Minkä rotuinen koira teillä on/on ollut? Miksi juuri päädyittä siihen rotuun?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Thelma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Thelma"

Vieras
Olis ihan mieletön koira kuume mutta tällä hetkellä ei ole resurseja ottaa toista koiraa joten haaveilen vaan ja katselen pentujen kuvija. <3
Mut haluaisin tietää miksi juuri te päädyittä ko rotuiseen koiraan?

Ja nyt ku aika paljon noita myynti-ilmoituksia selasin ni pisti silmään että aika paljon oli myytävänä koiria jotka oli joko 2vuotiaita tai 8vuotiaita. Jotenki tuntu hassulta että jos parivuotiaan koiran haluaa myydä niin eikö sen kanssa ole tullut toimeen vai onko niin monella olosuhteet muuttunu niin rajusti että haluaa heti koirasta luopua? Ja toisekseen jos koira on jos vanhuuden kynnyksellä ni miksi nakata koira vanhenemaan jonnekki tuntemattomaan paikkaan.
 
spanieleita ( erilaisia ) ollut 4 ja labradoreja on nyt kaksi. Kaikki rodut ollut hyviä, muta nyt lähinnä sydäntä ja kun on perhettä, niin kyllä nämä labradorit on ihan parhaita perhekoiria!
 
[QUOTE="Thelma";27273447]

Ja nyt ku aika paljon noita myynti-ilmoituksia selasin ni pisti silmään että aika paljon oli myytävänä koiria jotka oli joko 2vuotiaita tai 8vuotiaita. Jotenki tuntu hassulta että jos parivuotiaan koiran haluaa myydä niin eikö sen kanssa ole tullut toimeen vai onko niin monella olosuhteet muuttunu niin rajusti että haluaa heti koirasta luopua? Ja toisekseen jos koira on jos vanhuuden kynnyksellä ni miksi nakata koira vanhenemaan jonnekki tuntemattomaan paikkaan.[/QUOTE]

Sanos muuta. On tällä hetkellä chihu, halusin pienen koiran joka kulkee hyvin mukaan joka paikkaan, joka ei vaadi huimia määriä liikuntaa, joka viihtyy sylissä ja on helppohoitoinen turkin suhteen eikä esim. tuota yhtä paljon karvaa kuin iso koira tai tuhoa paikkoja. (ei sillä että iso niin välttämättä tekis). Näppärä paketti on.
 
Cairn-terrieri. Olisin halunnut isomman koiran, mutta asuttiin/asutaan kerrostalossa ja ajateltiin, että pieni koira olisi parempi. Miksi kyseinen rotu? Ehkä lapsellista, mutta koiranäyttelyssä kyseisen rodun edustaja vei sydämeni.
 
Meillä on ollut kaikenlaisia koiria, boksereita määrällisesti eniten (2kpl). Ovat hyvä perhekoiria, ja niiden kanssa voi harrastaa kaikkea mitä mieleen tulee. Hyväluontoisia, miellyttämisenhaluisia ja reippaita pakkauksia, jotka osaavat rauhoittuakin tarpeen tullen. Näyttöön ja käyttöön, on kokeiltu kumpaakin linjaa.

Tällä hetkellä itsellä on seropi, jossa on kaikkea mitä olen halunnut (jos sekarotuisuudesta nyt jotain positiivista täytyy väkisin etsiä ;)) Huskya, seefferiä, valkkaria ja malamuuttia. Näistä jokaista rotua harkitsin itselle (sakemanni tosin on itselle ollut aina se oikea pitkällä tähtäimellä), ja kun tämmöisen mikserin löysin, niin ostin pois. Enkä ole päivääkään katunut, vaikka tässä parin vuoden aikana on tullut uhattua useammankin kerran että koirasta tulee karvalakki.
 
Meillä on ollu pari ranskanbulldoggia. Ekaa ei paljon mietitty (hölmöä sinänsä) ku tykästyttiin vaan ranskiksen hauskaan ulkonäköön ja pieneen kokoon. Kun vanha Ukko(ranskiksen kutsumanimi) lähti sateenkaarisillalle niin ei tarvinnu paljon miettiä että minkä rotunen koira otetaan. Ovat yleisesti ottaen lapsirakkaita, eivät hauku juurikaan, täytyy sanoa että noi mitä meillä on ollu ja pari tuttavaranskista on oikeestaan aika helppoja koiria. Huonoja puolia on että ulkomailta tuodaan paljon (todella paljon) sairaita ranskanbulldoggeja, ei rekisteröityjä. Täytyy olla siis tarkkana että hyvältä kasvattajalta tulevat. Meillä ei oo ollu pahemmin sairauksia, vanha Ukko kuoli 10vuotiaana halvaukseen. Pitkiä lenkkejä eivät oo tykänneet tehdä että varsinaista lenkkiseuraa ei kyllä ranskiksesta saa.
 
