Minkä asian koet lastesi kanssa arjessa rankimmaksi?

[QUOTE="kieppi";30779429]Jos ei tartteisi kuin lasten kanssa olla, niin mikäs tässä. Mutta kaikki oheistoiminta rassaa: siivoaminen, pyykkääminen, ruuanlaitto (meillä ei syödä eineksiä, kun haluan lasten syövän hyvää ruokaa). Tuntuu, että en ehdi lasten kanssa ihan vaan mukavasti olla ja köllöttää, kun pakko on kotitöitäkin tehdä.[/QUOTE]

Kuinka monta lasta sulla on? Mielenkiinnosta vertailen kun meillä on ihan hirveästi aikaa, vaikka opiskelen samalla, että missä näin suuri ero.

 

En koe, että mikään asia lapsen kanssa arkea eläessä olisi rankkaa.
Aika lepposta laiffia pääosin ja jos vaikeuksia on, nekin on olleet mun henkilökohtaisessa elämässä eikä lapsesta johtuvaa.

 

Oman rauhan puutteen. 2 lasta + niiden kaverit, kämppä sen mallinen että ollaan kaikki 'samassa tilassa' koko ajan. Kesällä ja talvella on helpompaa, mutta nää kura-ajat... huoh.

 

Se, että 6v lapsi on koko ajan haluamassa että leikin sen kanssa. En vaan voi istua koko päivää siellä huoneessa leikkimässä, vaikka haluaisin. ARGH!

 

Miten joillain menee kotitöihin kaikki aika? Eihän niihin mene kuin ehkä 30min. päivässä plus ruuanlaitto ja ei sitäkään tarvii joka päivä tehdä.

 

Lasten jatkuvan valvomisen - en voi edes käväistä toisessa huoneessa kun uhmaikäinen saa raivarit joko pienelle sisarukselleen tai isoille veljilleen. Pieni taapero kiipeää kaikkialle - sohva, tuolit, pöydät ja availee kaikki kaapit jättäen sormiaan ovien väliin jne...

Tiedän, että tämä ei kestä enää kauan, ja useimmat päivät menevät ihan sujuvasti kumminkin, mutta tulee hetkiä jolloin seison keskellä lapsilaumaa ja mietin "miten mä tähän olen joutunut?"

 

Lasten jatkuvan valvomisen - en voi edes käväistä toisessa huoneessa kun uhmaikäinen saa raivarit joko pienelle sisarukselleen tai isoille veljilleen. Pieni taapero kiipeää kaikkialle - sohva, tuolit, pöydät ja availee kaikki kaapit jättäen sormiaan ovien väliin jne...

Tiedän, että tämä ei kestä enää kauan, ja useimmat päivät menevät ihan sujuvasti kumminkin, mutta tulee hetkiä jolloin seison keskellä lapsilaumaa ja mietin "miten mä tähän olen joutunut?"

Miksi taapero ei saa oppia kiipeämään itse? En ole koskaan vahtinut taaperoikäisiä erityisen paljoa.

 

Miksi taapero ei saa oppia kiipeämään itse? En ole koskaan vahtinut taaperoikäisiä erityisen paljoa.

Saa kiivetä, mutta minä en anna pudota niin että sattuu. Meitä on monenlaisia.

 

Saa kiivetä, mutta minä en anna pudota niin että sattuu. Meitä on monenlaisia.

Asiat pitää opetella kantapään kautta, anna sattua niin oppii eikä tarvitse enää vahtia.

 

[QUOTE="Puuhippa";30779713]Asiat pitää opetella kantapään kautta, anna sattua niin oppii eikä tarvitse enää vahtia.[/QUOTE]

Kerran vein hieman alle vuoden ikäisen aivotärähdyksen takia päivystykseen kun tippui sohvalta. Seuraavana päivänä oli tulossa uudelleen pää edellä sohvalta alas.

Opetelkoot vanhempana, minä valvon kunnes ymmärtää syy-seuraus suhteet paremmin.

 

Saa kiivetä, mutta minä en anna pudota niin että sattuu. Meitä on monenlaisia.

Minä taas sanon, että jos tiput niin älä satuta itseäs

 

Kuinka monta lasta sulla on? Mielenkiinnosta vertailen kun meillä on ihan hirveästi aikaa, vaikka opiskelen samalla, että missä näin suuri ero.

Minä käyn töissä. Päivästä menee yhdeksän tuntia siihen, että olemme muualla kuin kotona. Lapsilla on pari harrastusta ja muutamana arki-iltana menee siitä 3,5 yhteisestä tunnista jo osa kuskaamiseen ja käytävillä istuskeluun.

 

Minä taas sanon, että jos tiput niin älä satuta itseäs

Niin ja elän lasteni kanssa kolmistaan. Jos mä koko ajan olisin vahtimassa mitä tekevät, niin enhän mä ikinä saisi aikaiseksi yhtään mitään.

 

[QUOTE="Puuhippa";30779668]Miten joillain menee kotitöihin kaikki aika? Eihän niihin mene kuin ehkä 30min. päivässä plus ruuanlaitto ja ei sitäkään tarvii joka päivä tehdä.[/QUOTE]

Tuntuu, että kun kotona on klo 16.30 ja sen jälkeen laittaa ruokaa, sitten siivoaa keittiön, muutaman kerran viikossa mahdollisesti imuroi ja siivoaa vessan ja järjestelee tavaroita, menee illat vilauksessa ohi.

 

Se, ettei saa nukkua tarpeeksi. Ei pääse kolmen tunnin päikkäreille itse koskaan. Se ettei pääse vessaan silloin, kun haluaa välttämättä.

 

Vuorokausirytmi sekaisin 1v, 3v, 5v. ja armoton häpeä sen vuoksi. Nukkumaan puolilta öin ja herätään noin kymmenen aikoihin. Asia sinällään ei pitäisi kotihoidossa haitata, mutta näyttää haittaavan muita. Saan jatkuvasti kuulla asiasta, mutta kukaan ei ole valmis antamaan tukea ja toimivia ratkaisuja tai auttamaan asiassa. Yksivuotiaan alkutaipale alkoi koliikilla ja nyt allergiat lisäävät katkonaisia öitä.

Kertokaa millä voisin siirtää sujuvasti lasten kelloa parilla tunnilla ja saavuttaa nukahtamisen kymmeneltä illalla?

 

.. Rankkaa ja rankkaa... Jatkuva hälinä, lasten kinastelu, rumasti toisilleen puhuminen, se että joutuu kokoajan puuttumaan johonkin, taaperon kyttääminen (iässä, jossa on kokoajan tyhjentämässä kaappeja tai tekemässä jotakin hengenvaarallista).lisäksi ottaa aivoon se että joudun jankkaamaan, muistuttamaan ja jankkaamaan ja muistuttamaan.. Esim sata kertaa; nyt ylös, sata kertaa; vaatteet päälle, sata kertaa; aamupalalle! Nyt aamupalalle! Aaaaamuuuupalaaaallleee! Tässä listassa on noin miljoona kohtaa, tätä listaa kerrataan moneen kertaan aamulla useamman tunnin ajan kun on useampi eri aikaan kouluun lähtijä. Läähpuuh, kyllä siinä jo hymy hyytyy hetkeksi. Sitten alkaakin pienempien kanssa vaatteiden päälle temuaminen että päästään ulkoilemaan, ja jollain onkin sitten kakka housussa ja täytyykin riisua ja pukea uudestaan. Ulkoilu monesti sujuu ilman sen kummempaa hermon kiristystä.. Sisään, ruoka joka on tehty edellisenä päivänä lämpiämään ja välipalan valmistus koululaisille. Imurointi. Syönti. Siivoilua, pienet unille. Äidille kahvia. Koululaisia kotiin... Ja sitten jankkausta läksyistä, jäkätystä pelijututuista, väittelyä, nahistelua, askareisiin patistamista.. Mutta täytyy nyt loppuun todeta, että eniten rassaa PYYKIT.

Aah, taisi tulla suoraan sydämestä?

Todella kuulostaa tutulta. Montako lasta sulla?

 

Lasten keskinäinen jatkuva kinastelu, riitely, tappelu, toisten tahallaan ärsyttäminen... mä en oikeesti kestä tota noiden jatkuvaa nahistelua tappelua kinaa. En ymmärrä kuinka ne viittii, en kestä kuunnella sitä ja sitten hermostun itsekin. En tiedä onko muiden lapset oikeesti noin kamalia keskenään. Eivät osaa olenkaan selvittää riitoja keskenään tai tappelematta, aina menee riitelyksi. Ikää lapsilla 7, 9 ja 11v.

