Minkä halvatun takia pitäisi jäädä yksin surkuttelemaan? (parisuhdejupinaa)

[Tirsku]

Miks pitäis jäädä yksin itkemään ja säälimään oloaan vaikka ero tulee? Mua hieman korpeaa sellaiset kommentit, kun nopsalla tahdilla suhteesta toiseen vaihtaa, että:
*ei ole rakastanut edellistä
*uus on laastarisuhde
*et sitten osaa olla yksin
*oot sitten pitäny pitempään kahta miestä
jne. jne.

Pitäisikö sitä sitten aina pitää joku puolen vuoden suruaika eron jälkeen? Vai riittääkö se edes, oisiko vuosi sopivampi aika? Minkäs teet, jos edellinen suhde on palanut loppuun jo aikaa sitten ja sitä on vaan tekohengityksellä pidetty elossa. Eli se on tavallaan käsitelty loppuun jo ennen loppumistaan.

Miksi nopeasti uuteen suhteeseen alkavaa automaattisesti pidetään leväperäisenä h*orana?

 

[Rouva B]

Miun mielestä aikuinen ihminen ihan itse tietää milloin on valmis mihinkin.
Eli en pidä minä ainakaan vaikka vaihtaisi lennosta miestä.

Itse uskon vähän sinisilmäisesti Siihen Oikeaan ja kyllä kun se mullakin löytyi niin jätin samantien kaiken muun enkä ole katunut. Ei olis tullut mieleenikään pidellä mitään suruaikoja suhteen takia jota en ees surkutellut.

-B, onnellinen vaimo ja tuleva äiti

 

[Jenis]

Jotkut on sitä mieltä, että se mikä siinä parisuhteessa mättää, seuraa mukana uuteen suhteeseen jollei sitä tunnista ja käsittele. Eli että ihminen siirtää hätiköidessään ne ongelmat vaan uuteen paikkaan, ja sitten taas pistetään pakka sekaisin kun alkaa samat asiat tympiä. Moni olettaa, että toisen henkilön pitää jotenkin "tehdä" toinen onnelliseksi, vaan eihän se niin mene.

 

[r]

Se johtuu siitä kun niin monet vaihtavat lennossa vaikka ei olla valmiita uuteen suhteeseen ja vanhaa suhdetta ei ole mielessä käsitelty tarpeeksi. Tiedän montakin miestä jotka näin ovat tehneet, uusi suhde vain jotta joku on ja sitten ero tuleekin pian.

JOs asia on siten kun ap:llä ei ole ongelmaa mutta eiväthän ulkopuoliset sitä tiedä.

 

[hmmm]

Päästätkö edellisen suhteen toisen osapuolen myös jatkamaan omaa elämäänsä?
Kyseenalaistamatta, haukkumatta, puuttumatta hänen uusiin järjestelyihinsä?



Tuli vain mieleen tämmöinen, kun baarissa sain todistaa erästä parisuhderiitaa kahden toisistaan eronneen välillä. Asiasta joka todellakaan ei enää olisi tälle toiselle kuulunut. Varsinkin kun todisti aikaisemmin niin olevansa onnellinen toisen puolesta. plaa plaa.

 

[Maisuli]

Jotkut on sitä mieltä, että se mikä siinä parisuhteessa mättää, seuraa mukana uuteen suhteeseen jollei sitä tunnista ja käsittele. Eli että ihminen siirtää hätiköidessään ne ongelmat vaan uuteen paikkaan, ja sitten taas pistetään pakka sekaisin kun alkaa samat asiat tympiä.

Lähipiirissäni tämä kuvio toistuu jatkuvasti tiettyjen ihmisten takia. Siitä epäilevä suhtautuminen nopeita uusia suhteita kohtaan. On nimittän todella monta kertaa käynyt noin ja useilla henkilöillä. Tuntuu, että he itse ovat ainoita, jotka eivät tajua, että ongelmat kannattaisi ensin selvitellä itsensä kanssa.

 

[chef]

Ei pidäkään.

