\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.03.2006 klo 17:14 VaSaSi kirjoitti:
Minulla on ihan mukavat. Varsinkin anopin kanssa tulen hyvin juttuun. Vaikka ovat he kyllä aikamoisia hössöttäjiä. Johtuneekohan siitä, että mieheni on heidän ainoa lapsensa!
Välillä meinaa kyllä tulla pientä kinaa lastenkasvatuksesta, kun heidän tyylinsä on niin erilainen kuin meillä. Varsinkin esikoinen on usein ihan mahdoton oltuaan isovanhemmillaan muutaman päivän, kun siellä passataan ja paapotaan niin kauheasti ja kaikki annetaan aina periksi; ei ole oikein mitään sääntöjä.
Mutta kaiken kaikkiaan, ihan hyvät appivanhemmat =)
Kohteliaat, etäiset, ystävälliset. Välimatkaa pitää anoppi itse. En oikein osaa keskustella kummankaan, en anopin enkä apen kanssa. Keskustelu on vähän pinnallista ja kepeääkin.
Olen joskus joutunut keskustelemaan anopin kanssa ns. ongelma-asioista, liittyvät meidän uusperheeseen; miehen exään ja heidän yhteisiin lapsiin lähinnä.
Tässä anoppi on tehnyt vähän ohilyöntejä eli puuttunut asioihimme
Anoppi tuntuu paapovan edelleen poikaansa. Mies ei ole ainokainen, mutta on nuorin sisarussarjassa, ikäero edelliseen sisareen ei edes ole mikään iso... Tulee olo, että anoppi ei ole vielä oikein tajunnut mitä uusperhe on, hän määrittelee meidän perheemme oman näkemyksensä kautta.. eikä tajua että se ei meidän tai minun mielestäni mene näin.
Ilmeisesti anoppi elää yhä edelleen vahvasti menneisyyden ja ex-minänäsä painolasti mukanaan, tämän asetelman hän sitten kippaa minulle, se tulee meidän parisuhteen väliin.
Appi on taatusti samaa mieltä, pitää vaan suunsa kiinni, kommentteja tulee joskus kyllä.Siitä tietää mitä ajattelee sen kiltin ja myäilevän papan päässään oikeasti.
Ilkeitä he eivät ole, ajattelemattomia enemmän ja vahvoja voimakkaita persoonia.
Lapsenlapsilleen kuitenkin mukavia isovanhempia, eivät kävele minun sääntöjeni yli, noudattavat niitä vaikka eri mieltä olisivatkin.