Toggle sidebar

Minkä verran sillä on eroa, millä raskausviikolla vauva kuolee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ap

Vieras
Onko se jotenkin erilaista, jos on alkanut tuntea jo liikkeet ja vauva olisi periaatteessa ollut jo elinkelpoinen kohdun ulkopuolella, vrt. siihen, että raskaus menee vaikka viikolla 12 kesken?

Joo, vaikutan tunteettomalta ja kylmältä, mutta kun minulla itsellä meni kesken viikolla 12 ja otin sen tosi raskaasti.
Vauva olisi ollut kovin toivottu. Keskenmenosta on jo pitkä aika, mutta ajoittain vieläkin tulee tosi synkkiä hetkiä itselle. :(
Varsinkin kun omassa raskaudessa sen keskenmenon olisi ehkä voinut välttää.
 
Mä en onneksi ole koskaan joutunut moista kokemaan, mutta jos nyt pohdin että vauvani menehtyisi kohtuun viikolla 8 tai 38 niin siinä on ihan jumalaton ero.

Alkuraskauden keskenmenosta mä hajoaisin ja itkisin kovasti, mutta elämä jatkuisi. Nuoleskelisin haavojani ja lähtisimme uuteen yritykseen.

Loppuraskauden kohdalla mä hajoaisin ihan osiksi ja elämä pysähtyisi. Mä varmaan kävisin aika lähellä sekoamispistettä. Enkä välttämättä koskaan enää voisi/haluaisi yrittää uutta lasta.
 
Mä olen kans kokenut keskenmenon "jo" rv13, ja kyllähän siitä toipumiseen meni silti aikaa. En edes halua ajatella, miten kamala olisi kokea kohtukuolema, uskon sen olevan paljon rankempi asia.

Suru on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Toiset selviää rv12 keskenmenosta todella nopeasti, toisilla menee kauemmin. Mulla ei ole hirveesti surua ollut elämässä, liekö siksi meni kutakuinkin vuoden päivät toipua keskenmenosta.
 
No kun ei ole kokemusta kuin tuosta varhaisen raskauden km:sta. En voi oikeasti miettiä millainen tilanne olisi, jos vaikka vauva olisikin kuollut vasta vaikka tänään. :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko se jotenkin erilaista, jos on alkanut tuntea jo liikkeet ja vauva olisi periaatteessa ollut jo elinkelpoinen kohdun ulkopuolella, vrt. siihen, että raskaus menee vaikka viikolla 12 kesken?
Click to expand...

No liikkeet voi tuntea jo rv12 eteenpäin (uudelleensynnyttäjä) ja silloin se ei kyllä ole elinkelpoinen kohdun ulkopuolella.

On kai siinä jumalaton ero, et onko kyse kohtukuolemasta vai keskenmenosta (chefiä peesaan, siis että suru on yksilöllistä).
 
Kyllä se on yksilöllistä. Mä ehdin tuntea enkelivauvan liikkeet, ja kuitenkin synnytin hänet rv 18+1. Toisille se oli vaan keskeytyny km, eikä mitään vauvaa edes ollu, mutta meille hän oli oikea, kovasti toivottu vauva, joka ei jaksanu elää :'(
 
no todellakin on eroa itselläni on ollut kolme keskenmenoa viikoilla 8-11. Ystäväni vauva syntyi kuolleena viikolla 41+2, toinen oli ihan oikea elinkelpoinen vauva, itselläni pari senttisia sikiöitä.
 
Mulla nyt vuoden sisällä 2 keskenmenoa, eka rv18 ja toka 1,5kk sitten rv20. Molemmat olivat raskaita, mutta olen silti iloinen, että sikiö oli kuitenkin todellisuudessa kuollut jo rv16-17 eikä potkut vielä ehtineet tuntua ainakaan niin selvästi, että uskoin oikeiksi liikkeiksi. Odotin ja ihmettelin, kun liikkeet eivät vaan tunnu, mutta jokainen raskaus on omansa eli ehkä uusissa raskauksissa liikkeet eivät vaan tunnukaan yhtä aikaisin kuin 3 aikasemmassa eli eka tunne rv16 ja todelliset liikkeet rv18 lähtien.
Uskon, että olisi ollut vielä raskaampaa, jos olisin tuntenut liikkeet ja maha ehtinyt kasvaa vielä enemmän, mutta koko keskenmeno ja yleensäkin raskaus on jokaiselle omalaatuinen ja omanlainen kokemus eli toisten puolesta ei voi päättää miltä milloinkin tuntuu.
Menetys on aina menetys, ihan sama milloin se tapahtuu ja jokainen kokee sen niin kuin itse kokee!
 
No, onhan siinä iso ero. Henkinen toipuminen on varmasti erilaista, kaikki tietää sun raskaudesta, tulevat kyselemään kadulla, että kumpi tuli. Olet laittanut kaiken valmiiksi ja lähtenyt synnyttämään, tulet ilman lasta sinne pinnasänkyjen ja vaippapakettien keskelle. Lisäksi fyysinen toipuminen, sä olet synnyttänyt, otat lääkkeitä, ettei maito nouse, mahdolliset repeämät ja jälkivuodot. En voi ajatellakaan, mitä tuskaa nuo synnyttäjät käy läpi. Itsellä keskenmeno 11+ viikoilla. Itkettihän se jonkin aikaa, mutta elämä jatkui. Jos menettäis lapsensa, niin asia vois olla ihan toisin.
 
No onhan siinä HURJA ero.

Itse olen kokenut alkuraskauden keskenmenon (n.vk7) ja keskiraskauden keskenmenon (n.vk 14). Näidenkin välillä toipumisineen ja suruineen oli iso ero. Olen myös kokenut kaksi täyspitkää raskautta ja saanut synnyttää kaksi tervettä lasta.

Näiden kokemusten pohjalta voisin sanoa, että jos kokisin kohtukuoleman viikoilla 20-40 (ja etenkin 30 viikoista eteenpäin), niin korjailisin varmaan itseni palasia lattialta muutaman vuoden, enkä varmasti koskaan uskaltaisi enää kohdata uutta raskautta.
 
Me menetimme vauvan viikolla 22 syksyllä 2008 ja vieläkin keräillään palasia molemmat. Kyseessä oli esikoinen ja koska raskaus oli niin pitkällä, lapsi pitää synnyttää. Raskainta ikinä oli lähte' synnytyksen jälkeen kotiin ilman vauvaa ja jättää vauva sairaalaan. Olimme raskausaikana nähneet vauvaa viikoittain 3d ultrasta kromosomivian vuoksi ja se teki asiasta hyvin konkreettista, vaikka liikkeitä en vielä paljon tuntenutkaan.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa