Minkälaisia ihmistyyppinä VAPAAEHTOISESTI YKSILAPSISET?

Heittäkääs jotain määritelmää minkälainen a. Nainen b. Mies c. Pariskunta on vapaaehtoisesti yksilapsinen? Minkälaista elämää viettää, mistä tykkää?

Kuumeisesti mietin, sovittaisko tähän perhegenreen.

 

Ihan tavallista perhe-elämää vietämme, molemmat töissä, lapsi hoidossa. Lomat pyörii lapsen ehdoilla, muumimaailmat sun muut on koluttu. Lapsen kanssa on kiva touhuta kaikenlaista, käydä leffassa, ravintolassa syömässä, konserteissa....

Ihan siis tavallinen perhe ollaan!=)

 

Miksi pitäs sopia mihinkään? Kukin päättää aivan itse lapsiluvun ja onhan noita perheitä aivan jokalähtöön kattomatta lapsimäärää. Mekin ollaan yksilapsinen aivan tavallinen perhe. Tavallisine touhuineen. Lapsia vain on se yksi.

 

Luultavasti helpompaa kuin monilapsisesa perheessä ja aikaa on lapselle enemmän.
Rahaakin menee vähemmän.
Enkä ajattele tässä vain pikkulapsiaikaa.

 

Tunnen kolme perhettä, jotka kaikki ovat vapaaehtoisesti yksilapsisia. Mitään yhteistä määritelmää en löydä heistä.

Perhe 1.
Äiti: Kirjastonhoitaja. Viihtyy kotona, laittaa ruokaa, mutta ei osaa leipoa. Kävelee paljon luonnossa ja metsissä. Tykkää puutarhatöistä.
Isä: Eläkkeellä jo, en tiedä missä on ollut töissä ennen sairaseläkettä. Harrastaa valokuvausta ja kuvaa lähinnä luontoa.
Perhe matkustaa paljon Suomessa, pääasiassa Lapissa.

Perhe 2.
Äiti: Lastentarhanopettaja. Mukana monissa projekteissa myös vapaaehtoisena. Käy jumpassa ja kuntosalilla. Kodin ulkopuolista elämää on paljon, mutta ei ollenkaan mitään baari-iltoja tai vastaavia viikonloppurientoja.
Isä: Häntä en juuri tunne. Ainoastaan tiedän, että hän on liikunnanohjaaja ja vapaa-ajalla liikkuu itsekin paljon.

Perhe 3.
Äiti: Hoitaa 5-vuotiasta lasta kotona. Tarkoitus etsiä oman alan töitä sitten kun lapsen eka kouluvuosi on käyty. Joku matkailualan tutkinto hänellä on.
Harrastaa lenkkeilyä/juoksemista. Juossut useita maratoneja. Kodin hengetär: siivoaa paljon, laittaa hyvää ruokaa ja leipoo.
Isä: Työskentelee korkeassa asemassa isossa firmassa. Työn puolesta matkustelee paljon. Vapaa-ajan harrastuksia ei ole, vaan viettää vapaa-ajan tiiviisti perheen kanssa.

 

Useita heitä tuntien sanoisin; ura-suuntautunut, mukavuudenhaluinen, sosiaalinen (paljon ystäviä ja illanistujaisia ystävien kesken, jolloin lapsi "ei sovi kuvaan"), taloudellisesti hyvin toimeentuleva, lapsen vauva-aika ollut koliikkia tai muuten vain hankalan temperamentin omaava lapsi.

 

Me ollaan. Tuo "mien" kommentti pitänee sen osin paikkaansa, että lapsen vauva-aika oli todella vaikeaa - useita leikkauksia yms, joten ehkä sekin tuonut kynnystä seuraaviin lapsiin.
Mukavuudenhaluisuudesta - eikö kaikki ihmiset ole periaatteessa.
Ollaan molemmat vanhemmat korkeakoulutettuja ja tykätään työstä, voi sanoa urasuuntautuneiksi.
Sosiaalisia ei kyllä olla, ollaan aika paljon kolmisin.

Lokerointi on mun mielestä kyllä aina merkki järjen köyhyydestä... Miksi kaikki ei voi vaan olla. Tai siis mikä tarve ap:llä on saada yksilapsiset perheet survottua johonkin. Pelottaako, että joku on ratkaisuut viisaammin?

 

En voi puhua kuin omasta puolestamme. Me olemme mukavuuden haluisia, rauhallista kotiympäristöä rakastavia, pidämme matkustamisesta, haluamme keskittyä yhteen asiaa kerrallaan ja panostaa siihen täysillä (olis sitten kyse lapsesta tai mistä tahansa asiasta), äärimmäisen perhekeskeisiä eli vietämme todella paljon aikaa yhdessä ja arvostamme sitä aikaa, olemme korkeasti koulutettuja, mutta varsinkaan minä en ole kovin urakeskeinen (isä on ollut aiemmin, mutta on jo sellaisessa iässä, että ura pääosin luotuna). Baareissa käymme todella harvoin, ravintoloissa viihdymme enemmän (välillä ilman lasta, välillä lapsen kanssa), tuttavapariskuntia tapaamme tasaisin väliajoin.

 

Miksi teidän pitäisi sopia mihinkään genreen? Tai miksi ylipäätään pitäisi miettiä, mitä muut ajattelee jos meillä on yksi lapsi? Olis hirveän raskasta olla ja elää, jos pitäis sopia johonkin muottiin tai aina miettiä, mitä muut ajattelee meistä.