt, että jospa vain ajaisin pöpelikköön? Perhekin pääsisi paljon helpommalla kun en mä ole tiellä aiheuttamassa ongelmia... Eilen näin ystävääni pitkästä aikaa ja hän kysyi olenko masentunut. En ole edes ajatellut asiaa, koska olen kuitenkin käynyt töissä ja nytkin olen saanut autettua miestä lastenhuoneen remontissa, jne. Teen kyllä suurimman osan pakollisista jutuista ja pääsen ulos sängystä, vaikkakin vain pakottamalla. Mutta eiliset sanat jäivät mieleeni ja äsken tein tällaisen testin netissä: http://xestia.net/testit/bdi.php

Tulos oli tämä:
" Käytit testin tekemiseen 6 minuuttia 55 sekuntia. Testipistemääräsi on 41. Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon. "

Mihinkäs mun nyt pitäisi ottaa yhteyttä? Oma lääkäriin en kehtaisi, koska se on perhetuttuja... Mutta jos menisin yksityiselle lääkärille? Varaanko ajan yleislääkärille? Ja mitä sanon kun varaan sitä aikaa? Ja miten ihmeessä kehtaan kenellekään kertoa livenä tämän kaiken, kun mun mielestä tässä ei ole mitään muuta hätää kuin se, että mä en nyt oikein tunnu saavan elämänsyrjästä kiinni...

 

Ei nyt välttämättä kannata niitä lääkkeitä mennä lääkäriltä hakemaan ensimmäisenä. Itse ehdottaisin, että menisit juttelemaan jollekin ammattiauttajalle, psykologi tms...niin ja voihan tietenkin lääkärin kanssakin jutella. Itse oon vähän semmonen lääkevastanen ihminen, että eka kaikki muut konstit käytän ja viimeseksi lääkkeet

 

Ei nyt välttämättä kannata niitä lääkkeitä mennä lääkäriltä hakemaan ensimmäisenä. Itse ehdottaisin, että menisit juttelemaan jollekin ammattiauttajalle, psykologi tms...niin ja voihan tietenkin lääkärin kanssakin jutella. Itse oon vähän semmonen lääkevastanen ihminen, että eka kaikki muut konstit käytän ja viimeseksi lääkkeet

Mistä sä lääkkeet keksit?? Eihän ap puhunut mitään lääkkeistä??? Eikä psykologin juttusille nyt ihan noin vain kävellä.....

 

Printaa tuo testitulos mukaan, menet kelle lääkärille hyvänsä. Olen itsekin tehnyt noita testejä työssä, ja huomaan, että testitulos voi vaihdella parin päivän välein, jos mieliala vaihtelee. Päivät ovat erilaisia, joskus masentaa enemmän ja joskus vähemmän kaikkia ihmisiä.
Hyvä merkki on, että jaksat olla aktiivinen esim. tällä palstalla - et ole täysin sulkeutunut.
Alakulo on normaali tunne.

 

Ei nyt välttämättä kannata niitä lääkkeitä mennä lääkäriltä hakemaan ensimmäisenä. Itse ehdottaisin, että menisit juttelemaan jollekin ammattiauttajalle, psykologi tms...niin ja voihan tietenkin lääkärin kanssakin jutella. Itse oon vähän semmonen lääkevastanen ihminen, että eka kaikki muut konstit käytän ja viimeseksi lääkkeet

Mistä sä lääkkeet keksit?? Eihän ap puhunut mitään lääkkeistä??? Eikä psykologin juttusille nyt ihan noin vain kävellä.....

No eikös yleensä lääkkeet kuulu masennukseen, haloo!! Jos menet lääkärille, niin takuulla hän sulle reseptin kirjoittaa. Voinhan mä mainita lääkkeistä, vaikka ap ei mainitsekaan. Ja antaa hänelle vaihtoehtoja Kyllä meillä päin pääsee psykologin juttusille, kun varaa vain ajan, että äläpäs yleistä!

 

Ei nyt välttämättä kannata niitä lääkkeitä mennä lääkäriltä hakemaan ensimmäisenä. Itse ehdottaisin, että menisit juttelemaan jollekin ammattiauttajalle, psykologi tms...niin ja voihan tietenkin lääkärin kanssakin jutella. Itse oon vähän semmonen lääkevastanen ihminen, että eka kaikki muut konstit käytän ja viimeseksi lääkkeet

Mistä sä lääkkeet keksit?? Eihän ap puhunut mitään lääkkeistä??? Eikä psykologin juttusille nyt ihan noin vain kävellä.....

No eikös yleensä lääkkeet kuulu masennukseen, haloo!! Jos menet lääkärille, niin takuulla hän sulle reseptin kirjoittaa. Voinhan mä mainita lääkkeistä, vaikka ap ei mainitsekaan. Ja antaa hänelle vaihtoehtoja Kyllä meillä päin pääsee psykologin juttusille, kun varaa vain ajan, että äläpäs yleistä!