Mun mies hyppäs lennosta kukasta kukkaan eli mä taidan olla sille laastari :'( Aika hyvä laastari sitten vissiin olen ollut, kun mun kanssa se paukautti ensin kihloihin, sitten naimisiin ja odotetaan ja toista yhteistä lastakin. Tähän ei vissiin moni laastari pysty

 

[Äippä]

Jotkut on sitä mieltä, että se mikä siinä parisuhteessa mättää, seuraa mukana uuteen suhteeseen jollei sitä tunnista ja käsittele. Eli että ihminen siirtää hätiköidessään ne ongelmat vaan uuteen paikkaan, ja sitten taas pistetään pakka sekaisin kun alkaa samat asiat tympiä. Moni olettaa, että toisen henkilön pitää jotenkin "tehdä" toinen onnelliseksi, vaan eihän se niin mene.

Tässä järkeä. Silloin nuorena mulla meni "vakavan" suhteen jälkeen vuosi-pari ennenkuin pukkas uutta suhdetta kehiin - siis sellaista jossa onnistumisen mahdollisuus edes.. välissä joku lyhyt laastarisuhde.

 

[Jenis]

En siis tiettykään tarkoittanut, että tuo ongelmien siirto pätee kaikkiin parisuhteisiin! Itse asiassa mulla ei ois ees varaa puhua aiheesta yhtään mitään, kun itse erosin avioliitosta ja muutin pari kk sen jälkeen yhteen nykyisen mieheni kanssa... ollaan oltu vuosikaudet yhdessä ja toinen yhteinen lapsi tulossa, ainakaan vielä ei oo entisen suhteen ongelmat siirtyneet tähän suhteeseen

Mutta siis omista aiemmista kuvioista kyllä tunnistan tuota kukasta kukkaan -lentelyä, mulla on aina ollut vähän lyhyt pinna ja oon aika helposti vaihtanut muka parempaan, joka sitten onkin hetken päästä ollut ihan yhtä "huono" kuin se entinenkin.

 

[mm]

Ei pidäkään.

Mun mies hyppäs lennosta kukasta kukkaan eli mä taidan olla sille laastari :'( Aika hyvä laastari sitten vissiin olen ollut, kun mun kanssa se paukautti ensin kihloihin, sitten naimisiin ja odotetaan ja toista yhteistä lastakin. Tähän ei vissiin moni laastari pysty

minäkin otin laastarin suoraan suhteesta toiseen ja nyt on tämä laastari toiminut jo yhdeksän vuotta. Aikamoinen

 

[Tirsku]

Tällä hetkellä minulle on aivan sama mitä ex tekee. Ei sillä, tavallaan hänestä vielä välitän ja toivon hänelle parasta, mutta jos laittaa itelleen uuden emännän, niin hyvä vaan. Onhan mullakin uus mies. Ja mä tosiaan muutin suoraan exän luota nykyisen luo, "muutamien" mielestä hieman vauhdikkaalla tahdilla, viikon seurustelun jälkeen :snotty:

Tiedostan täysin, mitkä virheet exän kanssa olen tehnyt ja niistä uuden kanssa ollaan puhuttukkin. Tämä näet on tehnyt liki samat virheet entisensä kanssa ja nyt ollaan sovittu, että ainakin koitetaan parantaa tapamme.

Sef, hienoa! Tuo mun laastari tekee mulle niin hyvän olon, että tää juttu ei voi kauheen väärin olla. Vai onko se kamalan paha, kun mun avokki on mun paras ystävä? Ensimmäistä kertaa musta tuntuu todella siltä, ensimmäistä kertaa mä olen voinut olla oma itseni suhteessa ja paljastamaan kaiken, ne ikävätkin asiat.

 

[Ansis]

Kateellisten panettelua?

 

[kaulimenvarresta]

Minä en ymmärrä miksi ihmiset ei muka ymmärrä sitä, että on ihan suositeltavaa ajatella suhteen alussa vähän näitä asioita. Että ehkä se on vain laastarisuhde.
Kyllä nykypäivänä enemmän parisuhteissa ongelmia on juuri siitä syystä että puolisoa ei ole tarpeeksi tunnettu - ihan niitä perusasioita tarkoitan. ja usein näihin suhteisiin tehdään myös ne lapset tai lapsi ja sitten ihmetellään, että oho.
Toki se suhde voi toimia ja ei se kymmenen vuotta yhdessäkään olo mtään takaa milloinkaan,mutta ihan terveellä järjellä ajateltuna : asia kannattaa huomioida eikä vain sulkea silmiänsä ja ajatella "no mikä se raja muka on " jne uhmailla.
Palstlla emme tunne toisiammeja kaikkia taustoja jne, joten en ihmettele, että tällä herkemmin vielä kehotetaan olemaan rauhallisempia.

 

[Tirsku]

Kateellisten panettelua?

