V
vierailija
Vieras
mitä mieltä olette #minämyössynnyttäjänä -kampanjasta? Olen ollut toistaiseksi hiljaa aiheesta keskusteltaessa koska pelkään sanoa todellisen mielipiteeni, joka on:
-synnytyskipu on aivan sietämätön, se on selvä jokaisen synnyttäjän kohdalla
-olen nähnyt että tietynlaiset luonteenpiirteet omaavat ihmiset loukkaantuvat kätilöille synnytyskivustaan sekä alkavat kritisoida toimenpiteitä. Jos on vaikea antautua tilanteelle, alkaa mieli keksiä uusia ”ongelmia”, kuten että kipujani ei oteta vakavasti ja siksi tämä on niin kamalaa.
-synnytyksestä selviää, ja jos ei ole lääketieteellistä syytä (kuten voimakas synnytyspelko), on äidin ja lapsen terveydellinen etu lähteä synnyttämään alakautta. Aiheesta on lukuisasti tutkimusnäyttöä ja myös maalaisjärjellä luonnon prosessiin on turha puuttua jos ei ole hyvää syytä.
-se, että joku päättää vuosia ennen lapsen saantia synnyttää suunnitellulla keisarinleikkauksella, kärsii mielestäni erityisen pahasta synnytyspelosta. Miksi sitä ei voi myöntää?
-on hyvä että kaikista kokemuksista puhutaan, mutta mielestäni tämä kampanja on osittain toteutettu naivilla tavalla, sekä erityisen epäkunnioittavasti hoitohenkilökuntaa kohtaan, jotka pelastavat näissä nimenomaisissa synnytyksissä henkiä päivittäin, tekevät raskasta ja todella vastuullista työtä ihmisten hyväksi.
-itse en ole hoitoalalla, mutta ihailen heidän työtään ja minun on vaikea uskoa, että he suorittavat näitä synnytysraiskauksia, kuten kampanja termiä mm. viljelee. Ymmärrän että jos kokemus on todella traumaattinen syystä tai toisesta, sellainen tunne voi tulla. Koko synnytysprosessi ja sen jälkimainingit erityisesti ovat häpäisevän tuntuiset. Olivat minullekin. Mutta se ei johdu siitä että hoitohenkilöstö tekisi tilanteen sellaiseksi tahallaan, se vaan kuuluu tavallaan asiaan.
-lopuksi: synnytys on voimaannuttava ja kaunis kokemus kaikessa hirveydessäänkin. On totta että siinäkin on riskinsä. Mutta niin on elämässä aina. Suosittelen kaikkia uskaltamaan, jos terveydellisiä esteitä ei tule
-synnytyskipu on aivan sietämätön, se on selvä jokaisen synnyttäjän kohdalla
-olen nähnyt että tietynlaiset luonteenpiirteet omaavat ihmiset loukkaantuvat kätilöille synnytyskivustaan sekä alkavat kritisoida toimenpiteitä. Jos on vaikea antautua tilanteelle, alkaa mieli keksiä uusia ”ongelmia”, kuten että kipujani ei oteta vakavasti ja siksi tämä on niin kamalaa.
-synnytyksestä selviää, ja jos ei ole lääketieteellistä syytä (kuten voimakas synnytyspelko), on äidin ja lapsen terveydellinen etu lähteä synnyttämään alakautta. Aiheesta on lukuisasti tutkimusnäyttöä ja myös maalaisjärjellä luonnon prosessiin on turha puuttua jos ei ole hyvää syytä.
-se, että joku päättää vuosia ennen lapsen saantia synnyttää suunnitellulla keisarinleikkauksella, kärsii mielestäni erityisen pahasta synnytyspelosta. Miksi sitä ei voi myöntää?
-on hyvä että kaikista kokemuksista puhutaan, mutta mielestäni tämä kampanja on osittain toteutettu naivilla tavalla, sekä erityisen epäkunnioittavasti hoitohenkilökuntaa kohtaan, jotka pelastavat näissä nimenomaisissa synnytyksissä henkiä päivittäin, tekevät raskasta ja todella vastuullista työtä ihmisten hyväksi.
-itse en ole hoitoalalla, mutta ihailen heidän työtään ja minun on vaikea uskoa, että he suorittavat näitä synnytysraiskauksia, kuten kampanja termiä mm. viljelee. Ymmärrän että jos kokemus on todella traumaattinen syystä tai toisesta, sellainen tunne voi tulla. Koko synnytysprosessi ja sen jälkimainingit erityisesti ovat häpäisevän tuntuiset. Olivat minullekin. Mutta se ei johdu siitä että hoitohenkilöstö tekisi tilanteen sellaiseksi tahallaan, se vaan kuuluu tavallaan asiaan.
-lopuksi: synnytys on voimaannuttava ja kaunis kokemus kaikessa hirveydessäänkin. On totta että siinäkin on riskinsä. Mutta niin on elämässä aina. Suosittelen kaikkia uskaltamaan, jos terveydellisiä esteitä ei tule