Kannattaa selvittää onko mitään suomikoulua/kerhoja. Sieltä löytyy varmasti pidempään maassa asuneita suomalaisia jotka osaavat neuvoa ihan käytännönasioissa.
Itse lähdin ihan reippaasti vain puistoon ja tein tuttavuutta muiden vanhempien kanssa =) Kyselin onko mitään kerhoja, tapahtumia, kokoontumisia joihin voisi tulla mukaan ja kerroin etten tunne vielä ketään. Hyvin äkkiä sain kartoitetuksi lähialueen systeemit ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin ensimmäisten viikkojen aikana. Alkoi tulla puhelinnumeroja ja viestejä/soittoja että lähdetäänkö puistoon, rannalle, kahvilaan ja sitten hieman myöhemmin niitä kotikutsuja eli tuletteko lounaalle, leikkitreffeille, grillaamaan jne.
Ongelmia oli pankkitilin avaamisessa (minä, suomalainen naisihminen sain pankkitilin vasta kun mieheni allekirjoitti paperin!), kielen kanssa tietty esim. Italiassa ja Kiinassa kun välissä mentiin ihan elekielellä ja kumartelemalla =D
Yleensäottaen kokemukset on hyviä. Kiinassa oltiin esikoisen toinen vuosi, sitten välissä suomessa jolloin syntyi toinen lapsi. Sitten oltiin Italiassa 3v. ja silloin syntyi kolmas lapsi. Italian jälkeen mentiin pitkän kesäloman jälkeen vuodeksi jenkkeihin ja nyt ollaan lähdössä syksyllä kahdeksi vuodeksi taas jenkkeihin, samaan tuttuun kaupunkiin ja näillä näkymin sama kotikin siellä odottaa =) Täytyy vain odottaa että tää nelonen täältä tulla tupsahtaa ja ehtii vähän kasvaa ennen muuttoa.
Mutta positiivisellä ja uteliaalla asenteella pärjää jo pitkälle! Sillä että tutustuua rohkeasti ihmisiin, alkaa juttelemaan vaikka kaupan kassalla jollekin. Ja kirkosta muuten löytyy aina ihania ihmisiä! Itse ei olla mitenkään uskonnollisia mutta ollaan aika pian esim. yhdysvalloissa menty kirkkoon ja saatu sitä kautta ystäviä ja tuttavia
