Minun mieheni on valloittava naistennaurattaja työpaikallaan ja sama meno jatkuu Facebookin seinällä kotona. Työkaverit vielä heittävät vettä myllyyn minkä kerkiävät.
Olin aluksi mustasukkainen työkavereille siitä, että en tiennyt onko heillä jotain läheisempää suhdetta. Nyt kuitenkin mustasukkaisuuden muoto on muuttunut; en pelkää suhdetta vaan minua ärsyttää suunnattomasti se, että minä en saa tätä samaa kohtelua kotona. Mies on jo niin täytetty muiden naisten huomioilla, että minulle ei yksinkertaisesti riitä tämä iloisuus ja flirtti.
Avioliitto on koetuksella.
Ihmettelen, miksi työkaverit flirttailevat niin suoraan varatun miehen naisen silmien edessä? Eikö se riitä että ottavat miehestäni kaiken ilon irti työpaikalla, pitääkö vielä perheenkin ajalla ottaa ilo irti ja kannustaa miestäni kaikkeen älyttömään?
Miehelleni olen tästä todella vihainen ja olen hänelle kertonut jo monet kerrat, että minuun sattuu, mutta mieheni ei ajattele minua vaan omaa egoaan ja imagoaan työkavereiden silmissä. Hänellä on selvästikin tarve näyttää olevansa iso ori, joka saa tehdä mitä huvittaa. Hän saa naurattaa muita naisia minkä kerkiää, koska se on hänestä niin kivaa. Eikä siinä mitään, jos suhteemme olisi vahvalla pohjalla ja hän käyttäytyisi näin minuakin kohtaan, mutta kun hän ei ole koskaan käyttäytynyt minua kohtaan näin. Johtuneeko siitä, että minä olen jo tässä, ei minua tarvitse arvostaa eikä pitää hyvänä.
Olen vihainen myös näille työkavereille. Miksi ihmiset eivät enää ota huomioon toisten tunteita? Vaikka se flirtti ja hauskanpito olisikin heistä niin kovin viatonta? Miksi he eivät ota huomioon miehen perhettä? Miltä heistä tuntuisi, jos heidän miehensä käyttäytyisi samoin jonkun toisen naisen kanssa. Mihin tämä ihmisten itsekkyys vielä johtaa?
