minkäikäisenä omaan huoneeseen nukkumaan?

joo eli sellaista olisin halunnut tiedustellaettä minkä ikäisinä teidän lapset ovat siirtyneet omaan huoneeseen nukkumaan?? meillä melkein 3-vuotias nukkuu vielä samassa huoneeseessa.. ja vieressä.. :ashamed:

 

Meillä muuton myötä tyttö sai oman huoneen 2,5 vuotiaana, siihen mennessä oli vaihtelevalla menestyksellä nukkunut 1v 8kk omassa sängyssään meidän sängyn vieressä (elämänsä ensimmäiset 10kk nukkui siis meidän kanssa perhepedissä joka yö...)

 

Siinä 2v paikkeilla meilläkin on laitettu mutta sisaruksen kans yhteiseen ensin ja siitä sitten jos on tilaa ollu omiin.Nyt meillä nää iltatähdet nukkuu periaattees omissa huon. vaikka 3v poika tulee kyllä joka yö aamuyöstä keskelle/ viereen. Nukahtaa kyllä omaan sänkyyn iltatoimien jälk.ihan hyvin. 7v koululais tyttö kyllå pelkää joskus talvella myrskyillä ja pimeällä ja tulee monta kertaa viereen.Sitten niitä palautellaan omiin sänkyihinsä kun ei mahduta enää....sellaset pistorasiaan laitettavat yö valot on vähän joka huonees ettei ole ihan pelottavan pimeää.

 

Poika 2.5v nukkuu perhepedissä :heart: Enkä muualle enää haluaiskaan sitä, se on mun nunnupeitto eli unilelu niin ihana pikkunen ukko :heart:

 

lapset kannataa totuttaa mahdollisimman pienestä nukkumaan omassa huoneessa ja nimenomaan omassa sängyssä.Vuoden ikänen nukkuu jo mainiosti yönsä omassa huoneessa.Missään vaiheessa ei lasta kannata totuttaa nukkumaan vanhempien sängyssä!Sairaana ollessa on eri asia,ja toki harvat vierailut äidin tai isän viereen,silloin kun se vanhemmille sopii,ovat ok.Lapsen pitäminen omana "unileluna" ei ole läpsen kehityksen kannalta suotavaa.

 

2-vuotiaana siirrettiin poika nukkumaan omaan huoneeseensa ja kävi aivan kivuttomasti.

 

Tyttö oli 10kk ja poika siirtyi täytettyään 7kk omaan huoneeseen. Välillä tulevat viereen keskellä yötä, mut unet aloitetaan aina omassa sängyssä.

 

\

Poika 2.5v nukkuu perhepedissä :heart: Enkä muualle enää haluaiskaan sitä, se on mun nunnupeitto eli unilelu niin ihana pikkunen ukko :heart:

voi miten kiva kuulla! :heart: en ole siis ainut äiti joka ajattelee näin.. minunkin mielestäni on aivan ihanaa että lapsemme nukkuu vieressämme. minun puolestani saa kyllä nukkuakin niin kauan kuin haluaa. ei se mua haittaa, päinvastoin. ihana herätä aamulla pikku-miehen suukotteluihin ja haleihin. mikä sen ihanampi herätys!!! :heart: =) =)

 

\

\

Poika 2.5v nukkuu perhepedissä :heart: Enkä muualle enää haluaiskaan sitä, se on mun nunnupeitto eli unilelu niin ihana pikkunen ukko :heart:

voi miten kiva kuulla! :heart: en ole siis ainut äiti joka ajattelee näin.. minunkin mielestäni on aivan ihanaa että lapsemme nukkuu vieressämme. minun puolestani saa kyllä nukkuakin niin kauan kuin haluaa. ei se mua haittaa, päinvastoin. ihana herätä aamulla pikku-miehen suukotteluihin ja haleihin. mikä sen ihanampi herätys!!! :heart: =) =)

niin :heart:
Poika on ollut jo syntymästään asti todella vaikea ja vaativa lapsi...nyt helpottunut kun 2.5v.
Vauvana oli todella vaikeaa opettaa omaan huoneeseen kun homma meni siihen että juoksin huoneiden väliä n.10 kertaa/ yö. Ei se ole elämää
Kun otin sitten perhepetiin, kaikki on nukkuneet hyvin ja tyytyväisenä
On ihanaa kun poju saa huomioo ja hellyyttä mennessään nukkumaan(menee aina minun kanssa ja iskä tulee perästä). Köllitään viekuttain, halitaan, saatan laulaa hiljaa lauluja ym. Pojusta näkee kuinka halkee onnesta joka kerta. Yöllä jos herää, katsoo vain että tallella ollaan ja nukahtaa tyytyväisenä viekkuun :heart:

 

\

lapset kannataa totuttaa mahdollisimman pienestä nukkumaan omassa huoneessa ja nimenomaan omassa sängyssä.Vuoden ikänen nukkuu jo mainiosti yönsä omassa huoneessa.Missään vaiheessa ei lasta kannata totuttaa nukkumaan vanhempien sängyssä!Sairaana ollessa on eri asia,ja toki harvat vierailut äidin tai isän viereen,silloin kun se vanhemmille sopii,ovat ok.Lapsen pitäminen omana "unileluna" ei ole läpsen kehityksen kannalta suotavaa.

Hmm? Kiinnostaa kyllä kovasti kuulla mikä kehitystä siinä turvassa ja hellyydessä haittaa? :wave: En usko moiseen. En alkuunkaan
Vieressä pojalla(kun ainut lapsi) tyurvallinen olo, saa hellyyttä, läheisyyttä ja lämpöä. On iloinen, onnellisen oloinen ja tyytyväinen :heart:
Ja onneks olkoon jos teidän 1v nukkuu mutkitta omassa huoneessaan. Meillä poju on ollut ihan huippuvaikee. Esim alle puoli vuotiaana(kun nukkui omassa sängyssä mutta samassa huoneessa) poika heräsi 1-2h välein ja valvoi, maidotteli ja huusi. Välillä jopa puolen tunnin välein. Oli aivan päätöntä touhua. En todellakaan ole ruvennut huudatuskouluihin.
Kun oli 1v ja koitin nukuttaa omaan huoneeseen oli se täysin mahdotonta. Kuten tuolla aiemmin mainitsin, poika juoksutti mua huutamalla huoneessaan lukuisat kerrat öisin. Kaikki lapset eivät ole samanlaisia.
Olin aivan loppu ja kiukkunen, arki oli raastavaa kun unta ei saanut.
Nyt poika nukkuu tyytyväisenä vieressä ja kaikilla kaikki hyvin :heart:

 

\

\

\

Poika 2.5v nukkuu perhepedissä :heart: Enkä muualle enää haluaiskaan sitä, se on mun nunnupeitto eli unilelu niin ihana pikkunen ukko :heart:

voi miten kiva kuulla! :heart: en ole siis ainut äiti joka ajattelee näin.. minunkin mielestäni on aivan ihanaa että lapsemme nukkuu vieressämme. minun puolestani saa kyllä nukkuakin niin kauan kuin haluaa. ei se mua haittaa, päinvastoin. ihana herätä aamulla pikku-miehen suukotteluihin ja haleihin. mikä sen ihanampi herätys!!! :heart: =) =)

niin :heart:
Poika on ollut jo syntymästään asti todella vaikea ja vaativa lapsi...nyt helpottunut kun 2.5v.
Vauvana oli todella vaikeaa opettaa omaan huoneeseen kun homma meni siihen että juoksin huoneiden väliä n.10 kertaa/ yö. Ei se ole elämää
Kun otin sitten perhepetiin, kaikki on nukkuneet hyvin ja tyytyväisenä
On ihanaa kun poju saa huomioo ja hellyyttä mennessään nukkumaan(menee aina minun kanssa ja iskä tulee perästä). Köllitään viekuttain, halitaan, saatan laulaa hiljaa lauluja ym. Pojusta näkee kuinka halkee onnesta joka kerta. Yöllä jos herää, katsoo vain että tallella ollaan ja nukahtaa tyytyväisenä viekkuun :heart:

