Minkälainen on lastenkestävä koti?

["rusina"]

Täällä on parikin keskustelua siitä että on ostettu uusi talo tai sisustus on "liian hieno" ja kaverit lapsineen ei tule enää kylään. Ainakin toisesta keskustelusta särähti korvaan tuo LASTENKESTÄVÄ KOTI. Siis millanen teiän mielestä on lastenkestävä koti, ja millaisia teidän kodit on joilla on ns. lastenkestävä koti?

Mulla on ollu vähän samaan ongelmaa ettei meille uskalleta tulla kylään kun on "liian hienoa". Siis meillä on kaksi alle 3v lasta, villi esikoinen ja kävelemään opetteleva kaikesta kiinnostunu kuopus, ja meiän koti on todellakin testattu lastenkestäväks!! Jos meiän koti kestää omat villikot, niin miksi ei muitten? Jos vahinkoja sattuu niin sitten sattuu, minkäs sille voi?

Tarkottaako lastenkestävä koti sitä, että lapset saa mellastaa ihan miteen vaan ja mistään ei tarvitse kieltää, koska ei tarvitse pelätä minkään rikkoontumista tai minkään likaantumista?

Meillä on sisustettu koti. Meillä on viherkasveja, kynttilöitä kuppeineen, lasisia kaapin ovia, jalka- ja pöytälamppuja, pitkiä verhoja, pöytäliinoja, ryijymattoja, vaaleitakin pintoja jne., ja siitä huolimatta meillä lapset saa elää joka huoneessa ja lähes vapaasti! Nytkin isompi rakentaa majaa sohvalle. Meillä lapset on opetettu ettei kynttilöihin kosketa, koska se on vaarallista. Verhoja ei revitä, koska niin vaan ei tehdä, jne! Kyllähän noita sääntöjä kerrataan lähes päivittäin, mutta sitähän se on lasten kanssa kaikissa muissakin asioissa. Enkä mä vahtaa rätin kanssa perässä jokaista kämmenen jälkeä. Meillä siivotaan kerta viikossa, iltasin kerätään päivän aikana ympäri taloa ajautuneet lelut takasin lasten huoneeseen.

Olen saanu kavereiltani kommentteja valkosesta matosta, johon olen vaan todennu että pestävä se on tummakin matto jos siihen lapsi oksentaa. Yksi äiti kauhisteli että heillä ei ikinä vois olla viherkasveja ja lasikippoja lasten ulottuvilla, johon vastasin että meillä on kielletty koskemasta niihin. Ei kai siinä sen kummemmasta ole kyse?

 

[tt]

En ole kylä koskaan kuullut, että jonkun luokse ei tulla kylään sen takia, että on liian hienoa. Oiskohan jostain muusta oikeasti kyse. Kyllä meilläkin on kynttilöitä ja lasiesineitä, mutta ei meille kyllä kukaan sen takia jätä tulematta.

 

[Kumipuu]

mä olen tullut siihen tulokseen että "lastenkestävää" kotia ei olekkaan. Aina vahinkoja sattuu. Oma vika sitten jos hankki valkoisen sohvan ja se on viikon päästä kuin sateenkari, se on minusta vanhempien vastuulla tajuta että niin voi käydä ja mikäs siinä jos se ei haittaa?

 

["jep"]

Meille tulevat lapsiperheet yleensä ensimmäiseksi nostavat sisustusesineemme turvaan, sammuttavat kynttilät tai kysyvät saako nostaa jonnekkin 1,5m korkeuteen. Ja meilläkin oma 1v, joka saa elellä ja koriste-esineet pysyvät pääosin ehjinä. Jos joku menee rikki niin se menee ja tämän olen sanonut kyläilijöillekkin, mutta se on varmaan vaan niin noloa jos lapsi hajottaa jotain.