Ei minulle lääkäri lääkkeitä kirjoittanut vaan lähetteen, jonka kautta pääsin terapiaan

 

voit ottaa myös suoraan yhteyttä mielenterveystoimistoon. tai sitten menet ihan terveyskeskuslääkärille. siitä ohjaavat eteenpäin

 

No eikös yleensä lääkkeet kuulu masennukseen, haloo!! Jos menet lääkärille, niin takuulla hän sulle reseptin kirjoittaa.

Eivät lääkkeet suinkaan kuulu automaattisesti masennuksen hoitoon. Masennuksen syy on harvoin orgaaninen, ts. aivokemian muutokset syntyvät yleensä masentuneen mielialan seurauksena.

Lääkehoidosta on apua joissakin tapauksissa, mutta pysyvää muutosta saadaan yleensä aikaan psykoterapeuttisin keinoin. Puhumattakaan inhmillisestä kasvusta ja kohtaamisesta.

 

Juu, mutta lääkkeet saa, jos haluaa... Tässä vaan ajattelin tuoda muitakin vaihtoehtoja esille, kuin vaan lääkkeet. Terapia on toki hyvä vaihtoehto kans

 

No eikös yleensä lääkkeet kuulu masennukseen, haloo!! Jos menet lääkärille, niin takuulla hän sulle reseptin kirjoittaa.

Eivät lääkkeet suinkaan kuulu automaattisesti masennuksen hoitoon. Masennuksen syy on harvoin orgaaninen, ts. aivokemian muutokset syntyvät yleensä masentuneen mielialan seurauksena.

Lääkehoidosta on apua joissakin tapauksissa, mutta pysyvää muutosta saadaan yleensä aikaan psykoterapeuttisin keinoin. Puhumattakaan inhmillisestä kasvusta ja kohtaamisesta.

Minulle on aina ensimmäisenä tarjottu lääkkeitä, tutkimatta sen enempää. Monellla monella lekurilla olen käynyt..

 

Kannattaa varmaan ekaks olla yhteydessä kaupungin/kunnan mielenterveystoimistoon.

 

Minä sain pisteitä 42...

 

Kiitos kaikille!

Lääkkeitä en ole välttämättä vailla, koska ne tuskin on mikään ihmeparannus... En kyllä tiedä mikä tässä edes parantaisikaan. Kun mulla on päivästä riippuen ihan hyväkin olo välillä. Tai ei ehkä ihan hyvä olo, mutta sellainen ok olo. Eli en itkeä vollota koko aikaa, tms. Ja täälläkin pystyn kyllä olemaan ja tekemään työnikin kohtalaisesti... Ehkä kyse ei olekaan masennuksesta vaan jostain muusta?

 

Kiitos kaikille!

Lääkkeitä en ole välttämättä vailla, koska ne tuskin on mikään ihmeparannus... En kyllä tiedä mikä tässä edes parantaisikaan. Kun mulla on päivästä riippuen ihan hyväkin olo välillä. Tai ei ehkä ihan hyvä olo, mutta sellainen ok olo. Eli en itkeä vollota koko aikaa, tms. Ja täälläkin pystyn kyllä olemaan ja tekemään työnikin kohtalaisesti... Ehkä kyse ei olekaan masennuksesta vaan jostain muusta?

Tulee mieleen kaamosmasennus tai väsymys. Ei väsymyskään ole "vain", jos se lamaa ihmisen, mutta Sinuna katselisin vielä ja tekisin testin esim. viikon päästä uudelleen. Voimia :hug:

 

Kyllä nuo ap:n oireet käy masennukseen. On niitä parempiakin päiviä. Ainakin minulla on ollut.

 

Kiitos kaikille!

Lääkkeitä en ole välttämättä vailla, koska ne tuskin on mikään ihmeparannus... En kyllä tiedä mikä tässä edes parantaisikaan. Kun mulla on päivästä riippuen ihan hyväkin olo välillä. Tai ei ehkä ihan hyvä olo, mutta sellainen ok olo. Eli en itkeä vollota koko aikaa, tms. Ja täälläkin pystyn kyllä olemaan ja tekemään työnikin kohtalaisesti... Ehkä kyse ei olekaan masennuksesta vaan jostain muusta?

Täytyy sanoa, että tekstisi on kuin omasta päästäni *halii*
Se itseäkin mietityttää, että miten välillä pärjää tosi hyvin, vaikka koko ajan tuntuu, että soutaa hieman syvemmissä vesissä kuin muut. Olen itse käynyt vaikeimpina aikoina psykologilla tai psykiatrilla, yksityisellä sektorilla saa ajan aina halutessaan. Uskoisin että tarvitsisin pidemmän terapian, että kaikki ongelmat saisi ratkottua, mutta pitkälle pääsee jo noilla muutaman käynnin sessioilla. Pari ekaa kertaa menee itkiessä, mutta sitten pystyy jo välillä puhumaankin. Kummasti se ulkopuoliselle puhuminen vaan auttaa, ja joskus kun on kiireinen, auttaa se että tietää voivansa ottaa yhteyttä psykologiin.
Alakulo on normaalia, ja elämähän menee välillä ylös ja alas. Mutta jos yhtään tuntuu, kannattaa käydä juttelemassa jossain.
Tsemppiä ja hienoa että haet apua & puhut/kirjoitat fiiliksistä, se on jo askel eteenpäin!