Minäkin sitten tälle osastolle

Minäkin tulen nyt sitten tänne. Kerron vähän taustaa. Minulla ikää kohta 37 ja miehellä 40. Meillä on kaksoset 03/97. Lasta yritetty pian kaksi vuotta. Välissä yksi keskenmeno. Toukokuussa -05 todettiin PCO ja metabolinen oireyhtymä. Kierto oli pitkä kuin mikä. Kierto saatiin tasoittumaan Primolut Nor-lääkkeillä, kierto on nyt 28 pv. Tein ovulaatiotestejä ja yhdenkään testi kerran mukaan minulla ei tapahtunut ovulaatiota.

Syksyllä päätimme miehen kanssa, että se siitä sitten ja haimme/pääsimme adoptioneuvontaan. Olimme onnellisia, että pääsimme neuvontaan, kunnes tuli kylmää vettä niskaan oikein saaveittain. Minä olin jotenkin sinisilmäisenä kuvitellut, että me pystymme adoptioon taloudellisesti. Mutta ei, mies palautti maan pinnalle laskelmien myötä. Adoptio maksaisi meille n. 8000-10 000 ?, siis aivan tautisesti rahaa. Meillä on asuntovelkaa 200 000 ?. Minun piti sitten myöntää se tosiasia, ettei meillä ole varaa adoptioon. Vaikka saisimme jotenkin raavittua rahat kasaan, niin emme pärjäisi millään. Päätös, että joudumme luopumaan adoptiosta oli vaikea. Mutta päätimme, että parempi luovuttaa nyt, kuin sitten kun neuvonta on päästy aloittamaan. Meilä neuvonta olisi alkanut tammikuussa.

Mitä nyt sitten? Päätimme yksissä tuumin miehen kanssa yrittää vielä lapsettomuushoitojen kautta. Eli nyt olen menossa gynelle parin viikon päästä hakemaan lähetettä lisätutkimuksiin. Mieheni on aivan ihanan kultainen ihminen. Hän sanoi, että on valmis lähtemään lisätutkimuksiin, vaikka keväällä oli omalta osaltaan ehdottoman kielteinen. Nyt sitten toivotaan, että päästään vielä kunnalliselle puolelle. Minua on peloteltu, etä olen liian vanha kunnalliselle. Menenkin nyt taas samaiselle yksityiselle gynelle, jolla olen ennenkin käynyt. Gyne sanoi, silloin toukokuussa, että jos en ole tullut marraskuuhun mennessä raskaaksi, niin tule uudelleen. No, nyt sitten mennään uudestaan.

Mitähän nämä kaikki tutkimukset ja mahdolliset hoidot tulevat maksamaan? Vieläköhän me pääsemme kunnalliselle puolelle? On tämä kamalaa, kun raha ratkaisee lapsen saamisenkin.

Olemmehan toki onnellisia ja kiitollisia näistä kahdesta lapsestamme. Mutta minä olen aina haaveillut suurperheestä. Tiedä johtuuko siitä, kun olen itse ainokaisena iäkkäiden "vahempien" kanssa elänyt.

Kiitos, kun jaksoit lukea vuodatukseni.

-mammutti-

 

Hinnat vaihtelevat aika paljon yksityistenkin väleillä. Kunnallisessa en itse ole ollut joten siitä en osaa sanoa mitään. Meillä yksi koeputkihedelmöityshoito yksityisellä maksoi (sis. lääkkeet, lääkärillä käynnit, erilaiset verikokeet ja tutkimukset, ivf) noin 2500 e josta tuli kelan korvaus. Meillä tosin hintaa nosti minun sairauteni johdosta tehdyt lisäkokeet ja toimenpiteet ennen punktiota (sairastan verenvuototautia). Voit hyvin soittaa esim. jollekkin klinikalle joka on teitä lähellä ja kysellä hinnoista. Julkisella puolellahan on halvempaa mutta en tiedä onko siellä sitten jotakin rajoituksia.
Tsemppiä teille!

 

Muistelen lukeneeni että julkiselle puolelle ikäraja on 38 vuotta. Hoitohan tulee julkisella halvemmaksi mutta tietoa saa hinnoista ym. netistä.

 

Muistaakseni (olen apteekissa töissä) kela korvaa lapsettomuushoitolääkkeitä vain 36 ikävuoteen saakka. En ole nyt ihan varma kun en pysty tsekkaamaan koska en ole töissä.

 

Minä muistelisin, että kela korvaa 42-vuotiaaksi, saatan kyllä muistaa väärin.

 

Voin kyllä ottaa selville tiistaina kun menen taas töihin jos haluat?

 

\

Voin kyllä ottaa selville tiistaina kun menen taas töihin jos haluat?

Kiitos jo etukäteen, jos voisit selvitellä.

Mukavaa Uutta Vuotta 2006!

-mammutti-

 

Onhan sitten myös kotimainen adoptio, jollei siinä sitten tule ikä vastaan, en tiedä. Mutta se on joka tapauksessa ilmaista. Ja myös sijaislapsi on yksi vaihtoehto, siitä maksetaan sijaisperheelle korvausta. Eri maissa on myös eri hinta, esim. lähempää adoptoitava lapsi tulee halvemmaksi. Pelastakaa lapset ry:n sivuilla on hyvää tietoa. Kannattaa ottaa niistäkin selvää. Kalliiksihan ne hoidotkin tulee, ja molemmissa hoidoissa ja adoptiossa on vielä sekin, että rahaa kuluu pikku hiljaa matkan varrella, ei yhtenä rysäyksenä koko summaa.

 

Moi!

Itse täytin kesällä 38 vuotta, ja tähän asti (vuoden ajan) Kela on kyllä antanut korvausta sekä lääkkeistä että hoidoista. Tämä kuulemma vaihtelee vähän paikkakunnittain (yllättävää kyllä).

Muistaakseni viime vuoden puolella uutisoitiin, että hoitojen Kela-korvattavuuden yläikärajaa ollaan laskemassa 40 vuoteen (ennen 42), mutta en tiedä, onko tämä jo voimassa vai vasta tulossa.

Lääkkeiden osalta vielä sellainen tieto, että kun Kela-korvattaviin lääkkeisiin on käyttänyt tietyn summan (viime vuonna n. 600 euroa, meni rikki lokakuussa), loppuvuoden lääkkeet saa ainakin periaatteessa ilmaiseksi. Itse odotan vielä Kelalta lopullista tuomiota =)

Itse olen käynyt yksityisellä, joten kunnallisista käytännöistä en tiedä.

Tervetuloa joukkoon ja onnea yritykselle!

 

Ikäraja on 40 vuotta (ennen oli 45v). Tarkistin asian tänään, terv.ennen nimimerkillä halloo.

 

\

Onhan sitten myös kotimainen adoptio, jollei siinä sitten tule ikä vastaan, en tiedä. Mutta se on joka tapauksessa ilmaista. Ja myös sijaislapsi on yksi vaihtoehto, siitä maksetaan sijaisperheelle korvausta. Eri maissa on myös eri hinta, esim. lähempää adoptoitava lapsi tulee halvemmaksi. Pelastakaa lapset ry:n sivuilla on hyvää tietoa. Kannattaa ottaa niistäkin selvää. Kalliiksihan ne hoidotkin tulee, ja molemmissa hoidoissa ja adoptiossa on vielä sekin, että rahaa kuluu pikku hiljaa matkan varrella, ei yhtenä rysäyksenä koko summaa.

Joo kotimainen adoptio on myös, mutta me olemme miehen kanssa liian vanhoja siihen. Meidän ainoa vaihtoehto oli siten ulkomainen adoptio. Mehän olimme jo Pelastakaa Lapsissa neuvonnassa kerran. Pelasta saimmekin tietää kansainvälisen adoption kustannuksista. Neuvontahan itsessään on ilmaista. Kustannukset tulevat sitten matkasta kohdemaahan, tulkin kustannukset, asiakirjojen kääntäminen ym. Meillä matkaan lähtisi myös meidän kaksi lasta. Meillä kun ei ole mitää paikkaa mihin omat lapset hakumatkan ajaksi laittaisi.

Olemme miettineet myös sijaisvanhemmuutta ja sitä on meille myös ehdotettu. Mutta, meillä on itsellä ADHD lapsi. Olemme käyneet pitkät keskustelut sijaisvanhemmuudesta ja tuleet siihen tulokseen, ettei meistä ole siihen.

Katsotaan nyt sitten mitä lääkäri huomenna sanoo.