 

["vieras"]

No eihän sellaista olekkaan. Mut kyl mua pelottaa toisinaan käydä mummulassa juuri vahinkojen pelossa. Kun olohuoneen pöydälläkin voi keikkua 1000€ antiikkivaasi. Päässä kiehuu ja porisee silkka ajatus siitä et mitä jos pöytäliinankulma vahingossa tarttuu johonkin kiinni lasten juostessa pöydän ympäri. Milläs sit maksat ja korvaat jonkin uniikin antiikkivaasin. If i was a rich girl..

 

[Kerpele]

Hmm... Meillä on sitten ilmeisesti hvin huonosti koulutetut lapset koska vaikka heille on sanottu sen miljoooona kertaa verhojen repimisestä ja ovat olleet arestissakin sen vuoksi, niin silti verhoja revitään aika ajoin (kukkuu-leikit on kaikista kivoimpia ilmeisesti verhon takaanta, tahallaan tai ilkeyttään niitä ei siis revitä.. Ne vaan *hups* lähtee vahingossa..). Eteisessä on senkki jonka laatikoita on kiva tutkia, siitäkin on kielletty hemmetin monta kertaa ja myös tästä on oltu istumassa ja miettimässä, silti mulla sitten paloi lopulta hermo ja tein tänään senkistä "lapsenkestävän". Vedin jeesusteippiä sellaset kerrokset että tuskin saan koskaan sitä hinkattua irti tuosta kalusteesta..... Sitten, lasiesineet, juu, en ota sitä riskiä että jättäisin mitään lasista lasten ulottuville.. Siinäkin joku kerta vaan käy niin että "kun äiti on tuolla pesemässä nyt pyykkiä niin se varmaan tarvitsee tätä lasiesinettä johonkin.. Minä vien tämän äidille ja näytän miten hienosti...oho...".

 

[Kerpele]

[QUOTE="vieras";22532341]No eihän sellaista olekkaan. Mut kyl mua pelottaa toisinaan käydä mummulassa juuri vahinkojen pelossa. Kun olohuoneen pöydälläkin voi keikkua 1000€ antiikkivaasi. Päässä kiehuu ja porisee silkka ajatus siitä et mitä jos pöytäliinankulma vahingossa tarttuu johonkin kiinni lasten juostessa pöydän ympäri. Milläs sit maksat ja korvaat jonkin uniikin antiikkivaasin. If i was a rich girl..[/QUOTE]

Meillä on sitten varmaan sama mummo
Pitäis nyt mennä kylään ja ukko meinas että pääsee luistamaan töiden varjolla, kun "Mä en kestä sitä kun koko ajan täytyy olla ottamassa lapsia pois joka paikasta eikä saa hetkeäkään rauhassa istua.."

 

["rusina"]

Meillä on sohvakin pestävää mallia. Tosin se ei ole valkoinen, mutta kyllä niitä muitakin värejä on pestävä. Ja vahinkoja todellakin sattuu, aikuisillekin! Itse olin se joka ensimmäisenä iltapalaleipäni kippasin aikoinaan uudelle sohvalle.

Sillä että ei "uskalleta" tulla kylään tarkotan sitä kauheeta taivastelua ensimmäisellä kerralla, että "ei meillä vaan vois olla mitään tällasta", ja jos toisenkin kerran tullaan kylään kauhee paniikkikomennus alkaa jo ovelta "älkää juosko", "älä koske siihen" jne. Siitä vaan tulee vaivautunu olo. Ja vaikka sanositkin tuolle äidille että anna lasten juosta vaan, kyllä meiän omatkin juoksee, niin silti äiti ei tunnu rentoutuvan ja koko kyläily aika menee lasten kyttäämiseen ja yleensä nuo kyläilyt lopahtaa pian.

 

[Phoebsi]

mä olen tullut siihen tulokseen että "lastenkestävää" kotia ei olekkaan. Aina vahinkoja sattuu. Oma vika sitten jos hankki valkoisen sohvan ja se on viikon päästä kuin sateenkari, se on minusta vanhempien vastuulla tajuta että niin voi käydä ja mikäs siinä jos se ei haittaa?

