Taas otettiin miehen kans yhteen ku marisin sille yksinäisyyttäni. Päivät kuluu pojan kans vaan kotona ku mieskin on niin paljon töissä. Suurin osa ystävistäni asuu ei niin täällä päinkään ja ne pari, jotka täällä ovat, omistavat muitakin ystäviä, joten en voi heissäkään koko ajan roikkua kiinni. Mieheni totesi vaan kylmästi, että mun kuulemma pitää hankkia ystäviä. A-ha... Olipa kiva huomata et oma ukkokaan ei huomaa miten ujo ja pidättyväinen mä oon ja etten todellakaan osaa hankkia ystäviä. Aaaaargh!!! Kiitos että sain tilittää!!! :ashamed: