minkä kirjan luit viimeksi??

Mä en käsitä, mistä ansioista tuota Haydenia joka paikassa hehkutetaan.

Kirjat on kirjoitettu korkeintaan keskinkertaisesti (oon lukenut kahta lukuun ottamatta kaikki), ja sisällöllisesti ne toistaa itseään. Kun on lukenut yhden, on lukenut kaikki. Onko se sitten eräänlainen sosiaaliporno joka ihmisiä kiehtoo?

Erittäin samaa mieltä. Sosiaalipornoa nimenomaan, populistista, sensaationhakuista ah niin jenkkiläistä. Ja kaikki on niin kamalaa.

En myöskään kestä lainkaan sen tyyppisiä kirjoja. Tosipohjaiset kirjat voivat olla hyvinkin toimitettuja ja kirjoitettuja. Haydenin kirjat eivät ole.

Joo-o, mutta tää Hayden on yksi maiilmalla tunnetuimpia erityiskasvattajia, ja on ollut erityislasten kanssa tekemisissä lähes koko uransa. Itse olen myös opiskellu erityiskasvatusta, ja ihan siltä pohjalta minua kiinnostaa hänen tositapahtumiin perustuvat kirjansa. Kun erityiskasvatusta aikansa opiskelee, niin se vie mennessään!! Tulee tiedonjano-, ja nälkä, haluaa aina vaan lisää!

Pelottavin kommentti sitten sen Dan Brownin Maria-teorian nielleiden jälkeen. :|

Oikeesti?

Siis tarkoititko sä tuota mun erityiskasvatukseen liittyvää tiedonhalu-kommenttia?

 

Siis tarkoititko sä tuota mun erityiskasvatukseen liittyvää tiedonhalu-kommenttia?[/quote]




Jep, tarkoitin.

Sano nyt, että haet tiedon muualta. Joohan.

 

Siis tarkoititko sä tuota mun erityiskasvatukseen liittyvää tiedonhalu-kommenttia?[/quote]




Jep, tarkoitin.

Sano nyt, että haet tiedon muualta. Joohan.

Siis ihan faktatietoahan ne kirjat on. Ja se, ennen kaikkea, miten Hayden käsittelee erityislapsia, niin siinä olisi kyllä itsekullakin tavoitetta, ainakin minulla. Mutta luen toki muitakin kirjoja, ja erityiskasvatuksen tuoreimmat uutiset, artikkelit ja lehdet luen ihan jossain muualla. Ja saan ne suomalaiselta erityislastentarhan opettajalta.
Mutta mä en tykkää hernekeitosta ja sä tykkäät, niin eikö tää ole ihan sama asia, sä et tykkää haydenin kirjoista ja mä tykkään. Sillä sipuli.

 

Siis tarkoititko sä tuota mun erityiskasvatukseen liittyvää tiedonhalu-kommenttia?[/quote]




Jep, tarkoitin.

Sano nyt, että haet tiedon muualta. Joohan.

Siis ihan faktatietoahan ne kirjat on. Ja se, ennen kaikkea, miten Hayden käsittelee erityislapsia, niin siinä olisi kyllä itsekullakin tavoitetta, ainakin minulla. Mutta luen toki muitakin kirjoja, ja erityiskasvatuksen tuoreimmat uutiset, artikkelit ja lehdet luen ihan jossain muualla. Ja saan ne suomalaiselta erityislastentarhan opettajalta.
Mutta mä en tykkää hernekeitosta ja sä tykkäät, niin eikö tää ole ihan sama asia, sä et tykkää haydenin kirjoista ja mä tykkään. Sillä sipuli.

Tykkää tykkää,
mutta mä saan olla peloissani.

Paitsi että onnistuit rauhoittelemaan.

(melkein)

 

Siis tarkoititko sä tuota mun erityiskasvatukseen liittyvää tiedonhalu-kommenttia?[/quote]




Jep, tarkoitin.

Sano nyt, että haet tiedon muualta. Joohan.[/quot
Siis ihan faktatietoahan ne kirjat on. Ja se, ennen kaikkea, miten Hayden käsittelee erityislapsia, niin siinä olisi kyllä itsekullakin tavoitetta, ainakin minulla. Mutta luen toki muitakin kirjoja, ja erityiskasvatuksen tuoreimmat uutiset, artikkelit ja lehdet luen ihan jossain muualla. Ja saan ne suomalaiselta erityislastentarhan opettajalta.
Mutta mä en tykkää hernekeitosta ja sä tykkäät, niin eikö tää ole ihan sama asia, sä et tykkää haydenin kirjoista ja mä tykkään. Sillä sipuli.

Tykkää tykkää,
mutta mä saan olla peloissani.

Paitsi että onnistuit rauhoittelemaan.

(melkein)

Siis miten niin pelottelemaan??