Tämäpä minullakin on tullut mieleen

 

[Jenis]

Kateellisten panettelua?

Tämäpä minullakin on tullut mieleen

Anteex nyt vaan, mutta tää kateellisuuskortti on kyllä aika käytetty jo Joskus ne ulkopuoliset vaan näkee asiat eri tavalla kuin asianosaiset - joskus selvemmin, ja joskus taas ihan päin honkia. Kateellisuudella ei välttis ole sen asian kanssa mitään tekemistä, ja tuskin kaikkien ihmisten kommenttien takana nyt mitään yhtä voimaa edes on...

 

[Tirsku]

Ja toisaalta, jos elämässä ei ota riskejä, niin on turha viiskymppisenä itkeä kun eläminen on jäänyt väliin. Aikusista ihmisistä on kuitenkin kyse, joten why not?

 

[Tirsku]

Kateellisten panettelua?

Tämäpä minullakin on tullut mieleen

Anteex nyt vaan, mutta tää kateellisuuskortti on kyllä aika käytetty jo Joskus ne ulkopuoliset vaan näkee asiat eri tavalla kuin asianosaiset - joskus selvemmin, ja joskus taas ihan päin honkia. Kateellisuudella ei välttis ole sen asian kanssa mitään tekemistä, ja tuskin kaikkien ihmisten kommenttien takana nyt mitään yhtä voimaa edes on...

No ei varmaan kaikki, mutta aika katkeraakin kommenttia olen saanut osakseni. Siis nimenomaan sellaista, joista haisee kilometrien päähän, että oma elo ei ole niin auvoisaa... ja sen toivoisi muuttuvan, mutta ratkaisevaa askelta ei uskalleta ottaa.

 

[Jenis]

Ja toisaalta, jos elämässä ei ota riskejä, niin on turha viiskymppisenä itkeä kun eläminen on jäänyt väliin. Aikusista ihmisistä on kuitenkin kyse, joten why not?

Ite uusperheellisenä oon sitä mieltä, että niin kauan kun lapsia ei oo kuvioissa, niin why not indeed. Aikuisethan vastaavat silloin vain itsestään. Mutta kun alkaa olla sun-mun-meidän ipanat mukana, niin sitten on pakko ajatella muutakin kuin sitä omaa parisuhdeonnea. Siis mun mielestä.

 

[Jenis]

No ei varmaan kaikki, mutta aika katkeraakin kommenttia olen saanut osakseni. Siis nimenomaan sellaista, joista haisee kilometrien päähän, että oma elo ei ole niin auvoisaa... ja sen toivoisi muuttuvan, mutta ratkaisevaa askelta ei uskalleta ottaa.

Joo, kyllä mäkin muutaman tämmöisen sen aikanani osakseni. "Kyllähän minäkin, mutta..."-tyyliin. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos

 

[vieras]

Ja toisaalta, jos elämässä ei ota riskejä, niin on turha viiskymppisenä itkeä kun eläminen on jäänyt väliin. Aikusista ihmisistä on kuitenkin kyse, joten why not?

en tunne sinua, mutta parin ketjun perusteella sinusta paistaa MINUN mielestäni läpi tietynlainen kypsymättömyys.
Onnea toivotan kuitenkin uudelle suhteellsei, eihän sitä koskaan tiedä toimiiko vai ei.

 

[Tirsku]

Ja toisaalta, jos elämässä ei ota riskejä, niin on turha viiskymppisenä itkeä kun eläminen on jäänyt väliin. Aikusista ihmisistä on kuitenkin kyse, joten why not?

en tunne sinua, mutta parin ketjun perusteella sinusta paistaa MINUN mielestäni läpi tietynlainen kypsymättömyys.
Onnea toivotan kuitenkin uudelle suhteellsei, eihän sitä koskaan tiedä toimiiko vai ei.

kiva, parin ketjun perusteellahan pystyy tekemään tarkan analyysin ihmisestä. olet näppärä jos mä sitten olen kakara, niin sitten olen. Ainakin olen tällä hetkellä onnellinen sellainen

 

[=)]

Täälläki kahden lapsen laastariäiti ja ihanan miehen vaimo :wave: Miehen ja sen exän suhde oli ollu kämppissuhde jo kauan mutta eihän ne naapurit nähny muuta kun mut kantamassa niitä exän tavaroita pois ja omaa muutokuormaani tilalle sinne meijän kotiin