Juu eli kuten tuossa edellisessä vastauksessa kirjoitettiinkin, niin sisäsiistiksi opettaminen tapahtuu kehumalla. Vahvistetaan positiivista kokemusta siitä kun tarpeet tulevat oikeaan paikkaan, koira on laumaeläin ja kaipaa hyväksyntää. Pienikin pentu tajuaa nopeasti miten sitä sitä saa.
Rangaistukset, kuten nenän uittaminen pissassa jne. ovat ehdottomasti vääriä tapoja opetteluvaiheessa. Pentu kun ei vielä pysty pidättämään, eikä näin ollen myöskään itse ehkäisemään vahinkoja. Sisäsiistiksi opettulua helpottaa myös tarpeeksi tihein välein ulkona käynti. Meillä esim. aikuisetkin koirat pääsevät iltapissille vielä ennen nukkumaan menoa.
Hihnaan opettelu kannattaa aloittaa heti kun pentu on kotiutunut. Alkuun riittää hyvin että pentu antaa laittaa pannan ja hihnan ongelmitta päälle. Pitkille lenkeillehän ei muutoinkaan voi heti alkuvaiheessa lähteä. Vaikka teillä olisikin oma piha missä hihnaa ei tarvi, kannattaa joka päivä tehdä pieni hihnassa olo harjoitus.
Pureminen riippuu kauheasti koirasta, raisummat pennut purevat herkemmin ja raivokkaammin, herkimmillä puremista ei välttämättä edes esiinny. Pahimmillaan pureminen on usein kun hampaita alkaa tulla lisää. (Pennulla on 28 hammasta, aikuisella 42)
Puremista ei kannata missään vaiheessa sallia, eli kädellä leikkimiset jne. on syytä jättää kokonaan pois. Kun pentu alkaa puremaan niin kielto ja käden tilalle pian jokin koiran oma lelu. Kun pentu puree niin voit myös kiljahtaa, liioitella hieman sitä kuinka paljon pureminen sattuu. Näin koira oppii ettei ihmisen "retuuttaminen" ole sallittua, vaan siihen tarkoitukseen on olemassa omat tavaransa.
Maalaisjärjellä pääsee koiran kanssa pitkälle, kun muistaa ettei koira varsinaisesti ymmärrä puhetta ja on koira eikä ihminen.
Mitään tiettyä käyttäytymistä ei voi vaatia ennen kuin koiraa on opetettu. Eli silloin ette myöskään voi rangaista koiraa jostain mitä se on tehnyt "väärin", jossei koira tiedä sen sitä olevan. Te olette koiranne lauma ja te opetatte kuinka täällä toimitaan. Esim. koira ei voi ostata käyttäytyä hihnassa, jollei kukaan ole opettanut siihen.
Erittäin tärkeää on sopia perheen kanssa yhteisistä säännöistä, jotka koiralle asetetaan ja joita kaikki sitten myös noudattavat. Koira on kuin lapsi, selkeät rajat perheessä luovat turvallisuutta. Jos koira ei tunne oloaan turvattomaksi, ei esim. murrosikäkään tule niin pahana.
Toinen hyvin tärkeä asia joka tulee mieleeni, on kehuminen. Positiivisella vahvistamisella saa aikaan paljon, useimmat koirat kuitenkin haluavat miellyttää omistajaansa. Kehut tuntuvat usein loppuvan kun jokin asia (esim. istuminen) on opittu, eikä sitä enää tarvitse opetella. Mutta myös aikuinen koira kaipaa kehuja ja kiitoksia, vaikkei niitä tarvitse enää yhtä paljon jaella kuin opetustilanteissa.
Toivottavasti pärjäätte uuden perheenjäsenenne kanssa ja arki lähtee rullaamaan. Pentu vaihe voi olla välillä raskaskin, mutta se on myös ohimenevä.
<br><br>