 

Leena Lehtolaisen Rivo satakieli. Oli ihan hyvä, mutta ei minusta niiiin mukaansatempaava kuin olisin odottanut, vähän laimea ehkä. Kun eikös sitä aikanaan hehkutettu kovastikin...Sen sijaan Saskia Noortin Ruokakerho hiukan ennen sitä oli jännä, en tahtonut malttaa laskea käsistäni =)

 

Leena Lehtolaisen Viimeinen kesayo. En oikein tykannyt.

 

Maria Erikson, Mian salaisuus. Oli jatkoa Liza Marklundin kirjoille: Uhatut ja Turvapaikka. Mielenkiintoisia olivat kaikki nuo kolme.

 

David Baldaccin Jouluksi kotiin. Oli hyvä =) *yöpöydällä nyt useampi Baldacci*

 

Elvis presleyn tarinan vaimona priscillan kertomana

 

Jennifer Weiner(tai joku vastaava) : Pieniä maanjäristyksiä...
Kannattaa lukee. Oli mun mielestä hyvä...

Ja toinen mikä kans on niin semmonen ku vauvakuume,kirjottajaa en muista

 

Nora Robertsin uusimman trilogian...Ja tykkäsin;oli jännä! =)

 

Kari Honkasen:"Eilinen on mennyt".
Kertoo kirjoittajan omasta elämästä,kuinka rikoksen kierteeseen joutunu vankila kundi voi muuttua ja koko elämä muuttuu.
Kunnia kuuluu yksin elävälle Jumalalle!

 

Mä en käsitä, mistä ansioista tuota Haydenia joka paikassa hehkutetaan.

Kirjat on kirjoitettu korkeintaan keskinkertaisesti (oon lukenut kahta lukuun ottamatta kaikki), ja sisällöllisesti ne toistaa itseään. Kun on lukenut yhden, on lukenut kaikki. Onko se sitten eräänlainen sosiaaliporno joka ihmisiä kiehtoo?

Erittäin samaa mieltä. Sosiaalipornoa nimenomaan, populistista, sensaationhakuista ah niin jenkkiläistä. Ja kaikki on niin kamalaa.

En myöskään kestä lainkaan sen tyyppisiä kirjoja. Tosipohjaiset kirjat voivat olla hyvinkin toimitettuja ja kirjoitettuja. Haydenin kirjat eivät ole.

Joo-o, mutta tää Hayden on yksi maiilmalla tunnetuimpia erityiskasvattajia, ja on ollut erityislasten kanssa tekemisissä lähes koko uransa. Itse olen myös opiskellu erityiskasvatusta, ja ihan siltä pohjalta minua kiinnostaa hänen tositapahtumiin perustuvat kirjansa. Kun erityiskasvatusta aikansa opiskelee, niin se vie mennessään!! Tulee tiedonjano-, ja nälkä, haluaa aina vaan lisää!

Kyl mä sen tiedän, että että Hayden on erkkaope. Itse ihan tavisopena olen kiinnostunut myös tämäntyyppisistä ongelmista, mutten kyllä keksi, mitä hyödyllistä tietoa Haydenin kirjoista voi saada. Eihän se analysoi autettaviensa ongelmia, saati, että teoreettisesti pohtisi tai perustelisi valintojaan. Sen sijaan Hayden ylentää itsensä esittämällä vaatimatonta, muka mutu-tuntumalla työssään toimivaa ihmeopettajaa, joka omalla ihmeellisellä kosketuksellaan parantaa (melkein) kaikki. Onko se muka ammatillisesti kiinnostavaa?

 

Leena Lehtolaisen Luonas en ollutkaan. Pidin aika paljon. Vaikken pitänyt kirjan henkilöistä.

 

Mä en käsitä, mistä ansioista tuota Haydenia joka paikassa hehkutetaan.

Kirjat on kirjoitettu korkeintaan keskinkertaisesti (oon lukenut kahta lukuun ottamatta kaikki), ja sisällöllisesti ne toistaa itseään. Kun on lukenut yhden, on lukenut kaikki. Onko se sitten eräänlainen sosiaaliporno joka ihmisiä kiehtoo?

Erittäin samaa mieltä. Sosiaalipornoa nimenomaan, populistista, sensaationhakuista ah niin jenkkiläistä. Ja kaikki on niin kamalaa.

En myöskään kestä lainkaan sen tyyppisiä kirjoja. Tosipohjaiset kirjat voivat olla hyvinkin toimitettuja ja kirjoitettuja. Haydenin kirjat eivät ole.

Joo-o, mutta tää Hayden on yksi maiilmalla tunnetuimpia erityiskasvattajia, ja on ollut erityislasten kanssa tekemisissä lähes koko uransa. Itse olen myös opiskellu erityiskasvatusta, ja ihan siltä pohjalta minua kiinnostaa hänen tositapahtumiin perustuvat kirjansa. Kun erityiskasvatusta aikansa opiskelee, niin se vie mennessään!! Tulee tiedonjano-, ja nälkä, haluaa aina vaan lisää!

Kyl mä sen tiedän, että että Hayden on erkkaope. Itse ihan tavisopena olen kiinnostunut myös tämäntyyppisistä ongelmista, mutten kyllä keksi, mitä hyödyllistä tietoa Haydenin kirjoista voi saada. Eihän se analysoi autettaviensa ongelmia, saati, että teoreettisesti pohtisi tai perustelisi valintojaan. Sen sijaan Hayden ylentää itsensä esittämällä vaatimatonta, muka mutu-tuntumalla työssään toimivaa ihmeopettajaa, joka omalla ihmeellisellä kosketuksellaan parantaa (melkein) kaikki. Onko se muka ammatillisesti kiinnostavaa?

No kyllä Haydenin tapa käsitellä erityislapsia on minusta aika hieno asia. Ja saman sanon sullekin kuin Töllin Ruusalle, että sinä tykkäät hernekeitosta, ja minä en, eikö tämä ole sama asia? Jos mua ne kiinnostaa, ja koen saavani niistä jotain, niin ei kai se keltään ole pois?

 

6/12

 

Mä en käsitä, mistä ansioista tuota Haydenia joka paikassa hehkutetaan.

Kirjat on kirjoitettu korkeintaan keskinkertaisesti (oon lukenut kahta lukuun ottamatta kaikki), ja sisällöllisesti ne toistaa itseään. Kun on lukenut yhden, on lukenut kaikki. Onko se sitten eräänlainen sosiaaliporno joka ihmisiä kiehtoo?

Erittäin samaa mieltä. Sosiaalipornoa nimenomaan, populistista, sensaationhakuista ah niin jenkkiläistä. Ja kaikki on niin kamalaa.

En myöskään kestä lainkaan sen tyyppisiä kirjoja. Tosipohjaiset kirjat voivat olla hyvinkin toimitettuja ja kirjoitettuja. Haydenin kirjat eivät ole.

Joo-o, mutta tää Hayden on yksi maiilmalla tunnetuimpia erityiskasvattajia, ja on ollut erityislasten kanssa tekemisissä lähes koko uransa. Itse olen myös opiskellu erityiskasvatusta, ja ihan siltä pohjalta minua kiinnostaa hänen tositapahtumiin perustuvat kirjansa. Kun erityiskasvatusta aikansa opiskelee, niin se vie mennessään!! Tulee tiedonjano-, ja nälkä, haluaa aina vaan lisää!

Kyl mä sen tiedän, että että Hayden on erkkaope. Itse ihan tavisopena olen kiinnostunut myös tämäntyyppisistä ongelmista, mutten kyllä keksi, mitä hyödyllistä tietoa Haydenin kirjoista voi saada. Eihän se analysoi autettaviensa ongelmia, saati, että teoreettisesti pohtisi tai perustelisi valintojaan. Sen sijaan Hayden ylentää itsensä esittämällä vaatimatonta, muka mutu-tuntumalla työssään toimivaa ihmeopettajaa, joka omalla ihmeellisellä kosketuksellaan parantaa (melkein) kaikki. Onko se muka ammatillisesti kiinnostavaa?

No kyllä Haydenin tapa käsitellä erityislapsia on minusta aika hieno asia. Ja saman sanon sullekin kuin Töllin Ruusalle, että sinä tykkäät hernekeitosta, ja minä en, eikö tämä ole sama asia? Jos mua ne kiinnostaa, ja koen saavani niistä jotain, niin ei kai se keltään ole pois?

Niinpä niin.

 

Leena Lehtolaisen Luonas en ollutkaan. Pidin aika paljon. Vaikken pitänyt kirjan henkilöistä.

tämä myös mulla. Tykkäsin kyllä! (tosin oikeesti vikaks luin kyllä tytölle heinähattua ja vilttitossua, mut se ei vissiin kelpaa... )

 

Kiitti kaikille jotka viitsi vastata...ehkä mä alan opettelee tota kirjaston käyttöä ja haen sieltä edellä mainituista kirjoista...siitä on aikaa kun on lukenu viimeks kirjan...

 

Agatha Christien Neiti Marplen viimeinen juttu

 

Terry Pratchet : Kiintoisia aikoja

 

Tuija Lehtisen Fransesca

 

Anu Mylläri, Adoptoitu. hyvä kirja!

 

Sharon Osbournen elämänkerta. Oli ihan mielenkiintosta luettavaa.. Tykkäsin kun oli kirjoitettu jotenkin tavallisesti ja "Sharonmaisesti" ilman mitään kaunisteluja ym.

Sitä edellinen oli Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus. Se oli oikein mukaansa tempaava ja hyvä kirja

Mulla on varmaan päässä jotain vikaa, kun en millään suostuisi lukemaan suomalaisten kirjoittamia kirjoja.. Paitsi juoppohullun päiväkirjoja