Minkälaiset fiilikset alkionsiirron jälkeen?

Mulla on jotenkin ihan erilainen olo nyt, kun ekassa ivf:ssä. Silloin olin innoissani ja oli jotenkin sellainen olo, että miksei onnistuttaisi, vaikka alkioita ei saatukaan kuin yksi. Kuulostelin joka päivä olotilaa ja olin kyllä yhdessä vaiheessa jo ihan varma ettei onnistuttu kun tuli ihan kunnon menkkakipuja. Joka päivä mietin kuitenkin sitä pientä alkiota ja kuvittelin miten se jatkaa jakaantumista ja kasvamista. Siitä hoidosta tulinkin raskaaksi, vaikka loppu ei ollut onnellinen.

Nyt on 2. ivf:n piinapäivät menossa ja jotenkin olen tosi negatiivisella mielellä vaikka pp2 vasta menossa. Taaskaan ei saatu alkioita kuin yksi, vaikka lääkkeiden annostus oli suurempi. On ihan sellainen olo, että tää ei voi onnistua.

Ajattelen tilastoja: Jos onnistumisprosentti on 30%/siirto, niin käytännössä joka kolmas siirto voisi onnistua. Mutta jos meillä tulee aina vaan yksi alkio, niin meillä on kaikkiaan vaan kolme siirtoa ja meidän onnistuminen oli kai sitten jo siinä ekassa hoidossa, mistä ei kuitenkaan loppuun asti päästy.

Olen lukenut että kun kolme hoitokierrosta (sis. tuoresiirrot ja pas:it) on käyty, on 85% pareista saanut lapsen. Mikäköhän prosenttimäärä on niillä jotka ei ikinä saa pakkaseen mitään? En ole kuullut kenestäkään, joka olisi joka siirrosta tullut raskaaksi.

En tiedä masentaako se, että ekasta onnistuttiin ja tiputtiin sitten korkealta, vai se, että aina on kaikki sen yhden alkion varassa, vai se, että läheinen ilmoitti raskaudestaan juuri ennen meidän punktiota, mutta en oikein tunne samaa innostumista tällä kertaa. Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?

Millä fiiliksillä te muut olette olleet siirron jälkeen?

Kiitos kun sain purkaa oloani tänne, onneksi tämä palsta on olemassa!

 

Täälläkin pp2.. Fiilis on, että "ei tästä mitään tuu". Ei odottava, ei jännittynyt, outoa!

Tää on meidän 2.ivf. Ekalla kertaa oltiin miehen kanssa aivan varmoja, ettei voi muuta kuin onnistua. Ja niinhän se onnistui =)
Silloin jäi pakkaseen pari alkiota ja toukokuussa toinen siirrettiin -> nega.

Tää koko hoito meni ihan pyllylleen muutenkin. Vain yksi alkio selvisi siirtoon, eikä mitään pakkaseen. Huono alkio vielä.

En osaa noihin prosenttteihin kommentoida.

 

Joo, just tollanen olo mullakin on, ei odottava, ei jännittynyt. Jos saa kysyä niin saitteko ekasta ivf:stä lapsen ihan kotiin asti?

Varmaan sekin masentaa mua, kun ajattelen, että enää yks yritys tän jälkeen. Mieskin otti tosi rankasti sen, ettei pakkaseen mitään saatu. Ite yritin ajatella positiivisesti, että päästiin sentään siirtoon asti kun ei soluja alunperinkään saatu kuin neljä.

Ei meidänkään alkio mikään täydellinen ole, sanoi lääkäri. Kuulemma "ihan hyvä", mitä se sit tarkottaakaan.

Toivotaan että tää epätoivo tästä vielä iloks muuttuu. Peukkuja sulle!

 

Juu saatiin ihan kotiin asti.
Saatiin myös kuulla keskiviikkona siirrossa, että se oli varsinainen ihme, jotta niin huonolla alkiolla lähti raskaus ja meni loppuun asti.
Lääkäri oli siis käynyt edellisen hoidon paperit läpi, kun niin metsään meni tällä kertaa. Nytkin alkio oli jo 6 soluinen, vaikka olis pitänyt olla 4-soluinen. Liian nopea=huono laatu.

Mies yrittää olla toiveikas ja pitää hyvää fiilistä päällä. Oma tunne vaan on hukassa. Katseet jo seuraavassa hoidossa.

Saattaa julkisella "tarjota" sen 4. hoidon jos eivät ole oikein kunnolla sujuneet. Toivotaan, ettei teillä tarttis edes sitä kolmatta =)
Onko teillä hoidot olleet samanlaisia? Jos toinen lääke sopis sulle paremmin.. Vaihtas lyhyen pitkään tai päin vastoin.
Mulla tuo eka hoito oli pitkällä ja toinen lyhyellä, eli lääkärin mukaan seuraavaksi pitkä ehdottomasti ja lääkkeetkin saattaa mennä vaihtoon.

Onko sulla ollut jotain tuntemuksia?

 

Ei mitään tuntemuksia. Siirron jälkeisenä päivänä vähän jomotti alaselkää ja -vatsaa oikealta puolelta, josta punkteerattiin enemmän niitä folleja. Tissit on kipeet lääkkeistä, muuten ihan normi olo.

Lääkitys mulla oli ekassa synarela, puregon, pregnyl ja luget, nyt synarelan tilalla suprecur ja puregonin annostus isompi. Pitkä kaava siis kummallakin kerralla.

Meillä on ongelmana ollu se, että munasoluja tulee vähän, ekalla kerralla viis ja nyt neljä. Kummallakin kerralla on joukossa ollu yks epäkypsä ja loput on hedelmöittyny, mutta vaan yks on jakautunu normaalisti. En ihan tarkkaan tiedä mitä niissä on ollut, ekalla kerralla ainakin olivat vähän hitaita ja niissä oli monta tumaa tai jotain.
Meillä ekassa hoidossa saatiin oikein hyvä alkio, joka tarttuikin tiukasti kiinni, alun huonoista hcg-arvoista huolimatta. NT-ultrassa sitten löytyi yli 6 mm turvotusta ja istukkatutkimuksessa Turnerin syndrooma. Raskaus keskeytettiin rv 13, äitienpäivänä.

Oon kans miettiny, että jos ei näistä kolmesta hoidosta lasta saada, niin olisikohan mahdollista saada neljäs yritys.. Aion ainakin kysyä. Tai sitten on kai syötävä tonnikalapastaa vaan ja säästettävä rahaa yksityiselle

Onkos sulla ollu mitään tuntemuksia?

 

Voi kamalaa :'( Tosi surullisesti teillä käynyt.

Mulla ei oo mitään tuntemuksia, molempina siirron jälkeisinä päivinä on vatsa turvonnut iltaa kohti ihan palloksi. Tää voi olla ihan punktiostakin johtuvaa. Mulla on tukilääkityksenä Crinone, enkä saa siitä mitään sivuoireita tai raskausoireita. Laitoin tänne ihan oman ketjunsakin.. Mulla oli pp1 niin järkyttävät alavatsa ja selkäkivut ,että vain paikallaa makaaminen onnistui. 2 grammasta panadolia ei tehnyt kivulle mitään. Kävely oli miltei mahdotonta. Kävin sitten polilla lopulta kun kuumekkin nousi. Ultrattiin, eikä mitään viitteitä hyperistä. Antibiootit sain ihan tuplana. Eilen oli jo selkeesti parempi, vieläkin kuitenkin tuntuu ikävältä vatsalla. Se oli kuin järjetön menkkakipu. Mahtoiko kohtu supistella ja hylkiä alkiota vai tuliko joku tulehdus.

Silloin ekassa hoidossa, kun tulin raskaaksi ainoa raskausoire oli vetinen valkovuoto toisella piinaviikolla. Ainakaan en muuta muista.

Itse ainakin aion jutella lääkärin kanssa pitkästi, kysellä kaikki vaihtoehdot jne. Valitettavasti kuitenkin alkion laatujutut on just niitä joihin todella vähän voidaan vaikuttaa. Jos omilla ei onnistu suositellaan luonutettuja soluja hoitoihin.

Meilläkin on julkisella se yksi hoito ja sitten me varmaan lopetetaan. Raskaita nää hoidot on henkisesti, vaikka se yksi lapsikin jo on. Ekan hoidon tuloskin täyttää jo pian 3v vuotta. Jotenkin tuntuu, ettei perhe ole täys, mutta joskus tääkin vaihe elämässä täytyy päättää. Reilu 6 vuotta mekin on näitä juttuja jo pyöritelty.

 

Hei hugsy ja pimpam10

Haluaisin liittyä seuraanne piiailemaan vaikka minulla on vasta alustavasti 5.11 kaavailtu pakastealkionsiirto. Siirto riippuu nyt siitä miten hyvin superlaiska limakalvoni suostuu kasvamaan.

Hieman omia taustoja eli yritystä pari vuotta, vika minussa sillä minulla ei kypsy munasolut, ensimmäinen ivf, jonka tuoresiirto tuotti kemiallisen raskauden oli elokuussa 2010. Raskaus näkyi jo haamuna kotitestissä, mutta veritestissä HCG arvot olivat liian matalat. Olin niin odottanut tuoresiirtoa ja varma että se onnistuisi että alas tultiin ja kovaa!

Nyt meillä on vasta viikon päästä alkion siirto ja jo nyt piinailen tosissaan ahdistuneisuuteni kanssa. En pysty ajattelemaan mitään muuta ja jännitän jo valmiiksi alkionsiirtoa seuraavia kahta viikkoa! Tuskainen odotus ja itsensä tarkkailu. Epätoivo ja innostus yhdessä, saavat minut sekoamaan. Ja mitä jos onni vierailisi ja raskaus alkaisi, miten selviäisin ensimmäisistä 12 viikosta?

Meillä siinä nimessä onnellinen tilanne että alkioita on 7 pakkasessa. Pimpam10 mitä tarkoitit nopeat jakautumaa=huonompi laatu? Meillä nimittäin yksi pakaseen siirtynyt oli ehtinyt jo 8 soluiseksi ja sekin joka siirrettiin tuoresiirtona oli vielä siirtopäivän aamuna 4 soluinen, mutta siirtohetkellä jo 6 soluinen.

Jotenkin minua on alkanut ärsyttää tämä odotuksen odotus jo niin kovin että välillä tuntuu että voisin jättää koko odotuksen väliin, mutta haluaisin silti biologisesti oman lapsen

Muuten Hugsy meillä sama juttu, paras ystäväni on tällä hetkellä kuudennella kuulla ja masu senkun kasvaa! Pahinta hänen raskaudessaan oli se että minä olen koko ajan kertonut hänelle kaikki pienetkin asiat ja ollut avoin. Minä sain kuitenkin kuulla hänen raskaudesta vasta kun hän oli reilusti yli kolmannella kuulla. Ymmärrän ystävääni, minä olen aina ollut se avoimempi ja hän taas on pitänyt yksityisyydestään. Kuitenkin tuntui pahalta kun ajattelin, että samalla kun minä olen itkenyt itkemistäni, hän on onnellisesti ollut raskaana. Tosin tiedän että hänen oli vaikea kertoa minulle juuri meidän ongelman vuoksi ja olen iloinen siitä että olin sentään ensimmäinen jolle hän kertoi, vaikkakin mielestäni hieman turhan myöhään.

Huh huh... tulipahan avauduttua.....

 

Hei, kirjoitanpa minäkin tänne. Hugsyn tiedänkin tuolta toisesta pinosta. Meillä myös tullut vain vähän soluja ja ne on jakautuneet huonosti. Se yksi alkio mikä viimeksi saatiin oli myös nopea jakautuja, en olekaan kuullut aiemmin että se voisi olla merkki huonosta laadusta.

Henkisesti mulle tämä toinen ivf on ollut selvästi ekaa vaikeampi. Ei enää ole uutuuden viehätystä eikä innokasta odottelua. Tai alkuun ehkä vähän kävi mieliala korkealla, kun taas pääsi yrittämään, mutta sitä ei kestänyt kauan.

On hyvin vaikea hyväksyä tämä koko prosessi ja siihen liittyvät "ylimääräiset" vaikeudet (selittämättömät kivut, huonosti syntyvät solut ja jakautuvat alkiot yms). Teillä joilla raskaus on alkanut ja mennyt kesken, on varmasti vielä paljon vaikeampaa. Olen sitäkin miettinyt mielikuvissani, miltä se mahtaa tuntua. Oisin varmasti aika hajalla.

Aloitin tuolla palstan "vähäisistä soluista" Siellä on ihania onnistumiskertomuksia. Ja siellä olevien kommenttien avulla olen jotenkin löytänyt uudenlaista hyväksyntää tähän tilanteeseen. "Näillä mennään mitä on annettu" ja hyväksyn sen että joka punktiosta ei välttämättä pääse siirtoon. Miun toiveet ja odotukset on ollu liian korkealla, nyt olen opettellut madaltamaan tavoitetasoa ja se on helpottanut oloa. Luulen että mahdollinen 3. ivf on helpompi kuin tämä toinen. Hugsyn tavoin ajattelen jo neljänteenkin ivf:ään kun ei oikein uskoa riitä, että tämä tästä kohta ratkeaisi. Aion itsekin kysyä sitten 4. ivf mahdollisuutta, koska passeja ei ole päästy tekemään välissä. Mutta katsotaan nyt tämä hoito ensin loppuun. Punktio tiistaina...

 

Onnea kovasti siirtoon Tiinu85 ja Garfiledille tsemppiä punktioon!

Mulla on jotenkin sellain fiilis, että tää hoito jo meni. Ootan testipäivää eniten sen vuoksi, että voin varata uuden hoidon suunnitteluajan.

Ootteko te muuten millaisia testaajia? Aloitatte ajoissa ja testaatte joka päivä.. Ootatte viralliseen päivään vai uskaltaudutteko suoraan verikokeeseen? Vai miten?

Ekan hoidon tuoresiirrosta testasin pp12 ja selvä plussa, varmistin vielä pp14 ja samana päivänä kävin verkokeella Stockan vessassa itkin ilosta kun polilta soittivat. Passiirrossa testailin jo pp8 alkean vaan enpä viivaa nähnyt. Nyt aattelin kylmästi käydä verikokeella ja oottaa sieltä tuomiota.

Kaikki normaalista poikkeava huonontaa alkion laatua, eli just vaikka nopeus tai hitaus. Me kysyttiin nyt vasta ekaa kertaa luokituksista sun muista. Lääkärin mukaan "ei kovin hyvä, ehkä 2-luokka. Vähän nopeakin, kun ehti jo kuuteen soluun. Mutta kyllä tälläsistä joskus.." Ääni oli tuskin kuuluva vikassa lauseessa.

Onko teillä löydetty syytä miksi alkiot/munasolut on niin huonoja? Meille lääkäri vaan sanoi, että ehdottomasti sitten pitkä kaava ja lääkkeitä voidaan koittaa vaihtaa. Valitettavasti vaan sellanen ongelma jolle kovin vähän voidaan.

Kyllä minäkin allekirjoitan, ettei todella tarvii kuin sen yhden alkion ja paljon onnea. Kumpa se vaan kohtais meidät kaikki :heart:

Tiinu85, kirjoitit että epätoivo ja innostus saa sinut sekoamaan.. Mä oon vähän samanlainen, kauheen kova jännittään. Mä aloitin reilu 2v lapsettomuuden jälkeen vyöhyketerapian, kun ei vielä tiedetty mikä meillä on syynä. Kävin 7 kuukautta 3 kertaa viikossa. Ei se minua raskaaksi tehnyt, mutta paransi päänsäryt, niska ja hartiakivut. Mikä parasta mieli rauhoittui. Aloin taas elokuussa käydä siellä, nyt vaan hiukan harvemmin. Se auttaa tosi hyvin stressiin, aloin taas nukkua paremmin. Suosittelen todella!

 

Tervetuloa tiinu ja garfield!

Viime kerralla testasin pp9 ja sain hailakan haamun. Kyllä se siitä vahvistui, mutta hcg oli silti matala verikokeessa pp12.
Nyt ajattelin testata ensi viikonloppuna, eli tuossa pp9-10 tienoilla. Olen koko ajan ajatellut että testaan viikonloppuna kotona, niin ei tarvii negatulosta itkeä sitten töissä kun hoitaja soittaa. Tässäkin huomaa että koko ajan ajattelen että nega tulee. En ole kertaakaan ajatellut, että testaan viikonloppuna, niin saadaan sitten kotona plussaa sulatella rauhassa ennen maanantaita.

Kyllähän sitä olotilaa kuulostelee koko ajan ja toiveet on tietenkin korkealla vaikka pessimistinen olo onkin. Miehelle tänään sanoin ekan kerran, että jos nää julkisen hoidot ei onnistu, niin haluaisin vielä kokeilla yksityisellä. Yllätyksekseni hän sanoi myös miettineensä asiaa, vaikka aiemmin ollaan molemmat oltu sitä mieltä että näihin julkisen hoitoihin tyydytään. Aika kova taitaa se vauvankaipuu olla meillä molemmilla.

Toivotaan että meitä kaikkia onnistaa tällä kertaa! Pidän peukut pystyssä! :heart:

 

Mulla on ihan selkeä kaava.

Siirtoa ennen saattaa olla ihan millainen olo vaan, optimistinen tai pessimistinen (viimeksi itkin jo siirtohuoneessa tappiotani). Kuitenkin heti piinapäivien alussa olen tosi toiveikas, innostunut ja positiivinen. Mielikuvissani alkio/t liikkuu kohdussa ja takertuu kiinni. Mietin laskettua päivää, pyörittelen raskauslaskuria.

Ensimmäisen viikon loppupuolella, piinailun puolivälissä iskee Puolivälin Epätoivo. Optimismi loppuu, tulee surkea pessimistinen ja luovuttanut olo. Ei tästä mitään tule, kuitenkaan. Miksi tulisi kun ei ennenkään. Tässä vaiheessa iskevät ensimmäiset PMS-oireet, aiemmin alkaneet keltarauhashormonien sivuvaikutukset on helposti tulkittu kiinnittymis- ja raskausoireiksi.

Loppuaika menee vuoristorataa toivon ja epätoivon kanssa. Joka toinen päivä on "jospa sittenkin", joka toinen "idiootti, lopeta jo"-fiilis. Sitten kun täti lopulta nostaa rumaa päätään ja ehkä ne pakolliset negatestitkin on tehty (ja kyylätty kaksi päivää valoa vasten kallistellen ja Ehkä Se Ei Vaan Näy Vielä), ei oikeastaan enää tunnu niin pahalta, kun sen suurimman tunnemyrskyn on jo käynyt ja tajunnut että kaikki menee oikeastaan jälleen kerran aivan samoin kuin ennenkin.

Parin viikon päästä viimeinen PAS tästä ICSIstä ja tuskin on mitään toivoa, mutta tiedän jo, että noin se tulee satavarmasti tuttua kaavaa menemään.

 

Testailuista
Viimeksi testasin halpis liuskatesteillä lähes joka päivä aina pp8 lähtien. Selkeät haamut näkyivät kolmessa viimeisessä, mutta veri koe sitten osoitt,i että haamuksi tulee jäämäänkin sillä HCG oli tuolloin 51.
Nyt ajattelin, että testaan vasta verikoepäivän aamuna, samalla fiiliksellä kuin hugsy, eli ei sitten tarvitse hoitajalle itkeskellä.

Ja Lady-gigi samanlaista vuoristoarataa se on täälläkin. Ihan kuin olisi omasta suusta nuo sinun sanat!

Hugsy ja pimpam muistakaa käydä sitten ilmoittamassa kun se ensimmäinen "positiivinen pisu" tulee!! Pidän teille peukkuja!
Lady-gigillä ja minulla on piinailut vielä edessä, mutta selvästi kummatkin jo valmistaudutaan henkiseen ahdistukseen!!

Onko teillä muilla paino noussut hoitojen myötä? Mulla hirvee kriisi myös se, että kiloja tuntuu tulevan lisää tappavan tasaseen tahtiin. Ongelma johtuu ehkä siitä, että kun muutenkin on kaikki naiseus viety niin sitten lähtee vielä kaupanpäälisinä ulkonäkökin! En omasta mielestäni ole mitenkäään muuttanut ruokavaliotani, vaan syön terveellisesti ja liikunkin kohtalaisesti. Ihmiset käy kyselemässä, että joko ollaan pieniin päin kun on tuo masukin kasvanut? Sitten vaan hävettää, että ei ole vaan olen muuten vaan lihonnut ja kyllä sitä lasta kovin toivotaan, tulee kun on tullakseen...ja plää plää plää.

 

Lady-gigi: Hyvä kuvaus! Juuri noin se menee mullakin...

Tiinu: Kyllä vaan! Paino on noussut. En ole käynyt vaa'alla. Ei tarvitse. Sen näkee kyllä peilistäkin. Valtava mahamakkara, on ollut lääniä mihin pistellä. Oon kyllä ollut niin kipeä etten ole pystynyt liikkumaan, hyvin alkanut juoksutreeni jäi tauolle. Osa painosta on varmasti nestekertymää ja turvotusta. Vaikka niitä muniksia ei ookaan paljon niin silti turvottaa. Ärsyttää kun niin monet hyvät rutiinit menevät sekaisn näiden hoitojen takia. Syötyäkin tulee mitä sattuu ja "muutamat" lohtupullat ja suklaalevyt on tullu vedettyä nassuun.

Testailusta: viimeksi päätin odottaa testipäivään, ettei tule pettymyksen fiiliksiä liian aikaisin. Mutta sitten vuoto alkoi kuitenkin reilusti ennen tesipäivää (oiskohan ollu pp10 tai pp11). Nyt ajattelin testata aiemmin ihan vaan sen vuoksi, että pääsen edes testaamaan ja kiusaamaan itseäni... Jos siis siirtoon päästään...
Veritestejä meidän klinikalla ei tehdä.

 

Ihan huippuhyvä kuvaus Lady-Gigi

Positiivisia uutisia tuskin tulee täältä, ainakin saatte oottaa vähän pidempään kuin ensi viikkoon..

Paino on noussut ja vatsa muistuttaa potkupalloa, milloinkohan tuo turvotus laskee.. Pitkän kaavan hoidossa painoa tuli 5kg ja nyt lyhyelläkin ehti 3kg.

Hugsy,mitkä fiilikset?

Mulla vatsa tuntuu raskaalta turpoaa iltaa kohden tosiaan ihanasti :kieh: Muuten ei oikeestaan mitään.

 

RASKAUSOIREET
En uskalla edes pohtia niitä, sillä pelkään, että sekoitan ne vain lugejen aihettamiin sivuoireisiin. Viimeksi lugeista tuli rinnatkin niin kipeiksi, että en voinut vatsallaan nukkua, koska nännit sattuivat! Että yritä niistä nyt sitten päättää mitkä ovat raskausoireita! Jotenkin harmittaa, että lääkityksen vuoksi jää nekin niinsanotut normaalit raskaustuntemukset väliin.
Aika monesti olen kuullut, että jos hedelmöittymistä ei ole tapahtunut niin vuodot ovat alkaneet jo juuri noilla kiertopäivillä 10-13. Voisikohan se sitten olla jo hyvä merkki jos ne pysyvät poissa sen 14 päivää... Ainakin voi toivoa.
Hugsy sinusta ei ole kuulunut, toivottavasti kaikki on hyvin!!

 

Lady-Gigi: Hienosti kuvattu, tuolta mustakin tuntuu.

Tiinu: Mulla on kyllä paino noussu. Osittain varmaan nyt johtuu noista lääkityksistäkin, mutta oon kyllä antanu itelleni luvan herkutella kun oon joutunu käymään kaikki piikitykset ja muut läpi Maha pömpöttää kyllä siihen malliin, että jos joku vuosien takainen tuttu näkis mut, niin luulis että oon kuudennella kuulla ainakin.. ei kiva. Pariin otteeseen on joku "tuttu" kysynytkin että ai, onko teille vauva tulossa ja mä vaan että ei oo, ku oon vaan läski..

Viime yönä heräsin johonkin ja tajusin että mulla koskee mahaan ja pissattaa. Mahakipu oli kyllä enemmän ihan normaalia menkkakipua, kuin sitä edellisen kerran "polttavaa" kiinnittymiskipua. Parin tunnin päästä heräsin uudestaan pissalle. Täytyy jättää iltajuominen vähemmälle..

Tänään on illasta ollu ihan selviä menkkakipuja, päivällä niitä ei oikeestaan tuntunu, nyt on ihan sellanen olo että kohta alkaa menkat. Onhan mulla pieniä menkkafiiliksiä ollu siirrosta lähtien, mutta tänään tosiaan kovempia. Joo ja tissit on kipeet, olleet jo punktiosta asti, vähän vaihdellen.

Pp5, vasta.. : /

 

Ne lugethan kans kerää nestettä elimistöön. Huomasin minäkin tuon jatkuvan pissihädän viimeksi. Mitään polttavaa kiinnityskipua en huomannut. Ja koska kuukautiset ovat olleet viimeksi 1/2009, ja nekin tyhjennysvuodot ehkäisyrenkaan lopetuksen jälkeen, en edes tiedä mitä menkkakivut ovat! REAL LADY, en voi muuta sanoa.

Mulla huomenna taas "turha" rahastus käynti polilla. Silloin siis katsotaan josko nuo estradioli laastarit ja zumenonit olisivat vihdoin saaneet potkaistua limakalvoni kasvamaan. Minulla menee siinäkin normaalia kauemmin aikaa, lääkärin mukaan siksi, että alakertani on ollut niin kauan offlinessa. Jos kakki näyttää huomenna hyvältä "limaiselta" niin sitten perjantaina olisi alkionsiirto, tietysti täytyy vielä ottaa huomioon alkioiden onnistunut sulatus.

Hugsylla siis Pp6, miten oli pimpamin ja muiden laita! Kauheaa kun mua jännittää jo teidänkin puolesta. Hassua kun teitä tekisi mieli tsempata ja valaa positiivista uskoa teihin ja kyllä se siitä meinikiä, mutta itse valmistautuu pahimpaan ja on kokoajan peruspessimistinen etten sanoisi lähes negatiivinen.

Toisaalta mitenköhän paljon myös nämä hormonit vaikuttavat mielialaan... Minä ainakin olen ollut niin kiukkuinen miehelleni ja täysin valmis toivottamaan hänet hornantuuttiin kun ollaan yhdessä ja kun hän taas on töissä tai muutenvaan muualla huomaan että ajattelen kokoajan helliä asioita hänestä. Ja kun mies avaa kotioven, niin on kuin helvetin portit aukeaisivat! Voi raukkaparkaa, kun joutuu kestämään tällaista hormonihirmua!!

 

hei vaan, täällä yksi peruspessimisti kertoo, että kävi paremmin kuin osasin odottaa. Vaikka 5 rakkulaa vain näkyi niin niitä olikin sitten enemmän, saatiin 7 solua! Tällä hetkellä olotila uskomattoman huojentunut. Jospa tästä pääsisi piinailemaan...
Ja tosiaan vatsa on hurjan pullea... Mutta olkoon, äsken otin taas vähän suklaata....:saint:

 

Ihan huippua Garfield, nyt pidetään peukkuja hyvälle hedelmöitysprosentille!

Mullakin tänään pp6. Tissit on täyden tuntuset ja aavistuksen arat. Vatsalla välillä menkkamaisia oireita. Ei muuta. Nyt mulla on Crinone tupla-annoksella verraten edellisiin siirtoihin, niin kait sekin oireita enemmän tekee kuin puolet vähemmän.

Mulla on kauheen rauhallinen olo nyt tän suhteen. Omituista!

Mäkin tunsin selvästi kiinnittymisen viimeksi, muistaaksen pp4 tai 5. Samaten hiukan jotain vaaleanpunaista silloin lorahti. Piiniksen toisella viikolla valkovuoto muttuui tosi vetiseksi ja sai käydä jatkuvasti vessassa varmistaan, ettei menkat alkaneet.

 

Hei kaikki. Ajattelin itsekin tulla tänne kun tuntuu ettei muullekaan osastolle vielä kuulu. Itellä menossa pp7. Miehen kans oltu kolme vuotta vl:ssä hoitojonoissa ja nyt löyty viimein luovuttaja meille. Milloin mahtas olla sopiva päivä testailla..? : /Haluaisin tehdä testin kotona ennen verikoetta vl:ssa. =)

 

Kiva, kun tulee uusia piinailijoita, jaahan heti oireesi meidän kanssa :wave:

Mulla oli onnistuneessa hoidossa selvä plussa pp 12. Jotain olis varmaan aiemminkin näkynyt, kun niin selvä silloin oli.

 

Jippii, musta tulee oikea piinailija perjanataina (5.11)! Olen nyt jo käynyt katsomassa lasketun ajan ja suunnitellut elämän seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi!! Hieman taas yliampuvaa, mutta tein aamulla päätöksen, että uskon nyt vain ja ainoastaan onnistumiseen!

 

Mulla oli aluksi oireita vaan alamahukivut, se oli lähinnä sellasta pistävää kipua. ja rinnat on ollut tosi arat. nyt jostain syystä mulle tulee iltaisin kauhea kuvotus.. :x toivon vain kovasti että saisin plussan ja saataisiin miehen kanssa se kauan toivottu lapsi. =)

 

Mahtuisko mukaan piinailemaan??? =)

En oo ikinä ennen mihinkään keskusteluun osallistunut, vaikka tän projektin aikana oonkin kaikki mahdolliset (valehtelematta...) keskustelut aiheeseen liittyen lukenut
Nyt alko tuntua, että ois kiva saada ihan jo piinisseuraakin, vain kaks mun läheistä tietää meidän hoidoista, enkä heille viitsi joka vaihetta tilittää...

