Mulla on jotenkin ihan erilainen olo nyt, kun ekassa ivf:ssä. Silloin olin innoissani ja oli jotenkin sellainen olo, että miksei onnistuttaisi, vaikka alkioita ei saatukaan kuin yksi. Kuulostelin joka päivä olotilaa ja olin kyllä yhdessä vaiheessa jo ihan varma ettei onnistuttu kun tuli ihan kunnon menkkakipuja. Joka päivä mietin kuitenkin sitä pientä alkiota ja kuvittelin miten se jatkaa jakaantumista ja kasvamista. Siitä hoidosta tulinkin raskaaksi, vaikka loppu ei ollut onnellinen.
Nyt on 2. ivf:n piinapäivät menossa ja jotenkin olen tosi negatiivisella mielellä vaikka pp2 vasta menossa. Taaskaan ei saatu alkioita kuin yksi, vaikka lääkkeiden annostus oli suurempi. On ihan sellainen olo, että tää ei voi onnistua.
Ajattelen tilastoja: Jos onnistumisprosentti on 30%/siirto, niin käytännössä joka kolmas siirto voisi onnistua. Mutta jos meillä tulee aina vaan yksi alkio, niin meillä on kaikkiaan vaan kolme siirtoa ja meidän onnistuminen oli kai sitten jo siinä ekassa hoidossa, mistä ei kuitenkaan loppuun asti päästy.
Olen lukenut että kun kolme hoitokierrosta (sis. tuoresiirrot ja pas:it) on käyty, on 85% pareista saanut lapsen. Mikäköhän prosenttimäärä on niillä jotka ei ikinä saa pakkaseen mitään? En ole kuullut kenestäkään, joka olisi joka siirrosta tullut raskaaksi.
En tiedä masentaako se, että ekasta onnistuttiin ja tiputtiin sitten korkealta, vai se, että aina on kaikki sen yhden alkion varassa, vai se, että läheinen ilmoitti raskaudestaan juuri ennen meidän punktiota, mutta en oikein tunne samaa innostumista tällä kertaa. Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?
Millä fiiliksillä te muut olette olleet siirron jälkeen?
Kiitos kun sain purkaa oloani tänne, onneksi tämä palsta on olemassa!
Nyt on 2. ivf:n piinapäivät menossa ja jotenkin olen tosi negatiivisella mielellä vaikka pp2 vasta menossa. Taaskaan ei saatu alkioita kuin yksi, vaikka lääkkeiden annostus oli suurempi. On ihan sellainen olo, että tää ei voi onnistua.
Ajattelen tilastoja: Jos onnistumisprosentti on 30%/siirto, niin käytännössä joka kolmas siirto voisi onnistua. Mutta jos meillä tulee aina vaan yksi alkio, niin meillä on kaikkiaan vaan kolme siirtoa ja meidän onnistuminen oli kai sitten jo siinä ekassa hoidossa, mistä ei kuitenkaan loppuun asti päästy.
Olen lukenut että kun kolme hoitokierrosta (sis. tuoresiirrot ja pas:it) on käyty, on 85% pareista saanut lapsen. Mikäköhän prosenttimäärä on niillä jotka ei ikinä saa pakkaseen mitään? En ole kuullut kenestäkään, joka olisi joka siirrosta tullut raskaaksi.
En tiedä masentaako se, että ekasta onnistuttiin ja tiputtiin sitten korkealta, vai se, että aina on kaikki sen yhden alkion varassa, vai se, että läheinen ilmoitti raskaudestaan juuri ennen meidän punktiota, mutta en oikein tunne samaa innostumista tällä kertaa. Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?
Millä fiiliksillä te muut olette olleet siirron jälkeen?
Kiitos kun sain purkaa oloani tänne, onneksi tämä palsta on olemassa!