minkä ikäisenä yksin viikoksi mummolaan? (ulkomaille)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja herkän tytön äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

herkän tytön äiti

Vieras
Hei!

Kaipaisin vähän puolueettomia neuvoja. Anoppi tahtoisi tulla hakemaan meidän 4,5-vuotiaan mummolaan kyläilemään, ilman vanhempia. Mummola on ulkomailla, lentomatkan päässä, ja paikka on kyllä sinänsä tuttu ja mieluinen tytöllemme, viimeksi oltiin siellä heinäkuussa neljä viikkoa. Mutta mielestäni tyttö ei ole vielä valmis lähtemään sinne yksin, varsinkin koska hän reagoi herkästi kaikenlaisiin muutoksiin unihäiriöillä ja huonolla käytöksellä (jonka suhteen isovanhemmat ovat erittäin lyhytpinnaisia). Muutimme alkukesästä, ja tyttö on reagoinut kodin ja hoitopaikan muuttumiseen aika voimakkaasti, vasta nyt viime aikoina on taas yöt ja päivät alkaneet sujua hieman paremmin. Luulen, että tällainen vierailu olisi liian stressaavaa tytölle nyt tässä tilanteessa.

Miten saisin anopin ymmärtämään, että vielä ei ole aika tällaiselle? Hän on nyt niin loukkaantunut, ettei halunnut puhua poikansa kanssa puhelimessa eilen, kun sunnuntaina sai tietää että ei se onnistu ainakaan nyt syksyllä. Eikä kyse ole siitä, että haluamme murskata hänen toiveensa, vaan ihan aidosti siitä, että tytön hyvinvointi on etusijalla.
 
Anoppi on ilmeisesti ulkomaalainen? Monestihan muissa kulttuureissa on (kai?) enemmän tapana, että lapset hoidetaan "koko suvun" voimin ja näin ollen anoppi ei varmastikaan näe mitään ongelmaa tilanteessa. Jotenkinhan anopille pitäisi selittää, että lapsi on vielä liian pieni olemaan vanhemmistaan erossa kokonaisen viikon. Varmasti tytölle viikossa jo ehtisi tulla äitään ja isäänsä ikävä ja vieraassa maassa vielä, vaikka kuinka paikka olisi tuttu ja mummikin mukava. Ja tulisihan ikävä myös vanhemmillekin lastaan. Varmasti on vaieka selittää asia, niin ettei toinen loukkaannu, mutta TEIDÄN lapsestahan tässä on kyse, joten te asiasta päätätte.
 
Ei se varmaan ole iästä kiinni vaan kuten itsekin kuvailit, lapsesi persoonasta. Mitäs jos pyytäisit mummon puolestaan tänne vähäksi aikaa, antaisit heille omaa aikaa kahdestaan? Esim. päivän retkiä johonkin jne? Näin osottaisit, että luotat häneen. Voisit samalla kertoa, että lapsella on ollut elämässä nyt niin paljon kaikkia muutoksia, että mieluusti siirtäisit hänen tulonsa mummolaan hiukan myöhäisemmäks.
 
Ei kai auta muu kuin odottaa, että tyttö on kypsä noin pitkään eroon teistä ja matkustamaan mummon kanssa. Meidän 5 v. likka ei missään tapauksessa voisi lähteä tuommoiselle reissulle, kun jo viikonlopun vietto mummolassa 100 km päässä aiheuttaa kaikennäiköistä känkkäränkkää seuraavalla viikolla. Siis että ollaan oltu siellä koko porukka, puhumattakaan siitä, että ovat olleet veljen kanssa kahdestaan viikonlopun hoidossa. Toivotavasti saat anopin ymmärtämään, että ajattelet vain lapsen parasta ja että noin isojen reissujen aika on sitten myöhemmin.
 
Se riippuu niin täysin lasesta. Meidän kuukauden päästä kolme täyttävä on juuri lähdössä viikoksi mamman ja papan luo 1000 km:n päähän ja siinä kohtaa se on varmaan aika sama onko paikka ulkomailla vai kotomaassa, kun välimatka on sellainen, että vaikka mikä tulsi päivä menee ennen kuin pääsee lasta hakemaan.
Kesällä tyttö oli siellä pari viikkoa.
Mitä tyttö sanoo?
 
Mäkin ehdottaisin sitä vaihtoehtoa, että pyytäisitte mummin teille viettämään aikaa tytön kanssa. Meillä on anoppi ollut useastikin kyläilemässä (asuu myös ulkomailla) ja näin nauttinut olostaan tytön kanssa.
 
Miten anoppi oli ajatellut järjestää lentomatkan? Tuleeko hakemaan? Voitte vaikka vedota tähänkin, mutta se ei kauaa kestä, kun anoppi keksii tulla hakemaan lapsen täältä ja lentäisivät yhdessä.
 
Kiitos tuesta. Tiedän olevani oikeassa tässä asiassa, mutta tarvitsin sille ulkopuolista vahvistusta. Toisaalta ymmärrän kyllä anopinkin pettymyksen, kun aiemmin olen periaatetasolla luvannut että tyttö saa lähteä joskus yksin mummolaan (mutta en arvannut että sen pitäisi tapahtua jo näin pienenä, itse ajattelin että aikaisintaan kouluikäisenä). Anopin suunnitelma oli siis että hän tulee joulukuussa Suomeen ja vie tytön mukanaan, ja me vanhemmat tulisimme sitten viikkoa myöhemmin perästä ja olisimme vielä joulun yli. Mutta ei se nyt niin tule tapahtumaan, mies varasi jo koko perheelle lentoliput joulua varaten, eikä niitä ruveta muuttelemaan.

Kesällä jo sanoimme anopille moneen kertaan että hän saa tulla meille silloin, kun haluaa (varsinkin nyt kun on uusi isompi asunto). Nyt kuitenkin jokin aika sitten appi kertoi sähköpostilla että anoppi on surullinen, koska emme ole kutsuneet häntä tupaantuliaisiin. En ymmärrä?! Emme ole vielä ehtineet pitää tupaantuliaisia, ja tottakai pidämme ne niin, että anoppi on paikalla (appi on vielä työelämässä, eikä ilmeisesti ehdi tulemaan). Me vain odoteltiin, että anoppi ilmoittaa milloin on tulossa, ennen kuin ryhdytään kutsumaan muita vieraita. Joku on nyt ymmärtänyt jotain väärin...

Varmasti kulttuurieroilla on tässä sopassa tärkeä osa, mieheni vanhemmat ovat tosiaan hyvin perhekeskeisestä kulttuurista ja osallistuvat välimatkasta huolimatta perhe-elämäämme hyvin tiiviisti ja vietämme käytännössä kaikki loma-ajat heidän kanssaan (7-9 viikkoa vuodessa, kun taas minun vanhempiani näemme noin kerran kuussa vuorokauden kerrallaan, eli yhteensä alle kaksi viikkoa vuodessa). Välillä tuntuu että mikään ei riitä. Mutta siis tottakai haluan, että tyttö saa hyvän ja läheisen suhteen kaikkiin isovanhempiinsa ja mielestäni asia onkin ihan kunnossa tältä kantilta. mutta anopille tämäkään järjestely ei tunnu riittävän, ja minusta tuntuu pahalta asettaa rajoja aikuiselle ihmiselle. Mutta vielä pahemmalta tuntuu, kun minun yli kävellään...

Anoppini on sitä ihmistyyppiä, joka on mielestään aina oikeassa, joten häntä on erittäin vaikea saada ymmärtämään toisenlaista näkökantaa. Mutta se onkin onneksi mieheni tehtävä, minä en enää edes yritä. :)
 

Similar threads

Yhteistyössä