Minkä ikäiselle lapselle puhelin?

Minkä ikäiselle vekaralle olette ostaneet ensimmäisen puhelimen?
Ja miten on mennyt? Onko hävinnyt/hajonnut/tullut järkyttäviä laskuja?

 

Kouluun mennessä. Ei niitä yllätyslaskuja tule, kun valitsee oikean liittymän.

 

Kouluun mennessä. Ei niitä yllätyslaskuja tule, kun valitsee oikean liittymän.

No joo, lähinnä tuli mieleen, kun lapsi omalta puhelimeltani oli tilannut jotain maksullisia pelejä, kun ei ollut vaatimus salasanan syöttämisestä käytössä

 

Ex- rouvakullan kanssa aikanaan päätettiin, että esikoislikalle (-95) puhelin hankittiin kymmenvuotissynttärilahjana.
Siitä sit pidettiin kiinni muidenkin lasten kohdalla.

Aika tosin oli sillai toinen koska itte sinnittelin lankapuhelimen varassa aina vuoteen -98

 

yläasteikäiselle, saldoraja ja estot, niin yllätyslaskuja ei tule

 

Ex- rouvakullan kanssa aikanaan päätettiin, että esikoislikalle (-95) puhelin hankittiin kymmenvuotissynttärilahjana.
Siitä sit pidettiin kiinni muidenkin lasten kohdalla.

Aika tosin oli sillai toinen koska itte sinnittelin lankapuhelimen varassa aina vuoteen -98

Joo, kehitys kehittyy. Ei kannata verrata omiin vastaaviin rajapyykkeihin.
Itse taisin olla melkein parikymppinen, ennen kun ensimmäisen kännykkäni sain. Veikkaan, että nykymukulat eivät tyytyisi moiseen kohtaloon

 

Eka - tokaluokkalaiselle ensimmäinen puhelin hankittu. Puhelinlaskun kans ei tule ylläreitä, kun nykyään pystyy liittymien kans pelaamaan hyvin sen käyttötarpeen mukaan. Tosin meillä esikoinen aikoinaan sai kivan killerin aikaiseksi kun hyvää hyvyyttään oli osallistunut johonkin nenäpäivä- juttuun ja ihan heti ei hoksannut että se kolahtaa myös puhelinlaskuunkin ..

Puhelimien kans on mennyt hyvin vaihtelevasti, kolme erilaista käyttäjää kun on. Yksi on melko huoleton huithapeli eli useampi on jo kouran läpi mennyt, toinen on todella tunnollisen tarkka ja kolmas on siltä väliltä.

 

Tokaluokkalaiselle on laitettu ja ihan perusluuri. Tänäänkin sitä hangesta ongittiin

 

yläasteikäiselle, saldoraja ja estot, niin yllätyslaskuja ei tule

Aika myöhään. Tai siten olen itse vain liian laiska kontrollifriikki, kun en jaksaisi koko ajan juosta pihalla lasten perässä, vaan unelmoin siitä, että voisin vain soittaa ja käskeä kotiin

 

Tokaluokkalaiselle on laitettu ja ihan perusluuri. Tänäänkin sitä hangesta ongittiin

No tätä juuri pelkään...

 

Eka - tokaluokkalaiselle ensimmäinen puhelin hankittu. Puhelinlaskun kans ei tule ylläreitä, kun nykyään pystyy liittymien kans pelaamaan hyvin sen käyttötarpeen mukaan. Tosin meillä esikoinen aikoinaan sai kivan killerin aikaiseksi kun hyvää hyvyyttään oli osallistunut johonkin nenäpäivä- juttuun ja ihan heti ei hoksannut että se kolahtaa myös puhelinlaskuunkin ..

Puhelimien kans on mennyt hyvin vaihtelevasti, kolme erilaista käyttäjää kun on. Yksi on melko huoleton huithapeli eli useampi on jo kouran läpi mennyt, toinen on todella tunnollisen tarkka ja kolmas on siltä väliltä.

Meillä aika hyvin pysyy ne tärkeät tavarat tallessa, joten kohtuu luottavaisin mielin, mutta sitten toisaalta välillä tuntuu järki olevan täysin hukassa, niin ei viitsisi ainakaan mitään kovin kallista laitetta hankkia.

 

Ekaluokkalaiselle ja tosiaankin peruspuhelin. Ei sen vuoksi, ettei pysyisi tallessa vaan
koska ei tuonikäisen tarvitse istua netissä päiviään.

