Minkä verran teidän miehet + muut läheiset auttaa vauvan hoidossa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aurinko"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aurinko"

Vieras
Olen välillä äitinä melko puhki.

Mun työt: Vauvan pukeminen 100%, vaipan vaihto 99,9%, vauvan syöttö 100%, vauvan pyykit 100%, vauvan yöheräämiset 100%, aamulla vauvan kanssa herääminen 100%, vauvan kanssa ulkoilut 99,9%, joskus aikuisten ruokien kokkaus, Joskus kaupassa käynti, Vauvan ruokien osto 100%, kaikkien pyykit 100%, astianpesukoneen tyhjennyt ja täyttö 100%, Kodin siivous 100%, treenaus (vauvakilot veks).

Miehen työt: Pitää vauvaa sylissä tai vieressä vauvan omassa tuolissa tietokoneen ääressä tai sängyssä vieressä joskus tai sohvalla sylissä 15-30min, vauvan kylvettämiseen osallistuminen, oma työ, joskus aikuisten ruokien kokkaus, kaupassa käynti, ehkä kerran kuussa tai kahdessa mukana kävelyllä vauvan ja äidin kanssa, perheen kuljetus isoihin kauppoihin autolla (valituksen kera, että kestää liikaa aikaa).

Muut läheiset ei auta yhtään, koska asuvat niin kaukana ja isovanhemmat ovat liian vanhoja jo hoitamaan vauvaa.

Valitanko siis turhasta väsymystä vai tarvitsisinko mielestäsi jostain lapsenhoitoapua? Välillä jaksankin tätä, mutta välillä henkinen ja fyysinen väsymys ylittyy.
 
Meillä isä on osallistunut lapsen hoitoon alusta asti ihan tasavertaisesti . Työpäivänsän jälkeen illalla hoiti lasta koska halusi olla lapselle yhtä tärkeä kuin äitikin.
 
No eihän tuo nyt mitenkään tasan mene. Oliko teillä ennen lapsen syntymää millään muotoa puhetta tuosta miten lasten hoitoa jaatte? Ja tosiaan kannattaa tietenkin miehen kanssa jutella miltä sinusta tuntuu nykyinen työjako. Lapsi on kuitenkin molempien.

Mä olen onnellinen siinä että oma puoliso on aina ollut kaikessa aktiivisesti mukana - oli sitten vaipanvaihtoa tai syöttämistä (toki minäkin taas vuorostani vaihdan esmes kesärenkaat, lämmitän kotiamma kun on puulämmitys jne...). Meillä homma luontevaa, se tekee joka ehtii...yhteinen bisneshän tää on =)
 
mies lähti töihin kun vauva heräsi, jos ei sitten jatkanut nukkumista, tuli kotiin juuri ennen kuin vauva meni nukkumaan, eli viikolla kaikki hommat jäi mulle, viikonloppuna saattoi mies johonkin osallistuakkin. Mä jaksoin muuten ihan hyvin, mutta vauva oli todella huono nukkumaan, heräsi 10-20 kertaa yössä.
 
meillä kaksi lasta, ja näin mies on osallistunut;
Hoiti osan yösyötöistä, kylvetti molemmat ensimmäisen puolen vuoden ajan, vaihtoi vaippoja, kävi vaunulenkeillä, vaatetti, laittoi nukkumaan, syötti, jos mulla oli jotain omia menoja (kampaaja tms.) niin mies hoiti sen aikaa jne.jne.
Eli aikalailla puoliksi meillä vauvojen hoito on mennyt.

Mä huolehdin pääasiassa kaikki kotihommat. Molemmat lapset oli vauvoina hyviä nukkujia, joten aikaa ja jaksamista mulla riitti.

Anoppi on ollut hyvänä apuna. Kuopus oli hänen hoidossaan ekaa kertaa viikon ikäisenä muutaman tunnin ajan.
Mummuloihin lapset on päässeet yökylään heti kun on hennottu antaa, suunnilleen n. Vuoden ikäisenä.
 
meillä kaksi lasta, ja näin mies on osallistunut;
Hoiti osan yösyötöistä, kylvetti molemmat ensimmäisen puolen vuoden ajan, vaihtoi vaippoja, kävi vaunulenkeillä, vaatetti, laittoi nukkumaan, syötti, jos mulla oli jotain omia menoja (kampaaja tms.) niin mies hoiti sen aikaa jne.jne.
Eli aikalailla puoliksi meillä vauvojen hoito on mennyt.

Mä huolehdin pääasiassa kaikki kotihommat. Molemmat lapset oli vauvoina hyviä nukkujia, joten aikaa ja jaksamista mulla riitti.

Anoppi on ollut hyvänä apuna. Kuopus oli hänen hoidossaan ekaa kertaa viikon ikäisenä muutaman tunnin ajan.
Mummuloihin lapset on päässeet yökylään heti kun on hennottu antaa, suunnilleen n. Vuoden ikäisenä.

Niin ja mies kävi vauvauinnissa molempien kanssa.
 
Neuvoni on että älä tee mitään mitä ei vaan nyt tarvi, voit tehdä osan huomenna tai ylihuomenna tai yliylihuomrnna. Vauvakiloja nyt ei tarvitse saada pois, minulla on lähtenyt kohta ja lapsi on jo yli kolme. Ihmisen rakenne nyt muuttuu ja kuntoilu helpottuu kun lapsi on isompi, voi lähteä puistoon yms siellä pomppia.
Itselläkin välillä meni kaikki hieman yli ja väsymys korostui ja purkautui ja sitten lähti taas alusta jolloinjaksoin puuhata. Välillä tuntui ettei kukaan tee mitään ja välillä tuntui että kyllä minä kaiken pystyn. Ei ne muut osaa ajatuksia lukea, joten pitää kertoa. Ole vauvan kanssa, käyn kaupassa, tulen puolen tunnin päästä. Se on myös lapsen paras että isä joutuu olemaan vastuussa lapsesta. Aika helpottaa, ja jos kaiken teet niin mitä muitten pitäisi tehdä? Kieltää ja tehdä samat asiat vaikka väkisin.
 
Meillä vauvan isä ei auta vauvan hoidossa vaan hoitaa tasavertaisena vanhempana. Kuten myös taaperoakin. Aina on hoitanut ja aina tulee hoitamaan. Vurotellen ollaan oltu töissä, eli kotihoidontuellakin siis vuorotellen.

Yhteiset lapsethan nuo.

Eli mitä ikinä sitten vauvan tai lapsen kanssa pitää tehdäkin, niin sitä kumpikin tekee. Syötöistä ulkoiluun ja kaikkea siltä väliltä.
 
Auttaa siinä missä pyydetään, mutta pääsääntöisesti minä hoidan vauvaa. Imetän, hoidan yösyötöt, vaipat 90%, ostan ja pyykkään vaatteet, käytän neuvolassa jne.. Mielelläni teen kun tää on varmaan meidän viimeinen vauveli <3

Mies käy töissä, hoitaa enempi esikoista, kotona tekee mitä käsketään. Ihan ok työnjako.

Sukulaiset hoitaa esikoista, 1-2 krt viikkoon. Vauvaa en vielä anna hoitoon...
 
Ihan tosi paljon mies on vauvan kanssa ollut. Oikeastaan töistä tultuaan on hoitanut leikittämiset ja vaipat jotta itse olen saanut tehdä kotihommia tai käyn kaupoilla tms. Imetys ja yöheräämiset tietty mun hommia kun kerta kotona oon. Myös enimmäkseen pyykkihuolto ja ruoanlaitto on kuulunut sille joka on kotona. Yhdessä siivotaan.

Voisithan sää lähteä itsekse lenkille tai jumppaan tai vaikka käydä ite kaupassa hoitamassa ne ruokaostokset ja jättää miehen ja vauvan kotiin niin saisivat laatuaikaa.
 
Meillä just äsken mies haukku mut, kun sanoin että kotityöt ja vauvanhoito pitää jakaa tasan tai en jaksa. Tarvitsen ihan konkreettista apua miehen ollessa kotona ihan vaipan vaihdosta, syöttämiseen ja nukutukseen.

Mies oli äsken vauvan kanssa pari tuntia tietokoneella ja sitten käytti vauvan suihkussa. Tämän jälkeen minä kuivasin ja puin vauvalle yöpuvun ja annoin iltavellin ja pistin nukkumaan.

Tämän jälkeen kun sanoin miehelle, et oon monta krt koittanut saada sua tajuamaan, et tarviin ihan konkreettista apua mies haukkui mut mulkuksi yms. Sanoin, et muissakin perheissä mieskin osallistuu enemmän. Mies vetosi myös töihin. Huusi, että kai hän jää sitten töistä pois huomenna ja on vauvan kanssa. Sanoin, et mä hoidan vauvaa 24/7 ja hän tekee töitään vain 8h, et ei mee tasan työt.

Semmosta :(
 
Onpa ap kurja tilanne teillä. :( Meillä tilanne meni vauva-aikana aika lailla tasan. Mummuista ja tädeistä oli kans apua. Kyllä se univaje silti painoi, kun vauva heräsi yölläkin syömään ja minä olin tietenkin ainoa, joka häntä pystyin imettämään. Mies sanoi jotenkin hienosti vauvan hoidosta, että se suhde lapseen syntyy vaan sen hoidon kautta. Että saat tasan sen mitä panostatkin: mitä enemmän vauvaa hoidat, sitä syvempi suhde on.

Sun mies tuntuu kuvittelevan, että hän on ainut väsynyt teidän taloudessa. Väsyttäähän se työpäivän jälkeen, mutta sitä se nyt vaan vauvaperheessä on. Väsymys kuuluu asiaan. Siksi molempien pitää panostaa arkeen ja vauvan hoitoon, ettei kummallakaan se väsymys mene niin yli, että voimat loppuu kokonaan. (Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin kertomasi perusteella sun miehesi taitaa olla vähän m****u tällä hetkellä.)
 
Meillä isä ei juurikaan osallistunut vauvan hoitoon. Mitä vanhemmaksi tullut sen enemmän osallistuu. Mulla kun aloko opiskelut pojan ollessa 1,5v niin pakosta joutui ottamaan enemmän vastuuta. Ja nyt poika 2v. Itse opiskelun ohessa teen töitä joten mies hoitaa poikaa minua enemmän. Minä olin mielestäni kannustava ja yritin miestä saada viettämään vauvan kanssa aikaa, mutta turhaan. En olisi voinut jättää miestä ja vauvaa useaksi tunniksi kahden murehtimatta ilman isovanhempia. Kun poika oli puolivuotta aloitin omat harrastukset pari kertaa viikossa ja pikkuhiljaa mies alkoi olemaan enemmän pojan kanssa yksikseen.

Tämä ei tokikaan auttanut ehkä sinua, mutta yritin luoda toivoa siitä, että jotkut miehet ei osaa olla vauvan kanssa, mutta taapero onkin jo toinen juttu.
 
Kyllä siinä vaiheessa jos mulkuks aletaan äitiä haukkumaan, nii ihan oikeesti, ensi- ja turvakoti on se paikka johon soitat vaikka tänään. Kysyt onko heillä tilaa, että tarvitset apua. Menette sinne. Saat itsekin levätä. Ja jos isää kiinnostaa jatkossa, nii voi käydä vaikka sielä opettelemassa äidin auttamista ja kuuntelemassa että kyllä sen isänkin kuuluu lastaan hoitaa.
 
Mieheni ei ole auttanut minua yhtään lasten hoidossa vaan on osallistunut lasten hoitoon vauvasta saakka aivan täysivertaisena kanssani. No vauva-aikaiset yösyötöt olivat kyllä minun vastuullani koska mies ei voi imettää mutta mieheni vaihtoi vauvoille (toki yksi vauva kerrallaan on meillä ollut) vaipan yöllä.
Meillä järjestettiin asiat niin että mies oli kotona 9 kuukautta jokaisen lapsen syntymän jälkeen, minä olin kotona myös mutta virallisesti "töissä" (yrittäjä, työt kotona ja sopivaan aikaan hoidettavissa)

Nyt kun nuorimmat lapset ovat 5 ja 2 niin iltaisin töidensä jälkeen mies "ottaa hoitovastuun" lapsista voidakseen touhuta heidän kanssaan keskenään ilman että minä olen paikalla sähläämässä. Minä hoidan lapset päiväsaikaan joten lapset saavat nauttia sekä äidin että isän huomiosta ilman toisen aikuisen paikallaoloa.

Aloittajalle: keskustele asioista miehesi kanssa. Kerro hänelle että vaikka oletkin nainen niin et sinäkään mikään robotti ole. Miehesi menettää paljon kokemuksia jos ei vietä vauvan kanssa kahdenkeskeistä aikaa, siis ihan oikeasti vietä eikä vaan nökötä jossain vauva lähellä. Jaksamista !
 
Halusiko miehesi vauvaa yhtää paljon? Törkeää käytöstä nimittäin.

Meillä mies osallistuu. Vaipanvaihtoon joudun patistamaan mutta mies kyllä tekee sitäkin. Vauva on molempien ja en suostuisi siihen että toinen jättää jotakin osuutta hoitamatta.
 

Yhteistyössä