Minä olen säälittävä otus!

Otan tässä hedelmättömyysasiassa kaiken syyn omaan niskaani. Minä en uskalla sanoa, että vika löytyi miehestä, eikä minusta.
Vanhempani muuten ilkkuisivat, "mitäs me sanottiin, kannattiko mennä yhteen itseään vanhemman miehen kanssa!". :'(
No joo, eihän se "vikaosapuoli" tässä ole tärkeä, mutta suorastaan V*TUTTAA, kun äidin ensimmäinen kommentti kun kerrottiin oli, "No mulla ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia tuon kanssa, ei mitään ongelmaa, tärpännyt on heti!"
Hienoa, että äitini, joka on pian 50 v. ei vieläkään osaa olla yhtään hienovarainen, saatika ajatella miltä toisesta tuntuu. :'(

Kaduttaa jo, että edes kerroin kelleen tästä asiasta. Ja äiti kun on vielä kauhea juoruaja, ja varmasti jo koko suku tietää meidän asioistamme.

Että pitikin mennä heikkona hetkenä avaamaan suun. :snotty: \|O <- pää punaisena karjumis hymiö

 

Tuon takia just mietin monta kertaa kelle hoidoistamme kerron....ja
äitini ei tosiaankaan ole yksi heistä,jolle kerroin
:ashamed:

 

\

Tuon takia just mietin monta kertaa kelle hoidoistamme kerron....ja
äitini ei tosiaankaan ole yksi heistä,jolle kerroin
:ashamed:

Möläytin on gelmistamme, kun äiti kyseli jo miljoonatta kertaa tuleeko meille piankin perheenlisäystä. :kieh:
En enää jaksanut kuulla niitä äidin saarnoja lapsen hankkimisesta. Joskus toivon, ettei meille tulisikaan lapsia, saisi äiti sitten kärvistellä kun ei pääse mummoksi... :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

Mä en ole kertonut kellekään sukulaiselle asiasta (1,5 vuotta yritystä), kaikille hyville ystäville + pomolleni kylläkin. Mummoni on sen kaltainen ihminen, että se taatusti tokaisisi (niin kuin on jo aiemminkin sanonut) että "ei lapsia kannata tehdä, paljon helpompaa on elää ilman" Tai että "oletko aivan varma, että haluat niitä juuri tuon miehen kanssa".

 

On se niin maan p.e.r.k.e.l.e.e.n käsittämätöntä miten TYHMÄNILKEITÄ kommentit voivat olla. Ja vielä ihmisililtä, joiden pitäisi välittää eniten. Olemme kuullet "tuhkamuna" juttuja sukulaisilta (meillä vikaa ei ole löytynyt). Sitä hämmästyy moisesta NIIN paljon ettei edes osaa sanoa mitään näppärää takaisin. :x

Ehkä ensi kerralla kysyn, että "Mitä halusit tuollaisessa kommentilla saavuttaa? Ajattelitko, että meitä naurattaa, vai ajattelistko että valaistun niin, että HEI, hyvä kun huomautit, minäpä vaihdankin tässä miestä..."

Sinä et ole säälittävä, vaan se joka on ajattelematon. :hug:

 

Kyllä ihmiset sitten osaavat olla todellakin idiootteja.

Itse olen kertonut koko perheelleni ja saanut upean tuen. Ystävillenkin aika monelle. Lähinnä vain siitä syystä että tietävät missä mennään. Etteivät liikoja utele. Minusta on parempi puhua asioista kuin vaieta. Mutta minulta kyllä pamahtaisi takaisin jos joku pahasti sanoisi. Mieheni perheelle emme ole kertoneet, mutta he eivät ehkä ymmärtäisikään. Sillä mieheni myös on vanhempi kuin minä. Sieltä saattaisin sitten tullakin todella kurjaa kommenttia. Kun eivät ajattelisi mitä sanovat.

