Minkä ikäselle voi mielestäsi puhua itsemurhista, murhista jne?

Laitetaan asioille mittasuhteita:
Toiset lapset elävät jatkuvasti väkivallan ja raakuuksien keskellä.
Nuoria tyttöjä raiskataan ja he jatkavat elämäänsa kohdattuaan väkivaltaa.

Tämä teennäinen väkivalta, mitä jotkut rikossarjat on ei vahingoita tervehenkistä ihmistä. Varsinki, kun useat sarjat ovat aika kaukana todellisuudesta. Painotan yhä, että lapsen joka niitä katsoo(myös nuori) on ymmärrettävä että se on draamaa, teatteria, viihdettä.

Itse olen niin herkkä, etten katso mitään elokuvaa jolla on jokin sidos todellisuuteen, varsinkin jos se edustaa sotaa tai vastaavaa. Olen kullut niin monta sotatarinaa, ettei sen katsominen leffana jaksa kiinnostaa pätkääkään.

Joku kevyt on mua varten, murhamysteeri. Sehän on jännä ja jopa humoristinen.
Yksi lempileffoistani Sherlok Holmes (2009), visuaalisesti se on synkkä, mutta elokuvana nerokas. Se voisin katsoa 11.v lapsen kanssa, kuten muinaiset Batman elokuvat.

ihmiset ovat aina halunneet jännitystä, kauhua ja pelkoa. Tälläisen fiktion kautta se on turvallista, kunhan nuori katsoja tietää sen jatkuvasti.
Tässä teityllä tavalla ollaan myös kysymyksen äärellä, että voiko pornoakin sitten katsoa, jos väkivaltaakin... raavin kyllä päätäni.
Kai näiden murhamysteerian kanssa kannatta noudattaa äärimmäistä varovaisuutta ja siihen pornoon..no ei missään nimessä.
Mutta nuoret niitä kuitenkin katsovat.. eli olisko siinäkin paikka hiukan valottaa niidenkin elokuvien todenperää...?

Hitusen nyt on ristiriidassa tämä kirjoituksesi. Ensin kirjoitat, ettei joku tietynlainen viihdemuoto vahingoita tervehenkistä ihmistä, mutta heti perään kerrot, että olet niin herkkä, ettet voi katsoa toisentyyppistä viihdemuotoa. Miten voit olettaa, että muut ovat herkkiä tasan samojen asioiden suhteen kuin sinä?

Oma lapseni oli pyörtyä, kun kerroin, miten verenkierrossa on happea ja rautaa. Siis ei mitään väkivaltaan ja raakuuteen viittaavaa eikä verta näkynyt missään, mutta ihan neutraalisti verestä puhuminen aiheuttaa hänelle heikotusta. Voitko siis sanoa, että lapseni pystyisi ihan helposti katsomaan murhamysteeriä, jossa näytetään verta? Vai sanotko mieluummin, että hän ei ole tervehenkinen?

 

Hitusen nyt on ristiriidassa tämä kirjoituksesi. Ensin kirjoitat, ettei joku tietynlainen viihdemuoto vahingoita tervehenkistä ihmistä, mutta heti perään kerrot, että olet niin herkkä, ettet voi katsoa toisentyyppistä viihdemuotoa. Miten voit olettaa, että muut ovat herkkiä tasan samojen asioiden suhteen kuin sinä?

Oma lapseni oli pyörtyä, kun kerroin, miten verenkierrossa on happea ja rautaa. Siis ei mitään väkivaltaan ja raakuuteen viittaavaa eikä verta näkynyt missään, mutta ihan neutraalisti verestä puhuminen aiheuttaa hänelle heikotusta. Voitko siis sanoa, että lapseni pystyisi ihan helposti katsomaan murhamysteeriä, jossa näytetään verta? Vai sanotko mieluummin, että hän ei ole tervehenkinen?

Mutta eihän se tarkoita, että jos en itse pysty niitä katsomaan, että ne olisi kaikilta kielletty?
Ja edelleen, aikuisen joka antaa luvan katsoa "aikuisille"suunnattua on oltava vastuussa ja tiedettävä lapsensa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että kuinka moni nuori katsoo ilman lupaa vaikka sun mitä.

 

Sarjat jossa kidnapataan lapsia ja heitä raiskataan ja kidutetaan eivät ole lapsen silmille. Siinä annetaan väärä kuva miehistä ja vääristelään seksiä ja todellakin tämä voi aiheuttaa pientä traumaa lapselle tai ihan aikuisellekkin.

Ei me kyllä mitään tollasta ole katsottu. Mutta kyllä lapsi sen tietää että lapsillekin tapahtuu hirveitä asioita ja pahoja ihmisiä on maailma täynnä.
Kuitenkin on ihan terve ja iloinen lapsi, vaikka tietää ettei kaikki ole kultaa mikä kiiltää.

 

Kyll' muakin kiinnosti jo pienenä nuo murhamysteerileffat sun muut...
Tosin vanhemmat yritti onneksi vähän suojella liialta. Katottiin silti esim Poirotit usein yhdessä koko perheen kanssa. Eipä siinä, mul jäi siitäkin traumoja, vieläkin muistan kun 10 vuotiaana katsoin yhden jakson enkä ajoissa sulkenut silmiä jännän kohtauksen tullessa. Kummitteli vuosia unissa näky kuinka ihminen oli siinä juonut syövyttävää nestettä ja veri vaan pulppus ja pulppus suusta... hrrr.

Noh mut toki nuo yhä kiehtoo, nykyään sillä tasolla että luen aktiivisesti murhainfon keskustelfoorumia ja kahlaan kauheita juttuja läpi. Midsommerin murhat ja muut ihan ykköskamaa.

Onneksi tosin näin aikuisena osaan myös stopata kun alkaa ahistaa liikaa. Mulla on hieman ongelmia mielenterveyden kanssa ollut/joskus yhä, ja aika ajoin on näin aikuisenakin tullut kausia että en kykene nukkumaan ilman et koko kämpäs on valot päällä ja ahdistun kaikesta pienestäkin. Silloin vähnnän kaikkea tuota kautta ruokkivaa eli pelottavat jutut pois. Lapsena en kyllä olisi osannut itse säädellä ihan niin hyvin asiaa

Itse en varmaan lapselle kovin mieluusti noita murhaohjemia näyttäisi. Kirjoista toki saisi lukea vapaammin kaikkea, koska niissä asiat on oman mielikuvituksen varassa, ja lapsi pystyy kuvittelemaan asiat itse, jolloin asiat voi lapsen mielessä näyttää ns. kesymmiltä kuin ne olisivat televisosta katsottuna.

 

En ole sitä mieltä, että nuoret välttämättä katsoo kielletyt filmit muualla jos ei kotona anneta lupaa. Nuoret eivä ole aivottomia, heidän kanssaan voi keskustella miksi jotain rainaa nyt ei katsota sopivaksi.

Itse luen usein IMDb :stä Parents Guiden jos on itselle aiemmin katsomaton filmi. Siellä luetellaan kaikki voimakkaammat kohtaukset sun muut sisällöt melko tarkkaan.