Toinen asia se että samoista asioista saa sanoa sata kertaa: "laita takki naulaan, ei lattialle", "pese kädet", "kouluvaatteilla ei mennä ulos, vaan vaihda huonommat vaatteet", "älä tule kuraisilla kengillä sisälle, pyyhi jalat", "nyt syömään", "iltapesut". Siis joka päivä saa näistä samoista asioista jankuttaa, miksei vois kerralla uskoa kun asiat kuitenkin on samoin joka päivä, miksei yks sanominen riitä ja miksei joskus vois tehdä niin ilman sanomistakin. Esim. kun tulen töistä kotiin niin joka ikinen päivä kengät, takit ja reput on keskellä eteisen lattiaa. Joka ikinen päivä mä pyydän nostamaan ne pois kulkuväylältä. Mutta silti taas huomenna...

Huonosti kasvatettuja lapsia...

 

Iltatoimet on rasittavia. Sen jälkeen rasittavimpia on siivous ja ruuanlaitto.

Mikään ei tällä hetkellä ole rankkaa.

Sama täällä! Ennenkuin kaikki ovat harjanneet hampaansa...ennenkuin kaikki ovat muistaneet kaikki pikku juttunsa kertoa -on niin tylsä sanoa että enää ei sanaakaan- ja kun lopulta hiljenee niin yks pomppaa tarkistamaan reppunsa, toinen könyää vessaan, ja vielä keskellä yötä tuo levottomin nukkuja saattaa tulla kertomaan että "äiti mua väsyttää kamalasti" tai " mulla ei oo mitään tekemistä" eli haahuilee unissaan ympäriinsä

 

[QUOTE="Puuhippa";30779668]Miten joillain menee kotitöihin kaikki aika? Eihän niihin mene kuin ehkä 30min. päivässä plus ruuanlaitto ja ei sitäkään tarvii joka päivä tehdä.[/QUOTE]

Ettes te muka syö joka päivä perheitä on kuule erikokoisia ja eritapaisia! Mulla menee päivässä jo puoli tuntia vaatehuoltoon (pesu, lajittelu, korjaus,yms) ja ainakin puoli tuntia keittiöhommniin (tiskaus, ostosten purkaminen, pöydän ja lattian siivous, yms). Saati sitten se ruuanlaitto, 5 krt päivässä meillä syödään Askarrellaan paljon lasten kanssa, siitä tulee sotkua ja siivoukseen menee aikaa.

 

Ihanan sympaattinen ketju, "mukava", kun voi samastua

 

Rankinta on se, että yhdellä lapsellani on sairauksia, jotka näkyvät arjessa. Lääkkeiden ottaminen aamuin illoin on haastavaa, vaikka hän on jo 10-v. Hän joutuu tänäkin vuonna kahteen leikkaukseen. Kerran hän kysyi, miksi hänellä on aina kaikki. Siskolla ja veljellä ei ole mtn vastaavaa.

 

[QUOTE="Puuhippa";30779668]Miten joillain menee kotitöihin kaikki aika? Eihän niihin mene kuin ehkä 30min. päivässä plus ruuanlaitto ja ei sitäkään tarvii joka päivä tehdä.[/QUOTE]

No, jos on 300 neliön omakotitalo, jonka haluaa olevan aina siisti ja puhdas, niin voin vannoa, että aikaa menee enemmän, kuin 30 min. päivässä. Valintakysymys tietty, mutta itselleni puhdas ja täydellinen koti on todella tärkeä asia.

 

No, jos on 300 neliön omakotitalo, jonka haluaa olevan aina siisti ja puhdas, niin voin vannoa, että aikaa menee enemmän, kuin 30 min. päivässä. Valintakysymys tietty, mutta itselleni puhdas ja täydellinen koti on todella tärkeä asia.

Ei se sama viisi ihmistä sotke sen enempää 300 neliöistä taloa kuin 150 neliöistäkään. Valintakysymyksiä suurimmalla osalla, elämästään voi tehdä rankkaa ja sitten valittaa kun on niin rankkaa. Huvittavalta se ehkä kuulostaa, kaikki ei tietenkään ole valinnoista kiinni mutta tässä ketjussa tosi paljon sellaisia asioita.

 

[QUOTE="Puuhippa";30779713]Asiat pitää opetella kantapään kautta, anna sattua niin oppii eikä tarvitse enää vahtia.[/QUOTE]
Mun mielestä tässä pitää olla jonkinlainen keskitie, sillä kaikkea ei pidä oppia kantapään kautta. Tuli mieleen yksi kaveriperhe, jossa taaperon perään ei katsottu. Huomasi, että lapsi osasi jo puolivuotiaana varoa esimerkiksi keinutuolia. Montakohan kertaa oli jättänyt sormet keinutuolin jalasten alle. Meillä vieraillessa pelotti, että lapsi menee sähköjohtoihin tms, sillä hän sai konttailla ilman että kukaan katsoi perään.