 

Meillä aika hyvin pysyy ne tärkeät tavarat tallessa, joten kohtuu luottavaisin mielin, mutta sitten toisaalta välillä tuntuu järki olevan täysin hukassa, niin ei viitsisi ainakaan mitään kovin kallista laitetta hankkia.

Ihan peruspuhelimella pärjää hyvin ja ikää kartuttaessa sitten sitä pykälää parempaa puhelinta kehiin .

 

Keskimmäiselle ostettiin kännykkä nelivuotiaana. Siinä vaiheessa luovuttiin lankapuhelimesta ja se oli kotona oleva puhelin, joka nimellisesti oli nelivuotiaan. Esikoinen sai kymmenvuotiaana ja en muista, minkä ikäinen kuopus oli saadessaan esikoisen vanhan puhelimen, joka alunperin oli minun puhelimeni.

Eivät nuo ole yhtään puhelinta hajottaneet, keskimmäisen kuulokeliitin ensimmäisestä kosketusnäyttöpuhelimesta meni vaihtoon.

 

Aika myöhään. Tai siten olen itse vain liian laiska kontrollifriikki, kun en jaksaisi koko ajan juosta pihalla lasten perässä, vaan unelmoin siitä, että voisin vain soittaa ja käskeä kotiin

Ainakin ennen vanhaan tunnettiin käsite kotiintuloaika...

 

Meillä sai eskari keväänä. Alkuun harjoitteli, kun sujui sai ottaa mukaan kaverille ja soitettiin kun piti tulla kotiin. Sai vanhempien vanhan kännykän.

 

Ekaluokkalaiselle. Joko perusluuri tai sit joku meidän vanha ja vaatimaton älypuhelin.

 

Tää on varmaan yksi sellainen kysymys, johon ei ole yhtä tai kahta oikeaa vastausta. Jos kumpikaan vanhemmista ei ole päivällä kotona, eikä lapsi ip-kerhossa tms on jo eka-tokaluokkalaisella hyvä olla kännykkä, jos taas vanhempi/vanhemmat ovat kotona, ei kännykän puute välttämättä haittaa. Toki kätevähän se on soittaa/viestittää, että on ruoka-aika tai kotiintuloaika muusta syystä.

Meillä viidesluokkalaisen lasku koostuu rajattomasta netistä ja max euron tai kahden puheluista/kk. Kaikki erityismaksulliset numerot estetty. Annoin oman vanhan puhelimen, kun oli 4 tai 5v. Alkuun lähinnä soitti sillä äidille tai isovanhemmille, vähitellen kavereille. Kouluun mennessä puhelin alkoi kulkea mukana. Kolmannella sai älykännykän ja opetteli käyttämään wa:ta sekä netistä esimerkiksi reittiopasta.

 

Ainakin ennen vanhaan tunnettiin käsite kotiintuloaika...

Joo, totta. Mietin tätä puhelimen hankkimista sen verran nuorelle, että kellonajat eivät vielä ole ihan hanskassa. Eikä etenkään se muistaminen, että muistaisi välillä kelloa tarkistaa.

 

Tää on varmaan yksi sellainen kysymys, johon ei ole yhtä tai kahta oikeaa vastausta. Jos kumpikaan vanhemmista ei ole päivällä kotona, eikä lapsi ip-kerhossa tms on jo eka-tokaluokkalaisella hyvä olla kännykkä, jos taas vanhempi/vanhemmat ovat kotona, ei kännykän puute välttämättä haittaa. Toki kätevähän se on soittaa/viestittää, että on ruoka-aika tai kotiintuloaika muusta syystä.

Meillä viidesluokkalaisen lasku koostuu rajattomasta netistä ja max euron tai kahden puheluista/kk. Kaikki erityismaksulliset numerot estetty. Annoin oman vanhan puhelimen, kun oli 4 tai 5v. Alkuun lähinnä soitti sillä äidille tai isovanhemmille, vähitellen kavereille. Kouluun mennessä puhelin alkoi kulkea mukana. Kolmannella sai älykännykän ja opetteli käyttämään wa:ta sekä netistä esimerkiksi reittiopasta.

Joo, meilläkin lapsi yleensä löytyy huutomatkan päästä, mutta aina välillä tulee tilanteita, että unohtunut jonnekin tai ilman lupaa, yhtäkkiä päättääkin kavereiden kanssa mennä jollekulle kaveruksien kotiin sisälle. Eli harvoin sitä puhelinta tarvitsisi, mutta joskus olisi hyvä.