Meillä on valkoinen sohva ja meillä syödään vain keittiössä. Syötäisiin vaikka olisi minkävärinen sohva, jos vieraan lapsi sotkee sohvan huomautuksistani huolimatta, lasku tulee perässä.

Meillä on myös sisustettua, ja elää ja leikkiä saa, mutta mitään ei saa hajottaa eikä missään saa riehua. Tämä on myös meidän aikuisten koti.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Mä hankin kyllä vesipestävät päälyset sohvaan ihan lapsettomana ollessani. Suuremmalla todennäköisyydellä mies sotkee jäätelöllä sen kuin lapsi. Ja miestä varten on pesukone. En ymmärrä että hankitaan halpoja lastulevykalusteita sen takia että lapsi tuhoaa ne kuitenkin. Minusta kunnon puukalusteen voi käsitellä kuntoon (olkoon se ruokapöytä tai lastenhuoneen kaluste) jos jotain käy. Eli lapsen takia korkeintaan mittasuhteita joutuu miettimään, mutta ne kasvaa.

Olen tehnyt seuraavat kompromissit talossa lapsen takia: en käytä paljonkaan pitkiä kynttilöitä (tuikkuja kylläkin ja tässä on myös syynä että olkkarissa ei oo oikein paikkaa pitkille kynttilöille), en istuta pihaan erittäin myrkyllisiä kasveja (kuten sormustinkukkaa), vähän myrkylliset on ok (pionit, jne). Olen pleksittänyt terassin. Onkohan muuta? Lasia on ja se ei ole ongelma.

Mutta mulla on lapsi joka on totellut, ei ole koskaan ollut (vielä) aivoton rasavilli. Sain kerran uutta näkökulmaa kultaisiin mukuloihin kun näin miten jotkut ovat pieninä vaan niin erilaisia kuin se oma lapsi, jolle riitti se EI kosketa. Kaikki eivät ole yhtä helppoja...

 

["rusina"]

Hmm... Meillä on sitten ilmeisesti hvin huonosti koulutetut lapset koska vaikka heille on sanottu sen miljoooona kertaa verhojen repimisestä ja ovat olleet arestissakin sen vuoksi, niin silti verhoja revitään aika ajoin (kukkuu-leikit on kaikista kivoimpia ilmeisesti verhon takaanta, tahallaan tai ilkeyttään niitä ei siis revitä.. Ne vaan *hups* lähtee vahingossa..)..

Niin meilläkin leikitään verhojen takana piilosta, mutta niinhän sanoinkin että niitä kieltoja kerrataan päivittäin. Tosin verhojen takana leikkiminen on vielä eri asia kun niissä roikkuminen! Eli verhojen takana leikkiminen kyllä sallitaan, mutta jos ei osata leikkiä verhoissa roikkumatta, leikki loppuu siihen.

 

["minä"]

Meillä lastenkestävä koti on sellainen, ettei lasten ulottuvilla ole mitään mitä ei voisi suht edullisesti korvata, mikäli rikki menee. Eli ne kaikkein eniten esim. tunnearvoa omaavat vaasit on vielä muutaman vuoden kaapissa (siis siellä ylähyllyllä).

 

["Kaisa"]

Yks mikä ärsyttää ku mennään kylään on tämä...

olin meidän vajaa 3v:n kans kylässä täs yks ilta tuossa lähellä (perheessä jossa 1 yli 10v lapsi). Meidän 3v innostui sit jossain välissä hyppimään sohvalla. Kielsin melko topakasti, laps totteli ja tuli pois. Perheen isä sano "ei se ois haitannu". Meinasin sanoa muutaman valitun sanan "jos kotona ei saa hyppiä sohvilla ni ei sitä saa tehdä kylässäkään"

 

["Kaisa"]

Meil on pirtiä verhoja (ja lapset ei ole varmaan hoksannu vielä et niissä vois roikkua ku saavat olla rauhassa). Kynttilöitä en polta ku ainut paikka oikeastaan missä voisin polttaa on olkkarin pöytä ja se on monesti lasten leikkipaikkana. Ulos sen siaan laitan kynttilöitä useinkin. Tää on sen verran sokkeloinen talo ettei kynttilän polttamisesta keittiössä ole mitään iloa jos itse on olkkarissa.
Osa ovista (kuten miehen työhuoneen ovi, jauhokaapin ovi, siivouskaapinovi) on laitettu lapsilukkoon ihan yleisen turvallisuudenkin takia.

 

[...]

[QUOTE="Kaisa";22532446]Yks mikä ärsyttää ku mennään kylään on tämä...

olin meidän vajaa 3v:n kans kylässä täs yks ilta tuossa lähellä (perheessä jossa 1 yli 10v lapsi). Meidän 3v innostui sit jossain välissä hyppimään sohvalla. Kielsin melko topakasti, laps totteli ja tuli pois. Perheen isä sano "ei se ois haitannu". Meinasin sanoa muutaman valitun sanan "jos kotona ei saa hyppiä sohvilla ni ei sitä saa tehdä kylässäkään"[/QUOTE]

Mä en kanssa tykkää jos tullaan kauheesti toppuuttelemaan että kyllä meillä saa hyppiä sohvalla jne. Kun minun lapset ei saa, minä olen sen kieltänyt syystä ja sitä ei tehdä kylässäkään. En myöskään ymmärrä sitä että kyläilevän perheen lapset saavat hyppiä kyläpaikan sohvilla ja sängyillä ja esim. leikkiä mekanisminojatuolilla.. Eikö vanhemmille tule mieleen kieltää edes kylässä, vaikka kotona ei välitettäisikään? Nolo siinä sitten alkaa tiukkistelemaan että meillä ei saa hyppiä sohvilla eikä sängyillä jne..

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="Kaisa";22532446]Yks mikä ärsyttää ku mennään kylään on tämä...

olin meidän vajaa 3v:n kans kylässä täs yks ilta tuossa lähellä (perheessä jossa 1 yli 10v lapsi). Meidän 3v innostui sit jossain välissä hyppimään sohvalla. Kielsin melko topakasti, laps totteli ja tuli pois. Perheen isä sano "ei se ois haitannu". Meinasin sanoa muutaman valitun sanan "jos kotona ei saa hyppiä sohvilla ni ei sitä saa tehdä kylässäkään"[/QUOTE]

Olisithan sinä voinut sanoa ihan normaalisti, että teillä on sääntö että sohvalla ei hypitä - ei kotona eikä muilla. Ei se nyt ole niin ihmeellistä että tiuskimaan (valittuja sanoja) tarvitsee alkaa. Mikähän tossa niin ärsytti siis?

 

["Kaisa"]

Mä en kanssa tykkää jos tullaan kauheesti toppuuttelemaan että kyllä meillä saa hyppiä sohvalla jne. Kun minun lapset ei saa, minä olen sen kieltänyt syystä ja sitä ei tehdä kylässäkään. En myöskään ymmärrä sitä että kyläilevän perheen lapset saavat hyppiä kyläpaikan sohvilla ja sängyillä ja esim. leikkiä mekanisminojatuolilla.. Eikö vanhemmille tule mieleen kieltää edes kylässä, vaikka kotona ei välitettäisikään? Nolo siinä sitten alkaa tiukkistelemaan että meillä ei saa hyppiä sohvilla eikä sängyillä jne..

tottakait ne lapset kokeilee et mitä äiti sanoo jos teen tätä kylässä mikä on kotona kiellettyä.. miten ne ikinä oppii käyttäytyyn kylässä jos niitä ei sais siellä kieltää.
Samaan oon törmänny joskus ku laps oli nuorempi ja meni kylässä katsomaan kaappiin.. kieltin, mut talon emännän mielestä se ei haittaa. Haittaa se kylässä ei kurkistella kaappeihin!

 

["vieras"]

En tiiä, en mä nostele mitään tavaroita pois. mielummin opetan että ei saa koskea. tietenkin jos jotain ihan korvaamatonta olisi niin sitten, mutta muuten niin kaikki tavarat on samoilla paikoilla kuin ennnen lapsia.
joutuuhan sitä kieltämään ja vahtimaan, mutta eipä noita pieniä voi muutenkaan jättää vahtimatta ja toisaalta mun mielestä myös lasten pitää oppia että kaikkeen ei saa koskea.
aikansa kielletään jostain, kunnes se unohtuu ja siirrytään seuraavaan.mutta hyvin nuo tottelee, yleensä

 

["Kaisa"]

Olisithan sinä voinut sanoa ihan normaalisti, että teillä on sääntö että sohvalla ei hypitä - ei kotona eikä muilla. Ei se nyt ole niin ihmeellistä että tiuskimaan (valittuja sanoja) tarvitsee alkaa. Mikähän tossa niin ärsytti siis?

oli sen verran oudompi talo mulle etten sen enempiä sanonu mitään.. jos tyttö ei ois totellu oisin selittäny niin talon isännälle ku tytöllekki et myöskään kotona ei hypitä sohvilla ni ei niin tehdä kylässäkään.

 

[Kerpele]

[QUOTE="rusina";22532422]Niin meilläkin leikitään verhojen takana piilosta, mutta niinhän sanoinkin että niitä kieltoja kerrataan päivittäin. Tosin verhojen takana leikkiminen on vielä eri asia kun niissä roikkuminen! Eli verhojen takana leikkiminen kyllä sallitaan, mutta jos ei osata leikkiä verhoissa roikkumatta, leikki loppuu siihen.[/QUOTE]

Kun ei meidän lapsetkaan "roiku" verhoissa, ne vaan ne verhot jotenkin vahingossa, oho, jää kiinni johonkin tms. ja lähtee irti. Ihan sama juttu kun mennään katsomaan jotein ikkunasta, verhoa siirretään ja *skräts-skräts-skräts*. Eikä sitä tehdä ilkeyttään. Mutta meillä tuo isompi etenkin on sellainen lapsi, että jos jotain voi sattua niin se sattuu, ollaan vähän omissa maailmoissaan eikä ihan kiinnitetä huomiota että mites tässä nyt pitikään tehdä.. Esim. jos pihassa menee aura-auto niin poika on että "oo, aura-auto", juoksee ikkunaan, unohtaa että verhoa ei saanut siirtää kovakouraisesti (koska ajattelee vaan että "aura-auto, aura-auto, aura-auto") ja sitten se verho taas lepsottaa kun poika vaan on rykässyt sen sivuun että pääsee ikkunaan.

Poika on valitettavasti, äitiinsä tullut :/ Olen aika varma että tuo ajattelemattomuus tai varomattomuus ei tule muuttumaan, silti yritän tukea tätä "ajattele ensin, tee vasta sitten"-ideaa..

 

["minä"]

[QUOTE="Kaisa";22532526]oli sen verran oudompi talo mulle etten sen enempiä sanonu mitään.. jos tyttö ei ois totellu oisin selittäny niin talon isännälle ku tytöllekki et myöskään kotona ei hypitä sohvilla ni ei niin tehdä kylässäkään.[/QUOTE]

Mutta eikö säännön pitäisi olla talossa talon tavalla? Meillä nimittäin saa lapset hyppiä sohvalla ja jos meille tulee vieraita, en ala lapsiani vieraiden takia kieltämään. Itse kiellän lapsia kylässä ja minusta on vain hyvä, mikäli isäntäväki kertoo, mikäli kielto on turha.

 

["mie"]

Itse ajattelisin lasten kestävällä kodilla sitä, ettei tosiaan ole sitä 1000e:n antiikkimaljakkoa sellaisessa paikassa, josta se tosi helposti voi mennä rikki. Huonekalut, tekstiilit ja pinnat ovat lähes kaikki aina korjattavissa, jos jotain sattuu. Mutta just se, että sitä "Hilma-tädin 500e:n arvoista kristallikynttelikköä" ei enää mikään korvaa, jos se menee rikki.

 

["Kaisa"]

[QUOTE="minä";22532557]Mutta eikö säännön pitäisi olla talossa talon tavalla? Meillä nimittäin saa lapset hyppiä sohvalla ja jos meille tulee vieraita, en ala lapsiani vieraiden takia kieltämään. Itse kiellän lapsia kylässä ja minusta on vain hyvä, mikäli isäntäväki kertoo, mikäli kielto on turha.[/QUOTE]

Se riippuu niin asiasta.. mut mä oon kyl sillä kannalla et jos joku on kiellettyä kotona on myös kiellettyä kylässä ja taas jos joku on sallittua kylässä ni ei ole välttämättä sallittua kotona tai jos on sallittua kotona ni ei ole välttämättä sallittua kylässä. Esim. meillä saavat leikkiä kattilakaapin antimilla, mummulassa eivät.
Ja meillä ei muöskään vieraat lapset hyvi sohvilla ja jos hyppivät ni kiellän taautsi (koska vielä usein se omani on myös siellä mukana hyppimässä). Myöskään vanhempien sänky ei ole hyppimispaikka.

 

[..]

On se aika kinkkistä. Meillä on tuttavaperhe, jossa kaksi leikki-ikäistä ja kävelevä 1v. Heillä kotona on erittäin askeettinen sisustus ja toisaalta lapsille nurkat täynnä leluja. Omassa kodissa ne ehkä vähän rikkimenevämmätkään asiat ei kiinnosta, kun ne on tuttuja.

Meille kun tulevat, niin leikki-ikäiset ei ole hetkeäkään aloillaan, ei vaikka olisi omia leluja mukana. Joko kiehnäävät sohvalla, keikkuvat nojatuoleissa, juoksevat ympyrää tai hiplailevat matalia ikkunoita. Sinänsä normaalia ja usein ihan vaaratontakin. Mutta aika ärsyttävää, kun koko aika menee lasten silmälläpitoon ja välttelemiseen, että seinät ja sohvat ei olisi täynnä ruokaklähmiä käsistä yms. Äitinsä ei saa heitä kuriin, hän harvoin sanoo kovin tiukasti lapsille. Isäänsä uskovat, muttei isä ole aina paikalla. Kyllä mun mielestä olisi äidin tehtävä sanoa tiukasti lapsilleen, eikä minun. Toki välillä sanon, kun yltyy ihan liian kovaksi, mutta enhän minä voi kaverin lapsille korottaa ääntä, jos oma äiti ei sitä tee. Vai?

 

[piina]

Mun mielestä lasten kestävä koti on sellainen, jossa ei ole lapsille vaarallisia juttuja pienten ulottuvilla. Esim. lasiesineet ja terävät esineet voivat mielestäni olla ihan hyvin ylempänäkin, niin ettei kokoajan tarvitse olla kieltämässä. Pitkät verhot meillä on aina ollut ja ei mun ole koskaan tarvinut villikkojamme niihin koskemasta, ne on kunnolla kiinni, niin ei ne ihan pienestä ole tippuneet tai ainakaan tippuessaan aiheuttaneet vaaraa kenellekään. Kynttilöitä itse poltan harvoin, kun pelkään jättää niitä yksin (jos käyn vaikkapa vessassa) jo ilman lapsiakin.

Itse en välitä pienten lasten kanssa käydä kylässä, jossa kokoajan tarvitsee olla lapsen vierellä ja vahtia, eikä tällöin tahdo seurustelusta tulla mitään. Mielummin silloin pyydän vieraat meille.