Muutin opiskelun takia Vantaalle Rovaniemeltä 21-vuotiaana, se oli kotoamuuttamiseni. Lapseni asuvat vielä kotona, esikoinen on kohta 16-vuotias.
Ekan kerran olen asunut omillaan, silloin veljeni kanssa viimeisen lukiovuoden ajan, silloin 17v, sitten asuin vielä vanhempien kanssa kunnes 21-vuotiaana muutin ihan omaan kotiin. Tuossa välissä olin au pairina kyllä.
vieras
20 vuotiaana opiskelujen takia. Toivon tosiaan että omatkin lapset asuvat ainakin täysi-ikäiseksi saakka luonani, minusta 16 vuotias on liian nuori asumaan omillaan.
Maaemo
Olin 16 kun muutin 300 kilometrin päähän kotoa opiskelemaan. Näin 14 vuotta myöhemmin ajattelen että toisaalta olin liian nuori, mutta toisaalta en haluaisi että elämä olisi mennyt millään muulla tavalla. Parhaat ystävät löytyivät tuolloin ja minusta tuli minä. Vaikkakin tuskallisen prosessin kautta.
13v lähdin sisäoppilaitokseen ja kävin kotona 4 kertaa vuodessa lomilla.
17v muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan.
17v muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan.
18 v läksin opiskelemaan. Vanhin lapseni muutti kokonaan pois lukion jälkeen, viimeisen vuoden asui osin täällä, osin poikaystävän luona.
nuo nuoremmat asuvat varmaan kotona lukion loppuun koska olen sanonut että siihen asti koulun maksan kokonaan ja tärkeimmät asiat elämässä, mutta ekstrarahaa varmaan tienaavat samoin kuin vanhin olemalla perheen omissa töissä
nuo nuoremmat asuvat varmaan kotona lukion loppuun koska olen sanonut että siihen asti koulun maksan kokonaan ja tärkeimmät asiat elämässä, mutta ekstrarahaa varmaan tienaavat samoin kuin vanhin olemalla perheen omissa töissä
onnittelut opiskelupaikasta. Pääsikö minne eniten halusi?Alkuperäinen kirjoittaja Merlion:
Miuski harmailee
Itse asuin vuoden naapurikaupungissa 18-vuotiaana ja palasin kotiin 19-v:nä. Asuin vielä vuoden kotona, kunnes muutin opiskelemaan 20v lopullisesti. Siskoni muutti poikaystävän kanssa 16-vuotiaana. Omat lapset asuvat kotona vielä pitkään ja varmaan pk-seudulla tulevat asumaankin keskimääräistä pidempään, kun täällä asuntoja on vaikea saada. Vaikka eihän sitä tiedä, mitä innostuvat opiskelemaan...