halusin koiran joka on koiran kokoinen. Helposti koulutettava. Ei aggressiota. Aina valmis touhuamaan, mutta osaa ottaa lunkisti. voi harrastaa monipuolisesti. Terve. Joten minulla on käyttölinjan labradorinnoutaja.
 
ranskiksia ennen meillä oli rescue koira 1v tuli meille, oli ihastuttava mutta vasta puolentoistavuoden kuluttua. Aluksi ei meinannut oppia sisäsiisteyttä, haukkui miehelle, näykki, hajotti yksin tavaroita, ulvoi eli kaikki mahdolliset ongelmat. Ongelmakoirakouluttajan kanssa tehtiin yli vuosi töitä ja koirasta tuli ihan huippu, miehen paras kaveri. Uudelleen ei lähdetty rescue linjalle kun oli kaks lasta niin en olis jaksanu sitä työtä. ranskis oli kyllä kaikin puolin helppo vaihoehto lapsiperheeseen.
 
Tällä hetkellä on sekarotuinen, ainakin spanjelia, mutta on aika "jykevä", valittiin ihan ulkonäön perusteella :) Espanjasta adoptoitu, kohta 2 vuotta on ollu meillä ja on kyllä sopeutunut tosi hyvin. Tulee kaikkien kanssa toimeen ja on tommonen lässykkä jota sais kokoajan olla silittämässä. Aiemmin on ollu labbis, ja sellasen vielä haluaisin joskus tulevaisuudessa uudestaan -kaikki labbikset johon ite oon törmännyt on aina ollut aivan ihania. Sopiva rotu meidän perheeseen perusluonteeltaan ja tarpeiltaan.
 
Cairnterrieri täälläkin. Otin omaankin kotiin, kun lapsuuden perheessä oli cairni kans. Ehkä hieman liian aktiivinen rotu, tulipahan hankittua ja näillä mennään.
 
No mä en osaa meille kuvitella kuin malamuutin tai lapinkoiran. Rakastan tuollaisia vähän alkukantaisempia rotuja. Elämäntilanne ei ollut tässä kohtaa malamuutille sopiva, joten meillä onkin nyt 1v10kk vanha paimensukuinen lapinkoira. Just passeli otus meidän kokoonpanoomme. :D
 
Ollut saksanpaimenkoiria, nyt rottweiler ja uusi rottweiler jo nykyisen kaveriksi on varattu Pidän itsevarmasta, rauhallisesta luonteesta ja lisäksi eivät turhia räkytä.
 
Täällä kans yksi joka menettänyt sydämensä labukoille. Tällä hetkellä ei koiraa ole mutta ehkpä tuossa kuukauden päästä meilläkin labbis taas on. Ensikosketuksen labukoihin sain kun ex-miehelläni oli sellainen kun aloimme seurustelemaan. En tiedä itseä jotenkin viehättää se tietynlainen "pilke silmäkulmassa" mikä minusta labroilla on. Siis ollaan juuri tuhottu jotain ja sit katsotaan sen näköisenä et "mitään en ole tehnyt".
 
Tutkin rotuja monta vuotta, kun opiskeluaikana ei ollut mahdollisuutta koiraa ottaa. Mulla oli tiukat kriteerit, mm. tietenkin lapsiystävällisyys, mutta myös lyhytkarvaisuus ja keskikokoisuus. Lopulta päädyin sitten Amerikanpitbullterrieriin, joka oli kaikinpuolin täydellinen rotu perheeseemme. Se, mikä koira meille sitten lopulta tuli, on jo toinen tarina.
 
grand basset griffon vendeen. tuli meille sisäskoiraksi ku oli 10kk, tutuilta jotaka erosivat. ajokoira rotu josta ei ootettu mitään mettäominaisuuksia, yllätti meijät ajamalla jänistä joten toimii metsästys koirana.

suomenajokoira jänismettäle, ei kettua ajavista joten mielenkintosempa mettästystä :)

2x jämptit hirvi mettäle, kumpiki haukkuu karhua.

edesmenneet venäjänajokoirat, jämpti, norjanharmaa ,kk seisoja. mettästys koiria kaikki.
 

Yhteistyössä