Mutta pitää muistaa juuri se että me emme asialle mitään voi. parhaamme varmasti jokainen yritämme. Ne muut ovat niitä saa....n idiootteja. Joten kaikille voimia ja sisua! :hug:

 

\

Mä en ole kertonut kellekään sukulaiselle asiasta (1,5 vuotta yritystä), kaikille hyville ystäville + pomolleni kylläkin. Mummoni on sen kaltainen ihminen, että se taatusti tokaisisi (niin kuin on jo aiemminkin sanonut) että "ei lapsia kannata tehdä, paljon helpompaa on elää ilman" Tai että "oletko aivan varma, että haluat niitä juuri tuon miehen kanssa".

Miten sun pomo otti asian?olen miettinyt että pitäisiköhänmainita asiasta..todennäköisesti nimittäin joudun olemaan poissa hoitojen takia useamminkin ja korvaamaan ne tunnit sitten takas( mikä on kyllä todella epäreilua) Alkaavat muuten ihmetellä että onpa kovasti kipeä kun jatkuvasti on poissa lääkärissä käynnin takia.=(

 

Mä oon kans miettinyt että pomolle pitäs varmaan kertoa. Meillä siinä mielessä hyvä että oon lasten parissa töissä, joten ehkä ymmärtää. Pomo kyl ihan mahtava tyyppi. Ongelmana vaan se kun sijaisia niin vähän saatavilla. Mutta eiköhän sekin järjesty.

 

Minä myös lasten parissa töissä, mutta keski-ikä työpaikalla on 50-55 joten noinkohan ymmärtäävät =( eikös pomolla vaitiolo velvollisuus jos hänelle syyn asiaan kerron niin hän ei oi mennä sitä kenellekkään kertomaan?

 

Meillä kanssa keski-ikä 50-60 vuotta meidän omassa pisteessä. Toinen työpareista tietääkin jo tilanteen. Itse joskus ollut samassa mutta silloin asialle ei mitään voitu. Joten ymmärtää. Kyllähän sillä pomolla on vaitiolo velvollisuus asiasta. Ei saa mennä muille tietoa kertomaan. vaikka edellisessä työpaikassani pomo menikin kokouksessa muille kertomaan, syyksi minulle sanoi miksi kertoi "muut luulivat sinun olevan pahasti sairas kun olet välillä poissa". Mutta tästä hänen kertomis tavastaan en pitänyt koska teki sen ilman lupaani. Mutta nykyinen pomoni pitää varmastia asian omana tietonaan. Sen verran hyvä tyyppi. Toivottavasti teilläkin samoin.

 

Mä olen päätynyt kertomaan koko "tiimille", vaikka työaikani onkin joustava ja pystyn livahtelemaan suht. helposti. Olen joutunut olemaan pois tärkeästä kokouksestakin kerran, mutta syyksi riitti oikein hyvin, että ollaan jonotettu aikaa monta kuukautta ja ajan vaihtaminen ei onnistunut. Kun kaikki muut ovat "lapsellisia" niin ymmärtävät yllättävän hyvin, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin työ.

Kertomisen jälkeen loppui "no sit ku teil on lapsia" -tyyppiset kommentoinnit joka asiaan. Sain kyllä suoran, mutta ystävällisen kysymyksen esimieheltä, että miten ajattelin hallita projektia mahdolliselta äitiyslomalta. Vastasin yhtä suorasti, että se on sen ajan murhe, ja että tässä vaiheessa en usko, että viihtyisin vuotta pidempään täysipäiväisenä kotona. Mutta suhtautuminen minuun ei ole muuttunut millään tavalla.

Yksi työkaveri, jonka hoidoista vain minä tiesin koko talossa otti kylmän rauhallisesi sairaslomapäivän aina jos aika ei sattunut natsaamaan aikaiselle aamulle tai myöhäiselle iltapäivälle. Ja kukaan ei epäillyt mitään. Kun masu sitten onnistuneesti pyöristyi niin sai itseasiassa kommentteja siitä miten laskelmoidusti urakehityksen kannalta oli vauva hankittu, vaikka sitä oli tehty 4 vuotta.