Siis meillä takana yritystä 2v, tosin oli jo silloin tiedossa, että hankaluuksia voi tulla. Meillä vika siittiöissä, määrät ja liikkuvuudet alentuneet. Mussa ei pitäis olla vikaa, ja ikää 32 että ei nyt ihan mahdotonta pitäis olla... Hoitoihin sit mentiin reilun vuoden yrityksen jälkeen, viime keväänä pari inssiä, sit yks IVF jossa päädyttiin kuitenkin puolelle soluista tekemään ICSI. Siitä yks PAS kehnohkolla alkiolla. Nää kaikki negoja.

Nyt meneillään toisen ICSIn PP2, huokaus, miten pitkä pariviikkoinen tästä taas tulee... Meidän hoitokin oli tällä kertaa melkoinen jännitysnäytelmä, kun saatiin soluja 4 (viimeks vähän paremmin eli 8), ja vain yks hedelmöittyi, sit piti viikonlopun yli odotella, jaksaako sinnitellä, ja kappas vaan - saatiin 7-soluinen (kuulemma oikein hyvä) kaveri kyytiin... Ja nyt jännittää!!!!! Mitään tuntemuksia ei tietty vielä ole, vaan jomotusta munasarjoissa johtuen joko ronkkimisista tai sit todennäköisemmin noista ah niin ihanista lugeista
Oon kyl jo ihan kyllästyny tunnustelemaan tuntemuksia, kun se on joka kuukaus ollut ihan turhaa, vaikka kaikenlaista oon kuvitellu, niin ku asiaan kai kuuluu : / Tosin nyt on vielä toiveikkaampi olo kuin edellisillä kierroksilla, kun kyllähän nyt jo tilastotkin alkais olla meidän puolella... hmm.

Ai niin, nauratti Tiinun kommentti elämän suunnittelusta, pakko myöntää, että joka alkionsiirron aikaan itsekin oon selvittäny saman tien lasketun ajan ja muutenkin tulevia aikatauluja

Tulipas pitkä vuodatus, sorry, ja tosiaan kiva jos mahtuu mukaan
Leppoisaa iltaa kaikille!

 

Hauveli ja Herttakuningatar, aina mahtuu mukaan, tervetuloa!!

Garfield Loistavaa!! Nyt pidetään peukkuja että kaikki hedelmöittyy ja saatte pakkaseen loput.

Hauveli Mä tein viimeeksi pp 10 ekan testin kotona ja siinä näkyi haamu. Varmaan joskus siinä kieppeillä kannattaa aikaisintaan testata. Oireet kuulostaa ihan lupaavilta

Tiinu Asenne on kohdillaan! Tuohon pitäisi itsekin pyrkiä.

Herttakuningatar Sulla on ainakin hyvät lähtökohdat nyt, kun oli noin hyvä alkio. Mä en edes tiedä monta solua meidän alkiossa oli, ei kuulemma täydellinen ollut, mutta ihan hyvä.

Omaa napaa: Tänään on ollut vähän parempi päivä. Vaikka ottaa päähän kun tulee kyttäiltyä olotilaa koko ajan. Ja harmittaa vähän miehen puolesta, kun sen täytyy tyytyä mun kuvailuihin olotiloista. Oliskin helppoo jos sillekin tulis samat oireet, niin vois sit yhdessä pohtia että mitä ne on

Mutta tänään on siis pp7. Oireet tähän mennessä:
Siirrosta asti tissit ja nännit kipeet, lieviä menkkajomotuksia ollut silloin tällöin. Pp5-6 oli kovempia kuukautiskipuja ja eilen aamulla sanoinkin miehelle, että ihan sellanen olo että menkat alkaa justiinsa. No sitten päivän mittaan ne menkkakivut hävis, samoin tissien arkuus ja oli ihan normaali olo. Tänäänkään ei oo mahassa tuntunu mitään, eikä tissit oo kokeilemalla mitenkään kauheen kipeet, samalla lailla lievästi aristaa kun ennen menkkoja. Välillä niitä vähän särkee.

Tiedän että tosta voi joku positiivinen ihminen löytää raskausoireita, MUTTA: en oo tuntenu niitä kiinnittymiskipuja, viimeeks kun olin raskaana, oli tissit tosi turvonneet (nauroin miehelle, että ihan ku ois silikonit), ja nyt tuntuu että mulla tulee enemmän lugemössöä ulos ku sillon.

Tänään kävin kuitenkin apteekissa ostamassa valmiiks pari kappaletta clearbluen testejä, että jos viikonloppuna testailis..

Tulipas pitkä viesti