 

Sitten kun sitä tarvii,siinä 6-7 vuotiaana riippuu miten itsenäinen lapsi on.
esim nykyään kun ei ole lankapuhelinta kotona on hyvä yksin kotona oloa harjoitellessa olla se kännykkä varalla jos tulee joku hätä.
Kauempana oleville kavereille kiva myös soittaa ensin saako esim tulla kylään sen sijaan että lähtee oven taakse kysymään.

Itsestä on kiva myös että sitten kun ulkoillaan omaa pihaa kauempana niin puhelin on taskussa että tavoitan tarvittaessa tai voi soittaa jos joku ongelma. Tämmöistä tietysti ennenvanhaan kellään ollut..

Meillä ekaluokkalaisen luokkakavereilla muutamilla ei ole kännykkää vielä, yksi näistä on sitten sellainen ettei saapoistua kotipihalta yksin ja tuodaan ja viedään kouluun vaikka parinsadan metein matka ilman tienylityksiä. Ilmeisesti äidin neuroottisuudesta kyse ja äitinsa sanoi ettei tarvi puhelinta, no ei tietysti tarvikkaan jossei oo missään yksin.

 

Ei ne puhelimii tarvii, ennenkun 18 vuotiaana

 

Viime kesänä koulun alkaessa hankittiin nyt 7-vuotiaalle neidille. Tyttö osasi heti näppärästi käyttää laitetta, mutta valitettavasti pääasiassa kaikkeen muuhun kuin oli tarkoitus eli pelaamiseen ja uusien pelien lataamiseen. Jatkuvaa riitelyä ja kinaamista, lukemiset ja piirtämiset jääneet kakkoseksi. Suosittelen puhelinta, jolla soitetaan, ei pelikonetta. Ilmankin oltais pärjätty.

 

Kun sitä on tarvittu.

Esikoisen mennessä ekaluokalle hankittiin ylimääräinen luuri olemaan kotona. Sillä pärjättiin tovi hyvin. Viimeistään neljännellä luokalla jokainen on saanut ikioman kapulan. Eikä ole kertaakaan kadonnut, mennyt rikki (toki nykyversioista näytön lasi on joltakulta pudotessa hajonnut) tai tullut jättilaskuja.

 

Eskarilla sai iskän vanhan älyluurin. Käytti sitä joskus kun soitteli serkuille tai jos kipaisin alakerran kaupassa niin oli turvana hällä kotona ja osasi tarpeen vaatiessa soittaa. Nyt ekalla sai Huawein..sellaisen perus halvan älyn jossa riittävästi muistia poke gohon..jne..

On helpottanut kovasti oloa ja eloa. Aamulla lähtee yksin kouluun niin soitan herätyksen ja varmistan. Samoin kun ei mene iphen niin soittaa että on päässyt kotiin tai voiko mennä kaverille tai voiko kaveri tulla jne. Ja ihan lapsen sosiaalisten suhteiden kannalta pidän ihan hyvänä että jo ala-asteikäisellä olisi älypuhelin. Niin se vaan on vaikka kuinka yrittäisi omalleen perustella että et vielä tarvitse, minullakaan ei ollut ja menepä rakentamaan yksin majaa lähimetsään ja ole nyt reipas ja lopeta itku. Se on vähän kuin oma äitini olisi sammuttanut maikkarin napakympin kun olin tuon ikäinen ja sanonut, nyt kuunnellaan radiota kun ei munkaan aikaan maikkaria ollu, ihan hömppää koko juttu, ei kellään muullakaan koskaan ikinä katota napakymppiä..

Hajonnut on näyttö kerran. Tippui sängyltä lattialle ja säröillä on edelleen. Muuten pitää kuin kukkaa kämmenellä. Ei saa heti uutta jos hajoaa. Ja lähettelee viestejä, soittelee, pelaa kavereiden kanssa ryhmäpelejä (osa nykyajan sos.kanssakäymistä ja ryhmäytymistä), metsästää pokeja ulkona, soittelee mulle ja iskälle ja kummeille, viestittelee kavereille, ottaa kuvia, katsoo youtubevideoita (Minecraft, pasila), kuuntelee korvanapeilla spotifya ja löhöilee silmät ummessa. Tätä tekee muun elämän ohessa. Aika lailla koulu, harrastukset, kaverit ja niiden kans ulkoilu vie suurimman ajan..sit lataa akkuja noin kun ei kiinnosta (miksiköhän!! ) PIKKUKAKKOSTA enää 3 veen kans...