aivan! meillä kans koitettiin nukuttaa poikaa omassa sängyssä mutta heräs aina aamupuolen yötä ja halus meidän sänkyyn.. joten parempi että lapsi saa nukkua vieressä niin koko perhe on tyytyväisiä kun ei tarvii keskellä yöt heräillä... =) :heart:

 

\

Vuoden ikänen nukkuu jo mainiosti yönsä omassa huoneessa.

**Juu, nukkuu kyllä mutta sitten äiti ravaa laittamssa tuttia suuhun pari kertaa yössä tai muuten vaan kellistämässä unissaan istumaan nouseen tenavan pitkälleen. Tällä kaavalla meni mun viime yöni =)

Missään vaiheessa ei lasta kannata totuttaa nukkumaan vanhempien sängyssä!...Lapsen pitäminen omana "unileluna" ei ole läpsen kehityksen kannalta suotavaa.

**Erimieltä!! Meillä on molemmat oppineet ihan mainiosti nukkumaan omassa sängyssään ja huoneessaan vasta yli yksivuotiaanakin. Ts. tutti on hukassa ja muuten kukkuvat ylhäällä vaikka olisivat samassa huoneessakin nukkumassa... Eikä meillä melkein 4 v:n kehityksessä ole mitään "vikaa" vaikka viimekesänä päättikin muuttaa takaisin meidän huoneeseen nukkumaan, koska vauvakin nukkui siellä. (Nukkui omassa huonessaan noin puolitoistavuotta ennen uuden vauvan syntymää.) Nyt ovat pikkusiskon kanssa nukkuneet kuukauden verran omassa huoneessaan, eikä muutos ollut isommallekaan kauhistus.

 

Meni tuossa ed. viestissä lainaukset vähän persiilleen: Ne tähdellä merkatut on mun kommentit, merkaamattomat lainauksia Myrskyluodonmaijalta

 

Meillä nukkuu 4v3kk ja 2v9kk vieressä, ihan tarkoituksella ja niin pitkään kun haluavat. Siis periaatteellinen päätös perhepedistä. Olin luennolla, jossa kerrottiin kuinka läheisyys on lapselle tärkeää ja nukkuminen liki parantaa monta asiaa tulevaisuudessa.
Vieressä ovat niin pitkään kun haluavat. (Toivottavasti piiiiitkään, itse emme miehen kanssa osaisi nukkua ilman unileluja :hug:

 

\

Meillä nukkuu 4v3kk ja 2v9kk vieressä, ihan tarkoituksella ja niin pitkään kun haluavat. Siis periaatteellinen päätös perhepedistä. Olin luennolla, jossa kerrottiin kuinka läheisyys on lapselle tärkeää ja nukkuminen liki parantaa monta asiaa tulevaisuudessa.
Vieressä ovat niin pitkään kun haluavat. (Toivottavasti piiiiitkään, itse emme miehen kanssa osaisi nukkua ilman unileluja :hug:

samoin aattelen minäkin.. mies vähän joskus erimieltä mutta kyllä se läheisyys on lapselle tärkeää ja olen huomannut että lapsi nukkuu PALJON paremmin meidän vieressämme kuin omassa sängyssään.. lapsi kuitenkin kaipaa ja tarvii äidin läheisyyttä ja lämpöä.. :heart: =) en ymmärrä miten jotkut äidit voivat laittaa pienen alle vuoden ikäisen jopa omaan huoneeseen nukkumaan.. minusta ei siihen ollut eikä olisi.. ei se tee lapsesta pahaa eikä se ole mielestäni väärää kasvatusta jos antaa lapsen nukkua vieressä. mutta meitä on kaikenlaisia ihmisiä.. jotkut ajattelevat toisenlailla.. mutta oma lapseni on tyytyväinen ja myös minä =) :heart: :heart:

 

Harmittaa, kun en muista tarkalleen mitä kaikkea sanoi, mutta ainakin nämä tulee mieleen: lapsen on päästävä lähemmäksi kuin ihmisen turvaraja on (se on se raja, kuinka lähellä seisot toista ihmistä kun keskustelet hänen kanssaan) lapsen on päästävä tämän rajan sisälle! Sitten on tämä bakteeriasia=vieressä nukuttaminen turvaa riittävän normaalin pöpökannan, ei tule pöpöt niin helpolla kun on hengittänyt isin ja äidin läheisyyttä. Ja kolmantena tietenkin tämä turvallisuus: perusturvallisuus kun on sellainen seikka, joka luodaan alle 3-vuotiaana, sitä aikaa et enää takaisin saa! Eli, lapsen on SAATAVA nukkua vieressä ainakin 3-vuotiaaksi asti. Mieluiten niin pitkään kuin haluaa.

Luennolla tuli kaksi mielenkiintoista lisäkysymystä: "meillä 7-v koululainen nukkuu yhä vieressä" Luennoitsija: Niin, onko ongelma? Kysyjä: Ei. Luennoitsija: tosi hyvä. Jatkakaa sitten ilman huonoa omaatuntoa!
Ja toinen: entä jos lapsi ei halua olla lähellä, ei halua tulla kainoloon?" VASTAUS: SITTEN LAPSI ON OPETETTAVA LÄHEISYYTEEN JA VIERESSÄ NUKKUMISEEN.

Ah, sitä onnen tunnetta kun sai "synninpäästön" omalle, tunnepohjalta luodulle käytännölle :hug: :heart:

Niin, ja luennoitsija oli MIES

 

Esikoinen ja keskimmäinen siirtyivät omaan huoneeseen alle vuoden ikäisinä, kuopus (1v7kk) nukkuu vielä meidän makkarissa, mutta omassa sängyssään. Tämä asuntomme huonemäärästä johtuen.

Meillä on lapset nukkuneet omassa sängyssä alusta alkaen eivätkä yritä tulla vanhempien sänkyyn yöllä. Joskus on sairas lapsi nukkunut välissämme, mutta itse en pysty nukkumaan, jos on kolmas pyörä sängyssä. Eli perhepedille sanon ei kiitos!

Kukin jakakoon sänkynsä mieltymystensä mukaan.

 

Ja lisään vielä, että meillä sitä läheisyyttä ja lämpöä jaetaan muutenkin kuin sängyssä.

 

Se toivottavasti kaikille päivänselvä asia!

 

Esikoinen 7kk iässä kun ei enään syönyt öisin. Keskimmäinen veljensä kans samaan huoneeseen 6kk iässä ja kuopus 1,2kk kun muutettiin isompaan asuntoon

 

\

Ja lisään vielä, että meillä sitä läheisyyttä ja lämpöä jaetaan muutenkin kuin sängyssä.

Niin toki meilläkin. Mutta kun illalla esim minä menen pojun kanssa petiin, on se läheisyys ja hiljaisuudessa olo niin eri asia kuin päivällä hälinässä ja arkitouhujen kiireen keskellä...
Meillä on tullut traditio että poju 2,5v sanoo:"äiti katsoo Leeviä" :heart: ja sitten mun on käännyttävä pojun puoleen ihaileen häntä :heart:
Silittelen, laulan, halin, pusin poskelle ja siinä ihan rauhassa kerron kuinka rakas poju on äitille ja iskälle
pojun ilmeestä näkee jotakin aivan uskomatonta...erilaista kuin päiväsaikaan. Ilme niin ihanan ylionnellinen *huokaa*
On niin upeeta kun voi ihan rauhassa keskittyä pikkuiseen ja nukahtaa yhdessä pienen ihmisen kanssa. Snif... :hug:

 

Osasit kuvata tuntoja paremmin kuin itse osaisin. Meillä ihan samanlainen autuas olo iltaisin. Ensin lähtee toinen siskoksista petiin äitin tai isän kanssa. Halit ja hellittelyt ovat aivan erilaista kuin päivällä kun jaloissa pyörii 4 lasta (2omaa, 2hoito) tai useimmissa tapauksissa kun lapsi on joutunut olemaan jopa 10 tunnin päivän hoidossa näkemättä vanhempiaan. Kyllä silloin tarvitaan hellyyden tankkausta ja kovasti, että selviää vielä yönkin yli yksin, ilman vanhempiaan!
Onneksi jokainen taplaa tyylillään, meidän ei ole pakko nukuttaa lapsiamme omassa huoneessaan omassa sängyssään eikä toisten samassa sängyssä eikä edes samassa huoneessa.
mutta hatunnosto kaikille, jotka uskaltavat luopua omasta mukavuudenhalusta lasten parhaaksi!

 

Meijän poika oli 3-vuotias ku meni ommaan huoneeseen nukkuun, mutta kuitenki tuli aina yöllä viereen.
Sitte ku tyttö laps synty, nii siirty kokonaan ommaan huoneeseen nukkuun.

Tyttö on nyt 2-vuotias ja nukkuu samasa huoneesa isovelijensä kanssa.Eikä mitään isompia ongelmia oo ollut.

 

Meillä on menneet yksivuotiaana, kolmevuotiaana ja pikkuisesta en tiedä.

Minusta hyvä ikä on silloin kun on niin iso että osaa itse tulla meidän viereen silloin kun pelottaa tai tuntuu siltä jostain muusta syystä. Meidän tytön (nyt 6 v)on aivan hirveän vaikea saada unen päästä kiinni, ja oma huone ja oma rauha kyllä helpottavat tätä asiaa. TÄrkeää hänelle on se tieto, että halutessaan saa kömpiä aikuisen viereen.

Se että lapsi on samassa huoneessa tai vuoteessa on kyllä myös ihan omaa mukavuudenhalua; itse en pystyisi nukkumaan jos pitäisi koko ajan olla kuulolla että mitä ssiellä toisessa huoneessa tapahtuu.

 

\

\

Ja lisään vielä, että meillä sitä läheisyyttä ja lämpöä jaetaan muutenkin kuin sängyssä.

Niin toki meilläkin. Mutta kun illalla esim minä menen pojun kanssa petiin, on se läheisyys ja hiljaisuudessa olo niin eri asia kuin päivällä hälinässä ja arkitouhujen kiireen keskellä...
Meillä on tullut traditio että poju 2,5v sanoo:"äiti katsoo Leeviä" :heart: ja sitten mun on käännyttävä pojun puoleen ihaileen häntä :heart:
Silittelen, laulan, halin, pusin poskelle ja siinä ihan rauhassa kerron kuinka rakas poju on äitille ja iskälle
pojun ilmeestä näkee jotakin aivan uskomatonta...erilaista kuin päiväsaikaan. Ilme niin ihanan ylionnellinen *huokaa*
On niin upeeta kun voi ihan rauhassa keskittyä pikkuiseen ja nukahtaa yhdessä pienen ihmisen kanssa. Snif... :hug:

Kyllähän tuo on ihanaa, kun on itse sen valinnan tehnyt. Usein vaan perhepetiläiset kovasti puolustelee valintojansa - ei siihen ole mitään tarvetta. Meillä jos illat vietettäis KOLMEN pirpanan kanssa sängyssä toisiimme tuijotellen ja halien ja pusien - ei siitä muuta tulis kuin kauhee tappelu kuka saa eniten huomiota. Hienoa olisi, jos jokaiselle lapselle voisikin jakaa jatkuvaa huomiota ja hellyyttä. Että nauttikaahan te niistä hetkistänne!