Minkä ikäisenä teillä lapsi on alkanut leikkiä itsekseen ja oma-aloitteisesti?

[kysyn]

Kuulen usein, miten muissa perheissä lapset esim. aamulla herättyään alkavat touhuta itsekseen ja vanhempi saa tällöin vielä vähän loikoilla. Meillä ei ole sellaisesta puhettakaan, lapsi roikkuu ja kitisee sängyn reunalla niin kauan että nousen ylös. Ikää hänellä on 2,5v. Tai että päivällä voisi hetkeksi istahtaa alas ja lukea vaikka lehteä ja lapsi leikkisi sen hetken. Olen siis kotiäiti, odotan toista lasta ja olen huonovointinen ja sairaan väsynyt. Siksi nyt juuri kaipaisi päivään edes pieniä hetkiä, jolloin lapsi puuhailisi itsekseen.

Olen yrittänyt tehdä niin, että aloitan leikin ja sitten pikkuhiljaa vetäytyisin sivummalle, mutta ei onnistu, leikki loppuu kuin seinään. Milloin lapset ylipäätään aloittavat itsenäistä leikkiä ja voiko sitä tukea jotenkin? Silloin kun teen ruokaa tai siivoan, lapsi kyllä viihtyy itsekseenkin. Toki hyvä edes niin, mutta tämä alkuraskauden väsy saa toivomaan pikku taukoja päivään.

Olen myös miettinyt mikä keino olisi järkevin, sanonko vain että "nyt äiti lukee lehteä, ei leiki sinun kanssasi, leikitään sitten kohta yhdessä" ja alan lukea kitinästä huolimatta. Tuottaako tulosta joskus vai pitäisikö odottaa kun lapsi kasvaa ja itse alkaa puuhailla enemmän itsekseen?

 

["vieras"]

Hyvin vähän oli esim. omassa huoneessa leikkimistä yksin ennenkuin syntyi toinen lapsi. Nykyään temuavat keskenään ja molemmat leikkivät myös itsekseen, vanhemmalla lapsella on jo selkeä tarvekin olla välillä rauhassa. Lapset 1,5v ja 7v.

Kyllä minusta lapselle voi ja kannattaakin välillä sanoa, että leiki hetki itsekseen. Ei lapsen luovuus ja leikkitaidot kehity jos aikuinen on aina leikkikaverina. Mä olen hirveän vähän leikkimällä leikkinyt lasten kanssa, olen ollut seurana ja apuna, pelannut ja liikuttanut, mutten leikkikaveriksi en ryhdy, sitä varten lapsilla on toisensa ja kaverinsa.

 

[Pesky Pixie]

Meillä on lapset leikkineet jonkin verran yksin ihan aina... Oikeastaan ainoa, miten olen tukenut lasten leikkimistä on se, että olen niinsanotusti mahdollistanut leikkimisen. Meillä saa leikkiä olohuoneessa, lapset leikkivät käytännössä aina samassa tilassa missä minä olen, etenkin pienempinä ollessaan tämä oli tärkeää. Leluja saa levittää kaikkialla kotiin, toki ne sitten korjataankin. Käytämme paljon leluja, jotka ruokkivat mielikuvitusta, kiviä saa kerätä ulkoa ja leikkiä niillä, on palikoita ja legoja, majoja saa rakentaa... jne.

 

["Jip"]

Mä olin raskaana just samaan aikaan kuin sinä, ja kaiken kukkuraksi esikoinen lopetti päiväunet. Mä tein sitten niin, että laitoin lapselle musaa soimaan ja tein pesän sohvalle jalkojeni taakse, jotta sain levätä itse edes puoli tuntia. Joskus panin puhelimen soimaan vartin päästä ja sanoin lapselle, että sitten kun puhelin soi, äiti on taas käytettävissä. =)

Lapsi muuten oppi leikkimään itsekseen joskus kolmen vanhana, kun vauva oli jo syntynyt. Olen ihan samaa mieltä kuin toka kirjoittaja, että kyllä lapsen on itse opittava huvittamaan itseään, se ei ole vanhempien kokopäiväinen tehtävä. Ekan lapsen kanssa se tuntuu olevan vaikeampaa, toinen taas tuntui oppivan sen ihan itsestään.

 

["aloittaja"]

Uskon myös että kun toinen syntyy, tulee esikoiselle "pakkorako" oppia leikkimään myös itse ja toisen lapsen kanssa se käy varmasti luonnollisemmin kun ei koskaan ole ollutkaan ainokainen. Itsekään en leikkikaveriksi ole ryhtynyt, näyttänyt vain mallia kuinka esim.voi keittää ruokaa, hoitaa nukkea, ajella autoilla parkkitalossa ja kyllähän tuo leikkiikin silloin "itse" kun olen vieressä lattialla, mutta auta armias jos siirryn siitä vaikka sohvalle, vaikka samassa tilassa oltaisiinkin... leikki tyssää heti. Huoh!

 

[Leikkimistä]

Sanoisin että olikos 1,5 - 2 v - kun meillä alkoi leikkimään itse,
tosin luulen että se, että lapsi on ollut päivähoidossa PPH:lla ja nyt päiväkodissa (nyt 3,5 vuotias) auttanee asiaa.
Saa vielä lisämallia toislta lapsilta.
Samalla tapaa olen auttanut leikkiä alulle kuin ap:kin, leluja ja pelejä on paaaljon , ja leikkiä saa olohuoneessa ja koko huushollissa.
Lapsi on kova puhumaan, sepittämään ja tarinoimaan - varmaan lapsen luonne vaikuttaa oman leikin syntyyn ?

Lepohetkistä äidille - tuon ikäiselle voi helppoja Supernuuskijat(nallepuh), Mikkihiiren kerhotalo tms opettavaisia ja helppoja DVD leffoja pyörittää. Muumit on liian pelottavia noin pienelle.