 

minä olen kerran myös ottanut sairaslomapäivän kun oli munatorvien tähystys. Eikä kukaan kiinnittänyt huomiota kun poikani(esikoinen 5v..luomulapsi) päiväkodissa riehui mahatauti =) Mutta jos käynnit lisääntyy niin kertominen on edessä varmasti.

 

Pomoni on nainen ja kahden lapsen äiti. Meillä on pieni työyhteisö ja kaikilla muilla lapsia. Kyllä pomoni tuntuu tilanteen ymmärtävän, mutta ei ehkä vielä ihan tarkkaan sitä, että täytyy tulevaisuudessa pystyä lyhyelläkin varoitusajalla lähtemään klinikalle. Toisaalta työsuhteeni on vuodenvaihteessa katkolla enkä voi olla ollenkaan varma, että minut valitaan tähän paikkaan jatkossa. Jos jatkan täällä töissä, ajattelin kyllä kertoa kaikille täällä yksikössämme. Työni on sellaista, etten oikein voi tuosta vaan lähteä kesken päivää, jos sijaista ei ole saatavissa (ja yleensä ei ole). Näistä järjestelyistä täytynee vielä neuvotella pomon kanssa.

Soitin eilen ekaa kertaa Väestöliittoon ja tänään mieheni oli soittanut Felicitakseen (Hki) kartoittaakseen tarjolla olevia hoitoja. Hintaerot olivat melkoiset ainakin koeputkihedelmöityksessä, Väestöliiton hyväksi.

 

Kiitos kaikille ketjuun osallistuneille!
Ja olkaa onnellisia te, joilla on tukijoukko ympärillä!

 

Tosi pahalta tuntui lukea sinun kirjotus. Itselle oma äiti kun on aina ollut se jolle voi kertoa kaiken mahdollisen ja kun meidä hoidoista kerroin niin oli tosi sympaattinen ja sanoi vielä, että voivat isän kanssa ottaa vaikka lainaa, jos hoidot maksavat niin paljon kuin mitä olivat kuulleet. (no paljonhan ne maksaa, mutta ei onneksi ihan niin paljon kuin luulivat!! Tai mitä olivat tutuiltaan kuulleet)Ja anopppi ja varsinkin appiukko olivat myös tosi ymmärtäväisiä. Mutta toisaalta en kyllä ihan kaikille uskaltaisi kertoa, esim. jos töissä tiedettäisiin, niin luultavasti työnkuvaa muutettaisiin ja hetkenpäästä olisi irtisanominen edessä...
Voimia sinulle ja paljon!!

 

Mä yhdyn kyllä tohon sakkiinn joka jättää kertomatta kaikille ylimääräisille. Mun mutsi tietää, että ollaan yritetty kaks vuotta, mut ei tiedä että ollaan aloitettu hoidot enkä aio kertoakaan. Se ei pysty pitämään suutansa kiinni, esimerkkinä se että se kertoilee mulle yhden sukulaisen yrityksistä, josta sekään tuskin olis iloinen jos tietäis. Tekis mieli joskus kysyä, että luuletko noiden juttujen jälkeen että tulen kertomaan sulle mitään....njojoo se siitä.

Muuten oon kertonu siskolleni jolla ei lapsia, sekä kolmelle parhaalle ystävälle. Niillekin vähän eri tavoin, kun eivät keskenään juttele kuitenkaan.

Töissä tiesi yksi, ja nyt jouduin kertomaan esimiehelle koska jouduin poistumaan kesken koulutuksen inssiin. En kuitenkaan kertonu että kyseessä on inssi, vaan että tutkitaan tätä asiaa ja että en halua sen enempää siitä puhua muille, koska en kaipaa ihmisiä tulkitsemaan mun sanomisia, säälimään taikka arvostelemaan kasvanutta mahaa (jos siis kasvaa syystä tai toisesta). Esimies on itse äiti ja aivan ihana ihminen, ja mäkin työskentelen lasten kanssa. Ja meitä on enää pari jolla ei lapsia, joten kyllähän se on tiedostanukki että ennemmin tai myöhemmin tää tulee ajankohtaseks.

Muuten kärsin ihmisten utelut ja kehotukset, että nuorena kannattas hankkia lapset...kyllä olis usein kommentoimista noihin. Mutt jotenkin lähinnä osaa jo ottaa noi asiat niin, että toisesta sisään ja toisesta ulos..ja vähän huumoria peliin vaikkei siltä tunnukkaan.

Kai me kaikki joudutaan käymään nää samat asiat läpi :/

-Nea

 

HEISSAN!

ME ollaan nyt vihdoinkin viidenvuoden yrittämisen jälkeen päästy aloittamaan lapsettomuus hoidot.
Meillä asian tietää meidän kummankin vanhemmat ja sisarukset. On ollu helpompaa ketoa miten asiat on kun kuunnella jakuvaa millonkat teillä alkaa mahspyöristyä ym juttuja. Mieheni kaikilla veljillä on kohta lapisa joten arvatte vatmaan että ollaan välillä oltu tosi kurjassa tilanteessa.
Myös pomoni ja aika moni työkaveristani tietää työn takia on helpmpaa kertoa asia kun joudun todennäköiseti olemaan pois aika usein kun on hoidot. ja pari kaveria on myös tietoinen.
Me lähdettiin siitä periaatteesta ettei nyt sitten "salailla" asiaa kun ollaan näin pitkällä. Ekat 2.5 vuotta salailtiin asiaa ja oli tosi vaikeeta välillä. ikäviä kommentteja on kuultu esim. Mitä te sitä lasta enään yritätte ette te sitä kummiskaan saa, turhaan kuvittelet tulevas raskaaksi, mutsi ja anoppi aikanaan kyl ne lapsenlapset ois ihania js sit kun ketoa et voisko lopettaa ni sanoi et eiks me saada ees haaveilla, kyl sä kohta saat sen lapsen kun just oli keronu ettei sitä lasta voi ilman hoitoja saada. tympii tyhmät ihmiset :headwall:

 

No kerronpahan itsekin omat kokemukseni... Perheeni tietää hoidoista, koska olen aina ollut hyvin läheinen äitini kanssa. Hän oli ensimmäinen ihminen,jolle kerroimme. Myös muutamat ystäväni tietävät yrityksestä, mutta ei hoidoista. Veljeni kertoi juuri tulevansa isäksi, joka oli tietty vaikea pala itselleni. Tosin olen kyllän aidosti onnellinen heidän puolestaan. On vaan aika vaikeaa katsoa vierestä innolla hankittujen potkuhousujen esittelyä yms.

Ostimme mieheni kanssa juuri talon, jossa olisi tilaa monellekin lapselle, ja kommentit ovat sitä luokkaa!! Jokainen jolle talo-ostostamme olemme kertoneet, kommentoivat välittömästi honeiden lukumäärästä ja lapsista. Seuraavaksi katse kääntyy mahaani ja jutut ovat törkeän suoria uteluja ja olettamuksia lasten hankinnasta.

Sattuu, sattuu...tekee välillä niin kipeetä,ettei osaa olla. Nyt justiinsa paha vaihe menossa, kun syytä lapsettomuuteen ei vaan löydy. Energia on lopussa ja viimeisillä rippeillä yritän taistella arjen ja ovulaatiotestien maailmassa.

Voimaa kaikille ja kiitos :hug: palstalaiset olette pelastaneet monelta ahdistukselta!!! :heart: :heart: :heart: