Minkä ikäisen lapsen kanssa ootte alkaneet lukemaan iltarukousta?

 

Emme lue lainkaan, emme edes puhu koko asiasta. Siispä turha vastaus kai... :ashamed:

 

Kyllä mä oon ihan syntymästä asti kun kotia päästiin alkanut lukee iltarukouksen.

 

Emme lue lainkaan, emme edes puhu koko asiasta. Siispä turha vastaus kai... :ashamed:

Kuin myös. :ashamed:

 

En vielä 4-vuotiaalle enkä lue itsekään,ei olla uskonnollisia...

 

olikohan esikoinen joku 1,5v

 

Omilleni aikaisin ja lapsenlapsille. Näyttää ihanalta kun jo pieni laittaa kätensä ristiin. En ole ehkä ihan uskovainen mutta minusta kaunis tapa ja oikeasti lapset nukkuneet aina tosi hyvin.
Käyn tansseissa ja otan joskus, poltan jopa tupakkaa mutta minusta uskonto ei saa olla sellainen että kahlitsee, sellainen ahdistaa>!

 

Eipä taideta ikinä alottaa, jos joskus ite haluu niin olkoon, mut lukemaan ei aleta itte.

 

Omilleni aikaisin ja lapsenlapsille. Näyttää ihanalta kun jo pieni laittaa kätensä ristiin. En ole ehkä ihan uskovainen mutta minusta kaunis tapa ja oikeasti lapset nukkuneet aina tosi hyvin.
Käyn tansseissa ja otan joskus, poltan jopa tupakkaa mutta minusta uskonto ei saa olla sellainen että kahlitsee, sellainen ahdistaa>!

Täähän oli hassunhauska vastaus! :-D
Kyllä mun lapsi on myös nukkunu aina tosi hyvin yönsä siitä huolimatta/sen takia ettei rukouksia oo luettu

 

Ei koskaan, meillä luetaan toisenlaisia satuja, toisaalta ihan sama mitä satuja sitä lukisi, vaikka olisi raamattu kädessä.

 

meillä ei tuota tulla koskaan aloittamaan. vaikka kuulumme kirkkoon,en halua tuoda kodissamme minkäänlaista uskonnollisuutta esille.

 

Ei koskaan, meillä luetaan toisenlaisia satuja, toisaalta ihan sama mitä satuja sitä lukisi, vaikka olisi raamattu kädessä.

Mun mielestä on rumaa sanoa sellaista, mihin toinen uskoo ja turvaa, saduksi. Ja opettaa vielä lapsikin pitämään Jumalaa ja uskoa satuna ja raamattua satukirjana. Miksei voi sanoa, et se on sellainen asia, johon jotkut uskoo. Mutta ei äiti ja isä. Antaisi lapsellekkin vapauden päättää, haluaako uskoa vai ei. En minä ainakaan uskvana ala haukkumaan ketään ei uskovaista satuilijaksi. Ihan vaan sivusta.

 

jos jumalalla ei ole koskaan peloteltu (ei pääse taivaaseen jos tekee väärin jne) niin ihan hyvin ne lapset nukkuu yönsä ilman rukouksia. meilläkään ei ole otettu jumalaa vielä puheeksi sen enempi kun että ukki ja mummu meni taivaaseen kun kovasti kyseli missä ovat (tyttö on nyt reilut 3v) mutta saa nähdä miten sitten kun alkaa enempi ymmärtää.. itse uskon mutta en ole uskontoni "vanki".

 

Ei koskaan, meillä luetaan toisenlaisia satuja, toisaalta ihan sama mitä satuja sitä lukisi, vaikka olisi raamattu kädessä.

Mun mielestä on rumaa sanoa sellaista, mihin toinen uskoo ja turvaa, saduksi. Ja opettaa vielä lapsikin pitämään Jumalaa ja uskoa satuna ja raamattua satukirjana. Miksei voi sanoa, et se on sellainen asia, johon jotkut uskoo. Mutta ei äiti ja isä. Antaisi lapsellekkin vapauden päättää, haluaako uskoa vai ei. En minä ainakaan uskvana ala haukkumaan ketään ei uskovaista satuilijaksi. Ihan vaan sivusta.

Olen aina sanonut lapsilleni että saavat uskoa mihin haluavat :wave:

Mutta mun henk.kohtainen mielipide asiaan on, että yhtä hyvin lapsi voi uskoa NallePuhiin kuin keksittyihin uskontomuotoihin, on ne mitä vain.

 

En muista millon alotettiin, olisko joskus 1-vuotiaana. Molemmilla (8v poika ja 5v tyttö) sama iltarukous ja ovat tosi tarkkoja että se sanotaan joka ilta. Ei olla muuten mitenkään uskonnollisia, ihan perus-luterilaisia. Tällainen iltarukous meillä: "Rakas Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä. Amen."

 

Ihan vauvasta saakka on se sanottu. Eipä niin uskonnollisia olla mut ollaan pidetty tapana iltarukous sanoa. Päiväntouhut taakse jää. Minua jo väsyttää. Kiitos että nukkumaan, peiton alle mennä saan..

 

Minä lapsi pienoinen
aamuin, illoin rukoilen.
Pienet kädet yhteen liitän,
Taivaan Isää aina kiitän.

Tämä on luettu poikien kanssa iltaisin siitä saakka, kun esikoinen oli noin kaksivuotias.

 

Ei koskaan, meillä luetaan toisenlaisia satuja, toisaalta ihan sama mitä satuja sitä lukisi, vaikka olisi raamattu kädessä.

Ei ne oo satuja :/ . Mulle ainakaan..

 

En muista millon alotettiin, olisko joskus 1-vuotiaana. Molemmilla (8v poika ja 5v tyttö) sama iltarukous ja ovat tosi tarkkoja että se sanotaan joka ilta. Ei olla muuten mitenkään uskonnollisia, ihan perus-luterilaisia. Tällainen iltarukous meillä: "Rakas Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä. Amen."

Itellä oli lapsena tuo sama iltarukous. Ei ikinä peloteltu ym enkä edes muista koska tapa alkoi kun tais alkaa niin aikasin. Musta ihan kaunis tapa, en tiedä kyllä opetanko omilleni (pieniä ovat). Rukoilin vielä 21 v mut se oli enemmän sellasta puhelua. Nykyään ei muka muista ja ehdi. En ole mikään "himouskova" vaan sellanen jouluna-ja-häihin-kirkkoon.

 

En muista tarkkaan, mutta varmaan sillon kun esikoinen oli vähän alle vuoden. Sillon oli iltalaulu (Taivaan Isä suojan antaa) ja rukous. Siitä lähtien, kun esikoinen oli vajaa 2v on ollut iltahartaus: lasten Raamatusta kertomus, Isä meidän rukous ja iltarukous. Nyt lapset 4 1/2v 2 1/2v ja 5kk.

 

Omilleni aikaisin ja lapsenlapsille. Näyttää ihanalta kun jo pieni laittaa kätensä ristiin. En ole ehkä ihan uskovainen mutta minusta kaunis tapa ja oikeasti lapset nukkuneet aina tosi hyvin.
Käyn tansseissa ja otan joskus, poltan jopa tupakkaa mutta minusta uskonto ei saa olla sellainen että kahlitsee, sellainen ahdistaa>!

Täähän oli hassunhauska vastaus! :-D
Kyllä mun lapsi on myös nukkunu aina tosi hyvin yönsä siitä huolimatta/sen takia ettei rukouksia oo luettu

On meilläki nukuttu hyvin ilman rukouksia, mutta minusta äitimummin vastaus oli kiva =)
Tuli mieleen äitini, joka on uskovainen, mutta on sitä "terveesti", ei kahleissa =)

 

Meillä on luettu ihan siitä saakka kun pienen kanssa kotiin tultiin, kohta 1v5kk:n ajan. Nykyään laittaa jo valmiiksi kädet ristiin kun menee sänkyyn.

 

Emme lue iltarukousta, vaikka meillä ei sen kummempaa syytä ole miksi emme lukisi. Meillä se vain ei ole tullut tavaksi, vaikka lapsuudenkodissani iltarukous lausuttiinkin joka ilta.

 

Omilleni aikaisin ja lapsenlapsille. Näyttää ihanalta kun jo pieni laittaa kätensä ristiin. En ole ehkä ihan uskovainen mutta minusta kaunis tapa ja oikeasti lapset nukkuneet aina tosi hyvin.
Käyn tansseissa ja otan joskus, poltan jopa tupakkaa mutta minusta uskonto ei saa olla sellainen että kahlitsee, sellainen ahdistaa>!

Täähän oli hassunhauska vastaus! :-D
Kyllä mun lapsi on myös nukkunu aina tosi hyvin yönsä siitä huolimatta/sen takia ettei rukouksia oo luettu

On meilläki nukuttu hyvin ilman rukouksia, mutta minusta äitimummin vastaus oli kiva =)
Tuli mieleen äitini, joka on uskovainen, mutta on sitä "terveesti", ei kahleissa =)

Olet varmaan ihan ajatteleva ihminen! Minä en oikeasti ole uskovainen, paremminkin agnostikko. Haluan kuitenkin että lapsille kerrotaan kaikesta ja siunaaminen on kaunis tapa.
Hyvä kun kouluissa on nykyään elämänkatsomus ja jokainen voi isompana päättää mihin uskoo!'Asun nykyään ev.lut seurakunnan talossa ja ihmetellyt kuinka niin hyvin viivyhdyn. Äitini kuolinilmoitusta kuunnellessa kuulin että rukoilevat aina kirkossa asukkaiden puolesta. Siitäkö johtunee?

 

Meillä esikoinen oli varmaan 3-vee, kun alettiin sanomaan juuri tuo Rakas Jeesus siunaa meitä... Minusta kiva tapa. Omasta kaveripiiristä tiedän, että ei varmaan kukaan sano iltarukousta lastensa kanssa. Ei ainakaan meillä yökylässä käyneet lapset, mutta ovat olleet kiinnostuneita meidän tavasta ja halunneet itsekin laittaa kädet ristiin